Perjantaki

Joo. Se on onneks perjantai. Viis tuntia aktiivista työaikaa. Oh.

Voihan Vishnu

On se, just kun pääsee hyvään harjoitusrytmiin ja silleen tulee se semmoinen aika että on parempi pitää parin päivän tauko joogasta.

Mutta torstaina mennään taas reenaamaan ja nyt pitää reenaa lujaa. En mene suunnittelemalleni alkeisjatkokurssille vaan mysoreintensiiville. Jesh.

Täytin työhyvinvointikyselyn. Ei muuten hyvältä näytä.

Mutta eipä hätää, matolle vaan ja sillee niin kyllä se siitä selkiytyy. Ja sitten mä alan näyttää tältä:



...tai jotain.

Aamulla varhain

Oooh. Sai tulla töihin jo aikaisin. Positiivinen ajattelija iloitsisi siitä että sitten pääsee aikaisin poiskin. Tehkäämme siis niin!

Mä mietin josko menisin uudelleen joogan alkeisjatkokurssille. Mä hyötyisin varmasti siitä että sais tarkistettua linjauksia ja ylipäätään tarkennettua touhua, loppuliikkeet on mulla aikas surullisia pungertamissessioita ja olis se ehkä kiva niitä istumasarjan liikkeitäkin taas ruveta tekemään. Toisaalta vittuako sitä lähtee pidentämään treenia kun on vielä aurinkotervehdystenkin kanssa että voe rähmä. Oikeesti, mun kyynärpäät, varsinkin vasen pyörii ympäri kuin pää tytöllä Manaajassa ja mun täytyy ihan hiki päässä yrittää pitää jotain suht oikeeta asentoa punnerruksissa tai muuten tulee PAIN. (Se on kipu, jou.)

Hei, tuolta saapuu Charlie

Olipas se raikas neliviikkoinen. Aivoinfarktityyppejä ja kuolonkorinaa.

Tänään palaan takaisin suolakaivoksille, into on aika nollassa mutta ehkä se siitä. Ehkä se siitä.

Jos sopimusta on jäljellä 14 kuukautta ja niistä varmaan kuukaus menee lomaan ja toisen voi ottaa palkattomana jotenkin sieltä täältä niin sitten se olis 12 kuukautta lusimista. Eh.

Tässä iässä se on koiran vuosi, sanonpahan vaan.

Hello, braindamage

Onpas taas ollut. Kaikenlaista. Työelämä muistuttaa paikka paikoin hämmästyttävän paljon työkuolemaa, koulu sucks ja syksyllä on pimeetä.

Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kaikki kesän aikana syntyneet mukavat pikku rutiinit siivouksen suhteen katosivat heti kun meininki rupes olemaan meneillään. Nyt mulla on sitten työhuone täynnä vaatteita ja pyykkitelinettä ja ties mitä ja voi vittu että on vaikeeta iskeä kaaokseen. Siistiä on paljon helpompi pitää siistinä, tiesittekös? (Lupaan huomenna keksiä uusia klisheitä, ihan varppina.)

Mutta pyykkikone pyörii ny ja se on hyvä että joku liikkuu jossakin, vaikkakin vaan pyöris ympyrää.

Kyllä se tästä taas lähtee. Ehkä.

Vinkki viikoksi:



Jep jep

On sota välillä meidän

Töissä panokset kovenee. Mä en ole enää kylläkään myrskyn silmässä, jengi rupee ihan omiin nimiinsä hakemaan rintamalinjoja. Mä olen uskomattoman kiitollinen että ylihuomenna alkaa KOULU ja mä pääsen sinne taas nukkumaan joka torstai. Huh.

Nyt saa vittu Larsson pitää tunkkinsa; Lisbet Salander ja muut pääsevät kirjahyllyyn lepäämään, minä luen nyt jotain muuta.

Ilmottauduin Arbikseen ompelukurssille. Jos vaikka talveksi toppahaalari. O samma på svenska.

Mutta nyt pitää viettää laatuaikaa aviopuolison kanssa. Muuten se rupee murjottamaan.

Mitä tekis jotta mainittais

Joo-o. Kaks ekaa duuniviikkoa olivatkin vaan ovelaa harhautusta, todella pehmeää laskua ja tämä viikko olikin sitten sitä ihteensä.

Nyt pitää tehdä suunnitelma. Mä en aio olla yhtä väsynyt ja vittuuntunut kuin viime syksynä, vaan nyt pitää keskittyä olennaiseen. Epämiellyttäviä työkavereita (miten omituinen sana, eihän ne nyt todellakaan kavereita ole) pitää välttää ja jos vittuilu taas alkaa niin sitten siihen tartutaan heti ja välittömästi.

Kyllä näin on. Ja jotta ihminen jaksaisi olla tyyni ja tuottava heti maanantaiaamusta, nyt pitää mennä sänkyyn lukemaan. Muu ei kertakaikkiaan auta. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Kohta kepeät mullat

Onpas ollut mukavaa tällä viimeisellä lomaviikolla. Pyöräilyä, kahvivieraita (saa ihan luvan päältä leipoa!) ja tänään päästiin saunaan ja uimaan Ramsinniemessä.

Aika hyvä fiilis alkavan syksyn suhteen. Parempi ollakin, sillä maanantaina taas tarhataan lapsia niin että silmämunat rutisevat. (Tädeillä, ei lapsilla.) Työviikon ensimmäinen ateriakin on jo odottamassa pakkaseen menoa: iltaruoaksi tehdyt soijarouhepihvit tomaatti-paprikakastikkeella makoilevat riisipedillä ja odottavat maanantaiaamua.

Hyvä pössis.

Kohta taas mennään

Viikon päästä alkaa duuni. Auts.

On tullut taas tänään pyöräiltyä. Reidet on kovilla. Tupla-auts.

Mikähän siinäkin on ettei ihmiset voi kävellä normaalisti, vaan pitää pomppia ja hypähdellä ja seisahdella niin että pyöräilijätärraukka saa jarrutella ihan henkensä hädässä? Ei onneks tullu auts mutta pari kertaa liki piti.

Tulilla on kukkakaali-pinaattisoppa, joka on toivottavasti vallan nam.

Siell' lauandai-ildana valgead goivud

Huh. Selvittiin hengissä Saarenmaan oopperapäiväkeikalta. Ihan hyvä reissu ja esitys meni hienosti, mutta paikallisten matkajärjestelyt olivat hieman viitteellisiä ja meidän joukossa vähän liikaa geriatrista huolenpitoa vaativia, mutta hyvillä mielin voi kuitenkin olla.

Kävin tänään salilla ja pyyhälsin sinne vielä pyörällä. Reipasta.

12 kiloa sais poistua tästä rakennuksesta.

Nowhere fast

Huh. Olipas päivä. Ensin tiukkaa tulkkausta kuus tuntia ja voin sanoa että se ei ole hupia se. Sitten kiiruusti Martta-tapaamiseen Lasipalatsin terassille ja sieltä nuolena potkupallotreeneihin Käpylään.

Shwoosh. Punainen Pasifisti oli Punainen Salama ja meni ja teki ja nyt on vatsa täynnä falafelia ja spaghettia ja ketsuppia ja kahvit päälle.

Huomenna Miian kanssa Tallinnaan, saapas nähdä onko samoja mestapaikkoja kun viime kesän päiväreissulla joka Juhan kanssa tehtiin. Voip olla että on, voip olla että ei oo. Mene ja tiiä.

Vapaa-ajan ongelma

Mulla on KOLME TYÖPÄIVÄÄ JÄLJELLÄ. Huh. Kyllä se siitä.

Huomenna on bookattu pöytä itäisestä ravintolasta ja kaikkien tarhatätien kanssa pitäis mennä sinne syömään. Mun ongelmani on vaan se, että mä EN HALUA. Jos meitä on siellä minä + viis tant, mä en suostu mistään hinnasta istumaan niistä kahden vieressä. Yks menettelee, kunhan se malttaa puhua vähän vähemmän lapsistaan ja kaks on oikein mukavia, mutta nämä tilastolliset todennäköisyydet eivät minua varsinaisesti miellytä.

Ja istuinpa missä tahansa, niitä tolkuttoman typeriä juttuja joutuu sitten kuitenkin kuuntelemaan; Siuntio/laihdutus/Siuntio/selluliitti/Siuntio jne.

Mä en tahdo. Ja koska näin on, minä en mene. Kas näin, ongelma on ratkaistu!

Loppu häämöttää, hää

Ei jaksa. Aivan väsynyt ja veto veks. Neljä päivää töitä ja sitten alkaa LOMA.

Silmäniloa kuitenkin meille, aivan kohta sammuville:

Uuh, beibi!

Raikkaasti subrettiroolissa

Tuli tuossa Naamakirjassa kommenttia, että varmaankin vihaan työtäni kun kerran odotan niin kiihkoisasti lomaa. Näinhän suinkaan ei ole asia; päinvastoin pidän työstäni erittäin paljon. Mutta. (Pakkohan tähän oli tulla MUTTA. Hö.)

