Ensinnäkin mä en meinannut millään tajuta ketkä olivat vanhempia ja ketkä lapsia, minusta ne kaikki näytti vähän alta kolmikymppisiltä.
Toisekseen juonenkäänteet olivat vähintäänkin omituisia. Mä tunsin itseni Spockiksi, joka ihmettelee tunteellisen Maan asukkien toilailuja. "Hmm, mielenkiintoista." No joo, ehkä mä en ole ihan kohderyhmää, mä olen nelikymppinen muotitiedoton vaihtoehtohörhö mutta miksi ne ihmiset VALEHTELEE koko ajan? Eiks herranen aika kukaan ole katsonut koskaan ikinä yhtään leffaa? VALHEELLA ON LYHYET JÄLJET. Daijut. Jos vaan huoraa ja huijaa saa vatsahaavan, sanokaa mun sanoneen.
Ai kamala. Mä olen muuttunut Iida-tädiksi. Viekää mut saunan taakse tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti