Maissia, komisario Palmu

Loistava keitto: purjoa, perunaa ja maissia. Mausteena laakerinlehti, rosmariinia ja tulista paprikaa. NAMSKIS.

Oi nuoruus

Olin kirjoittanut kansiooni nimeni isoilla tikkukirjaimilla. A oli (tietysti) kirjoitettu näin:

Siihen nuori työkaverini kommentoimaan: "Ai sullon tossa tommonen Apulanta-A! Kiva!"

Täti poistui kyynel silmässään takavasemmalle.

Iltarapsaa

Ei mitään ihmeempää, viikko takana eikä yhtään kuollutta. Pidän itseasiassa sairaaladuunista. Näillä ovareilla ei vielä taida päästä kesäduuniin, jollei sitten suoraan määräyskirjalla. Mene ja sano, ken elää hän näkee.

Mitä viikonloppuun tulee niin:

Sunglasses of doom

Klikkaa isommaksi (thihiiii):

Vielä kukkii jossain vanhat omppopuut

Sairaalajakson toinen päivä takana, meni jo sujuvammin ja yksinkin tuli tehtyä kaikenlaista. Varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki muut meni kansliaan pitämään osastokokousta ja me kolme opiskelijaa jäätiin vastailemaan huonekutsuihin ja ties mihin kaikkiin kuumiin, päivänpolttaviin kysymyksiin. (Ei, en ole Tammisaaresta. Tack.)

Tiesittekös, että jos sairaalassa vatsa ei toimi niin se toimitetaan? Vatsantoimituspäivä. Ei ole liputuspäivä se.

Iltasella teki mieli makeaa mahan täydeltä, niinpä pyöräytin omppopiirakan.

Rypsiöljytään piirakkavuoka hyvin, ripotellaan pohja täyteen sokeria ja kanelia. (2 rkl yhteensä, ehkä.) Asetellaan omppoviipaleet päälle ja niiden päälle sitten pohja joka onkin kansi:

2,5 dl vehnäjauhoja
1,2 dl perunajauhoja
2 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

siivilöidään kulhoon ja nypitään nopeasti sekaan

100 g margariinia.

Sitten uuniin, 200 c, n. 20-25 min tai kunnes kauniin ruskea pinnalta.

Hyvää on. Kokeilkaa vaikka.

Tässä ei auta kuin ammattitaito

Jep. Eka päivä sairaalassa takana, kukaan ei kuollut. Se on hyvä se.

Osa työntekijöistä siellä on aikas kusipäisiä, näin suoraan sanottuna. Osa onneks ei. Toivottavasti mä en löydä sisäistä hoitaja Ratchettiäni ihan vielä ainakaan. Hrrrr.

Tulilla puhisee pinaatticurry ja sille kaveriksi mausteinen riisi. Toivottavasti tulee hyvää.

Keittoa, keittoa ja lisää kik-keliä

Päivän keitto oli taas Veganomiconin resepti, tällä kertaa tomaattinen riisi-papusoppa jossa oli makua antamassa kaksi paahdettua valkosipulia. Erittäin maistuva ja ruokaisa keitto jota tehdään varmasti toistekin. Nam.

Aamiaiseksi oli taas tofu-kik-keliä salsakastikkeella ja päivällä paistoin banaanilettuja. Että on syöty taas hyvin!

Huomenna alkaa sairaalaharjoittelu, valkoiset kengät odottavat kassissa ja vähän jänskättää. Pitäkää peukkua pystyssä.

Munatonkkaasta tulikin kik-keli

Viikonloppuaamun uusi pelastus: TOFU-KIKHERNE-MUNATONKAS

Pikaprässätään tofu Peter von Baghin "Elämää suuremmat elokuvat"- kirjan alla. Sekoitetaan 1 tl suolaa, 1,5 tl curryjauhetta, 2 dl gram-jauhoa ja 2 dl vettä, kaadetaan seos kuumalle, öljytylle pannulle.

Samaan aikaan Ankkalinnassa siipaloidaan pala purjoa ja lattialta löytynyt valkosipulin kynsi, paistetaan kevyesti nämä veitikat toisessa pannussa. Otetaan puristettu tofu, viipaloidaan/kuutioidaan mieltymyksen mukaan, paistetaan öljyssä kauniin ruskeiksi.

Yritetään kääntää kikherne-munatonkasta, todetaan ettei se onnistu ja päätetään rikkoa koko systeemi ja tehdä kik-keliä. Lisätään purjo ja tofu kik-kelin päälle, sekoitellaan ja laitetaan lautasille.

Juha söi annoksensa vaahterasiirapin ja minä salsakastikkeen kera. Molemmat olivat erittäin tyytyväisiä aamiaiseen.

Kohta lähdetään ulos kevätaurinkoon ja hittohemmetti, nyt on viikonloppu! Mahtavaa!

Keittokuume

Tein keittoa. Tomaattista tomaattikeittoa, tarkemmin sanoen. Jaa että mikä tekee tomaattikeitosta niin erityisen että sitä pitää mairitella epiteetillä "tomaattinen"? No se että siihen tuli paitsi tomaattimurskaa myös aurinkokuivattuja tomaatteja. Ei, ei niitä öljyssä lilluvia vaan ihan pussista otettuja, kuivattuja tomaatteja. Näitä kaikkia ja muutama peruna keiteltiin aikansa kattilassa; sitten sauvasekottimella tasaiseksi.

Ensivaikutelma oli hieman epäluuloa herättävä, keitto on aivan liian tummaa ollakseen tomaattikeittoa ja ensimmäisen lusikallisen maku oli hätkähdyttävän erilainen. Mutta sitten se rupes svengaamaan. Ja voi pojat ja tytöt että se on HYVÄÄ TUO KEITTO.

Kyytipoikana sille toimiii vastapaistettu taatelileipä jossa on vähän appelsiinia tuomassa etelänhetelmätunnelmaa.

Ah. Miten voikaan ihminen osata tehdä näin ihanaa ruokaa? Jos voisin, menisin itseni kanssa naimisiin vaikka heti.

Sieni paikallaan

Erinomaisen hyvää herkkusieni-tomaattikastiketta tein. Spagetin kanssa söin. Oi onnea.

Valvottuja öitä

Koirapahalainen on ruvennut öisin pitämään meteliä. Tai sitten mä olen vanhuuttani muuttunut niin herkkäuniseksi että jokainen tassun raapaisu saa silmät napsahtamaan auki vuorokaudenajasta riippumatta.

No, viikko rupee olemaan kohta pulkan puolella (ja mitähän tuokin nyt sitten on tarkoitavinaan) ja sitten viikonloppuna nukutaan taas niin että jaksetaan.

Ja ens viikolla alkaa sairaalaharjoittelu. Viis viikkoa vanhusten kääntämistä Kivelässä. Saas nähdä, aikas jänskää tullee olemaan.

Mikähää siinkii sit on

Kaikenlaisten kanssa sitä on tullut joskus vehdattua. Sanonpahan vaan.

Namnam

Tein hummusta. Se on sitten hyvää. Mmm. Hummusta.

Ostin uudet juoksutossut. Adidas Supernova Cushionit, kenkävalintani jo vuodesta...2005? Vai 2004? Joka tapauksessa aina kun Addut on tarjouksessa mä käyn ostamassa uudet. Typerää merkkiuskollisuutta, ehkä, mutta ne vaan sopii mun jalkaan. Askel tuntuu niin kepeältä Supernovat jalassa, jopa nyt kun olen onnistunut hankkimaan kymmenen kiloa elopainoa lisää. Se muuten tuntuu juostessa, uskottekos?

Mä suunnittelen ens viikon ruokalistaa. Kokonaan veganismiin siirtyneenä en halua että kiireessä ruoka jää pakastefalafelien varaan, vaan pidän huolta siitä että safka on hyvää ja monipuolista. Ja tavoistani poiketen aion oikeasti kokeilla uusia reseptejä enkä vaan vedä stetsonista papuwokkeja toistensa perään.

Kaverin häiden suunnittelupäivälliset alkaa ihan kohta, me mennään Mayaan syömään. Katotaans mitä ne meikäläiselle tarjoovat siellä.

Päivän mietelause

"So I slept with this woman on the ship. And I went through this whole thing. Am I gay?! Am I straight?! And I realized... I'm just slutty. Where's my parade?"

-- Margaret Cho

On siis kevät

Se alkaa olla se aika vuodesta kun käpylisäke heräilee hiljalleen. Illalla on hieno viileä sininen hetki ennen auringonlaskua, sellainen joka antaa ymmärtää että kohta lähtee. Kohta kasvaa ja kukkii ja hienointa tässä on se, että mä en ole enää katkera. Ei kevätkatkeruutta!

Nyt voi kuunnella Foo Fightersia ja tuntea itsensä lemmekkääksi ilman että se aiheuttaa vitutusta. Joskus ennen ajattelin keväisin aina runoilijan sanoin: "Surullisin kaikista maailman lauseista on/Niin olisi voinut olla". (Tai jotain sinnepäin.) Sillälailla että "oooh, koko maailma iloitsee ja herää ja mä olen IHAN VERESLIHALLA grrrh arrrgh ja voi MINNUU" etc ad nauseam.

Nyt voi kuunnella No Doubtia ja hymyillä hellästi Bathwaterille ilman että tekee mieli purra ranteensa auki. Kyllä se on hyvä juttu se, tiedättekös.

Tauko ykkönen

Heräsin viime yönä kahden hujakoilla siihen että hiki valui ja kurkkuun koski. Päätin myöntää itselleni sairaslomaa pariksi päiväksi, josko se tästä sitten taittuis.

Aika on mennyt kuin siivillä (vai..onko?) katsoessa Star Trekin Time Travel- kokoelmaa. Parhaat aikamatkustusjaksot originaalista, TNG:stä, DS9:sta ja tietty Voyagerista. (Mmmm, Janeway. Mmmm.) Yks asia vituttaa: TNG:n alkuspiikin suomennos. "To boldly go where no one has gone before" on suomeks "minne yksikään IHMINEN" ja siis sehän on typerää ja lajistista ja ties mitä ja VÄÄRIN.

Kylmää ninpal kärssi saan. Ja hävetä.

The Shat!

Koska olen sen arvoinen

Hyvää viikonloppua kaikille!

Liemissä kiehuvat

Ah. Kohta alkaa viikonloppu. Tosin huominen menee työseminaarissa mutta silti.

Tänään pitää laittaa hernehet turpoamaan ja riikinkukkotaikina vetäytymään. Sunnúntaina on tulossa jokunen kierrättäjänainen käymäseltään, tosin tarkasta lukumäärästä ei ole mitään tietoo että senkin puolesta on hyvä tarjota kasvishernaria; se kun menee sitten hyvin alas omalla väelläkin sikäli kun sitä paljon sattuis jäämään.

Ah. Kohta alkaa viikonloppu.

Ah.

Oi ei

Mulla oli joku nerokas idea, joka mun piti välittömästi kirjoittaa tänne. Se oli lyhyt ja ytimekäs, olis ehkä päässyt loistokkuudessaan bloggaamishistoriaan ja sillä lailla. Vaan minäpä unohdin sen.

Sellainen tarina tällä kertaa.

Oh so lovely

Hyi yök en syö

En pidä sanasta kenkulit. Kengät. Ne on kengät. Ei kenkulit.

Hammaslääkärissä ei ole mukavaa. Varsinkaan jos saa puudutetta jossa on adrenaliinia. Se pistää pumpun tikkaamaan eri nopeasti.

Töissä on niin turhauttavaa käydä. Ei vegaaniset muffinssit itse itseään täällä kotona paista, tiedättekös.

Hyi yök en syö. Enää Amican ruokaa, nimittäin. Son loppu ny. Sanonko minne voivat tunkea vähälaktoosisen kuohukermansa?

Turha selittää

Hyvähyvä

Eiline koulupäivä meni sikäli nappiin, että se oli lyhyt ja mä pääsin molemmista tenteistä kirkkaasti läpi. Siinäs näette ettei kannata ostaa opettajan määräämiä kirjoja, aivan turhia ovat ne.

Tänään on ollut ihanaa, olen käynyt salilla ja pilateksessa ja muhinoinut ja leiponut teeleipää ja ollut jäällä kävelemässä ja ottanut torkkua.

Ihana sunnuntai. Ihana.