Tarhatätinä olemisessa on tosi vittumaista jos on yhtään vittumaisia työkavereita. Koska mä en ainakaan jaksa kuunnella yhtään idioottimaisia juttuja a) selluliitista b) itämaisesta tanssista c) Siuntiosta d) äidistä Siuntiossa e) kissasta Siuntiossa f) selluliitista Siuntiossa etc. ad nauseum.

Sit on vielä sellainen pikkujuttu, että mä olen opiskelija. Mä en itse saa päättää ihan kaikista maailman asioista ja se ei olekaan minulle ihan helppoa se.

Mutta lapsista mä pidän. Ja lasten kanssa työskentelemisestä. Lapsia mun ei tee juur koskaan mieli torpata nenään, kun taas niitä paria menopaussibimboa aika useinkin.

Ja silti on ihanaa että lomaan on enää NELJÄ TYÖPÄIVÄÄ JA RISAT! HAA!

Kisaväsymys ja hygieniadilemma

Edelleen väsyttää, väsyttää niin että veriä seisahuttaa. On tää ollut kieltämättä aika pitkä ja monipolvinen työvuosi, uus duuni ja opiskelu ja ruåtsia puhutaan ja sen semmoista. Että jos nyt ens viikkoa odotellaankin kuin kuuta nousevaa, on se aika ymmärrettävää.

Kysymys: miten kerrot työ/opiskelu/satunnaiselle kaverille että niiden henki haisee? Kysymällä huolettomasti "ookko hammaslääkärissä viime aikoina käynyt?"? On tosi ikävää, kun semmoiset joista oikeesti haistaa että karieshan se siellä pyllyilee tulee hönkäilemään ja sitten joutuu yrittämään pitää naamaa peruslukemilla vaikka oikeesti tekis mieli ruiskuttaa niille suuhun Vademecumia päälärikaupalla.

Niin. Että koska tästä pääsee LOMALLE SAATANA?

Sitä odotellessa.

Jaksamisen loppu näkyvissä

On se vaan kumma että aina kun loma lähenee, veto rupee olemaan lopussa. Väsyttää ja vituttaa ja paleltaa ja päätä särkee. Lapset huutaa ja työkaverit on ärsyttäviä.

Onneks tänään saa lähteä aikaisin kotiin, eläköön työajan lyhennyspäivä. Huraa sille.

Kojjootit kiertuveella

Pietari oli ja meni hyvin. Torstai oli kuten aavistelinkin rankaa, mutta ei se perjantai sen helpompi ollut; kello oli 02.120 ja perjanatin puolella jo kun saatin vihoviimeinen häkki rekkaan.

Siitä vois kirjoittaa vaikka miten pitkän raportin, mutta vaikka viime yönä tuli vedettyä 17 tunnin unet ja päivällä vielä parin tunnin päikkärit niin nyt pitää mennä taas nukkumaan.

Maatuska tai kuole! /inside/

Voi hospodi

Huomenna lähdetään Pietariin, hiphop ja huppiaijei. Repinillä mennään ja kolme yötä ollaan ja sitten tullaan takaisin.

Torstai tullee olemaan karmein päivä, perjantaina asioiden pitäis lutviutua jokseenkin omalla painollaan (jinx!) ja lauantaiaamuna juna lähteekin jo 7.07 kohti kotia.

Torstai on toivoa täynnä, toivomma.

Suvivirsi

Meillä oli tänään päiväkodin kevätjuhlat. Aivan kamalaa. Enempää en sano.

Lisäksi onnistuin kylmettämään itseni, ei toukokuun puoliväli ole välttämättä kovin hyvä aika ulkoilmajuhlille. Nyt jos lentsu tulee takaisin alkaa punatulkkujen verilöyly kyllä. Perkele.

Koulutehtävien osalta mulla menee aikas hyvin; yhden lähetin jo KAKSI PÄIVÄÄ ennen deadlinea ja opettaja vastas että hyvältä oli näyttänyt. Että HAH. Toisen tehtävän olen jo aloittanut, sen saan varmaan jätettyä ens maanantaina eli puoltoista viikkoa etuajassa. Sitten olis vielä kaks pikkujuttua rästissä, eli hyvältä näyttää. Pitäkää peukkuja.

Teeleipä on uunissa, pitää käydä kurkkaamassa miltä se näyttää. Tuoksu on ainakin hyvä. Namskis.

Sanonko minne voitte tunkea vappunne?

Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.

Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.

Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)

No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.

Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.