No. Minun tuttavapiirissäni on tyyppi, joka jollain lailla aina tuo mieleeni tuon anekdootin. Ei se gimma Gwynethiltä näytä, mutta siltä kuitenkin että hän kokoajan haistaa pierua. Sieraimet koholla, suupielet arvostelevassa virneessä.
Mun mielestä se pimu on tylsä ja lapsellinen, yks mun toinen kaveri vihaa sitä seitsemän palavan auringon voimalla. Kummankin mielestä meidän elämät olis ihan hyviä ja kokonaisia jos meidän ei tarvitsis tätä pikku tärpästikkeliä tavata, mutta jotenkin me ollaan kai jumissa sen kanssa.
En mä tiedä. Ehkä mun pitää vaan olla aikuinen ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Toisaalta teksi mieli olla teini ja sanoa että ME EI HALUTA OLLA SUN KAA. Sitten taas toisaalta mä en haluais liata sieluani pahoilla ajatuksilla, jos nyt superhörhösti asian ilmaisen. Kun eihän se hyvää tee sydämelle eikä mielelle ja verenpainekin nousee ja kolesteroli. Tai jotain.
Että ehkä mä annan vaan olla ja kaiken mennä kuin vesi hanhen selässä. Se kasvattaa varmaan luonnetta ja voi vittu miten helevetin kaunis ja sorja mun luontoni onkaan! Satans!
Kuvassa keitettyä riisiä. Ihan muuten vaan.kuva: Forest Street Kitchen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti