Mee kato roottina sinne sisään

Juurihoito. Ihanaa.

Tänään oli harvinaislaatuinen kokemus; melko mukava hammasläkärikäynti. Juurihoitoa siis teimme. Tai en minä tehnyt mitään, maata pötköttelin tuolissa ja heiluttelin hermostuneesti jalkojani. (Mä pelkään hammaslääkäriä, jos totta puhutaan. En niin paljoa kuin lobotomiaa tai muukalaislegioonaa, mutta pelottaa se silti joka kerran.)

Vaan hampilääkärinä olikin Olli, joka osas puuduttaa. Ei sattunut lainkaan! Aivan hienoa! Ja kaiken huipuksi puudutus meni ohi parissa tunnissa, yleensä mä tapaan kuulostaa puoli vuorokautta toimenpiteen jälkeen lespaavalta umpikänniseltä rantaruottalaiselta. (Tai jotain.)

Että kiitos tästä kokemuksesta. Joskus näinkin. Jeh.

Kisaväsymys ja hygieniadilemma

Edelleen väsyttää, väsyttää niin että veriä seisahuttaa. On tää ollut kieltämättä aika pitkä ja monipolvinen työvuosi, uus duuni ja opiskelu ja ruåtsia puhutaan ja sen semmoista. Että jos nyt ens viikkoa odotellaankin kuin kuuta nousevaa, on se aika ymmärrettävää.

Kysymys: miten kerrot työ/opiskelu/satunnaiselle kaverille että niiden henki haisee? Kysymällä huolettomasti "ookko hammaslääkärissä viime aikoina käynyt?"? On tosi ikävää, kun semmoiset joista oikeesti haistaa että karieshan se siellä pyllyilee tulee hönkäilemään ja sitten joutuu yrittämään pitää naamaa peruslukemilla vaikka oikeesti tekis mieli ruiskuttaa niille suuhun Vademecumia päälärikaupalla.

Niin. Että koska tästä pääsee LOMALLE SAATANA?

Sitä odotellessa.

Back in black

Mums, mä söin äsken Totally Blackin. Se on hyvää, ehdottomasti kesän suosikki. Ja sitten kun katsoo mitä se sisältää tekis mieli itkeä. Koska Ingmanin saitti ei just nyt funkkaa, mä voin kertoa ihan vapaamuotoisesti että siinä jätskissä ei ole mitään luonnollista, sen sijaan E-koodia niin että hirvittää. Huoh. Pitäis muuttaa maalle asumaan ja ruveta omavaraiseksi fennovegaaniksi. Tästä mitään tule, tämmösestä.

Eiliset viisukarsinnat oli kanssa aika vinkeet. Enkä mä tiedä mitä luonnollista esim. tässä kuvan rouvassa oli. Paitsi että hän oli onnekseen löytänyt jostain Kuokkasen K-pohjaa ja hölvännyt sillä itsensä läpikotaisin, mä myös haluaisin nähdä minkälaisia lapsia ne sais Stubbanin kanssa. No, hammastelut sikseen, ei Puolan biisikään ollu oikein mistään kotoisin. Mutta Miehet ratsasti ja lampaat lakosi ja Suomen kunnia on taas pelastettu. Se jos mikä on tärkeetä.

Ja se mun kaveri, josta eilen kirjoitin ei ole enää hengenvaarassa. Olen iloinen.