Keväässä on jotain kamalaa. Joo joo, on se ihanaa kun tulee valoa. Mutta sitten on se ilmassa oleva jokin joka pistää pään pyörälle. Sitä ei ole talvisin, sitä jotakin. Eikä kesällä, se on kevään heiniä se. Se lupaa jotain, se ilmassa oleva, se antaa ymmärtää mutta ymmärtääkö se antaa? NO EI PERKELE.
Siksi keväällä tekee mieli purra ranteensa auki. Tai tanssahdella onnellisena. Tai molempia yhtäaikaa. Kun se jokin, määrittelemätön kevätasia on niin ambivalentti.
Kevät, helvettiläinen. Huhtikuu on kuukausista julmin, sanovat. Ja nyt on vasta maaliskuu. Voi taivahan pyssyt.
Vaan koittihan se Hitlerillekin:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti