Supercalifragilisticexpialidocious

Käytiin katsomassa Kaupunginteatterin Maija Poppanen.

No. Kutsukaa mua niuhottajaksi, mutta mun mielestä asialle olisi eduksi jos musikaalin pääosan esittäjä osais laulaa.

Lavastus oli varsinainen nukkavierukauhtana ja valoista ei sovi puhua sivistyneessä seurassa.

Suurella jännityksellä odottamani The Fist, myös diagonaaleihin kykenevä lennätyslaite oli melkomoisen tavallinen ja vähän kökkökin, yks pikavaihto näkyi täydellisesti katsomoon ja keittiön räjähdyskohtaus olis ollut paljon kivempi jos kaapit olis olleet vähän paremmin maskattu ettei tekniikka olis NÄKYNYT SIELTÄ TAKAA.

Havukainen oli ihana ja Tove Wingren lauloi kaikki muut suohon, se poika joka teki Dick Van Dyken roolia oli hyvä ja pirteä, mutta muuten: MEH. Annan tälle seitsemän pistettä.

What else does the Bible say, Jesus?

Once more, with the feeling:

"Prop 8 - The Musical" starring Jack Black, John C. Reilly, and many more... by Jack Black

Vaalipeikon kosto

No. Olipahan sitten sellaiset vaalit. Toimitsijana meni kaikki ihan ok (on muuten hyötyä ääntenlaskennassa siitä että on neuroottinen kontrollifriikki. Minun nipuissani EI OLLUT VIRHEITÄ!) mutta vaalitulos on pelottava. Kertakaikkiaan pelottava.

Mä sain 27 ääntä, kiitos kaikille jotka äänestivät! Tein tuossa alkusyksystä tietoisen päätöksen että en kampanjoi, elämässä oli just tällä kohtaa ihan liikaa liikkuvia osia. Ja päätös oli aivan oikea, vaikka tottakai nyt tuleekin mieleen että jos vaan MINÄ OLISIN JAKSANUT niin kyllä olis tulos ollut toisennäköinen. (Kts. ylläolevaa kohtaa "neuroottinen kontrollifriikki".) No. Ehkä nyt kuitenkaan ei.

Uskon kuitenkin että tilanne muuttuu, poliittinen kenttä liikkuu myös toiseen suuntaan ja parempaa, inhimillisempää aikaa kohti ollaan menossa. Pitää luottaa siihen että tunnelin päässä näkyy valoa, tosin se on todennäköisesti liekinheitin.

Ja niin synkkää hetkeä elämässä ei olekaan, ettei pieni musikaalipätkä sitä piristäisi:



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!