Maalla on mukavaa

Tulimme anoppilaan suorittamaan kesäisiä huoltotoimenpiteitä, kuten mansikkaverkkojen virittelyä ja sen semmoista. Täällä on mukavaa. Hiljaista. Koira, joka juuri palautui edelliseltä mökkireissultaan mun faijan kanssa saa edelleen toteuttaa luontaisia ruohonsyöntivaistojaan; se laiduntaa ruohikossa ja vetää heinää poskeen kunnes kaameasti kouristellen oksentaa. Sitten se syö lisää ja oksentaa taas.

Tässä Mansikki kotomatolla.

Luin eilen Eric Schlosserin Pikaruokakansan. Suosittelen, vaikka Schlosser kuvaakin amerikkalaista ruokateollisuutta siitä saa aika hyvän kuvan alan yleisistä mekanismeista. Mä olen hyvin, hyvin iloinen siitä etten syö pikaruokaa ja myös hyvin vähän valmisruokia. En mä usko että fennoveganismi on ainoa oikea tie onneen ja eettisen syömisen autuuteen, mutta valitsemalla syömisiään voi valita minkälaiselle tuottajalle ja valmistajalle rahojaan syytää.

Ja tähän loppuun Nuuka13:ta ensimmäinen tuunaus:
Vanhat, aikanaan karvan verran liikaa lyhennetyt farkut ovat nyt pitsisomisteiset caprit. Kuva on todella epämääräinen mutta you get the idea...


Kohta pitää lähteä suolle kävelemään. Hyttyset saavat ihanaa pikaruokaa, juhlabuffetin kerrassaan.