Vanhus ei tule yksin

Flunssa. Se od igävää. Diii.

Olen nyt maannut kaks päivää sohvalla; eilen katsoin 12 jaksoa Buffya, kutoskauden ekan puolikkaan. Tänä aamuna aloitin L-koodin kolmoskauden ja pääsin urheasti jaksoon 13 kun päässä tilttas. Ei enää tänään, kiitos. Pakko lukea välillä ja tehdä jotain ihan muuta, mä luulen että mulla on jo makuuhaavoja. Mutta ihan jees aina välillä kunnolla sohvailla aivottomana, se on vaihtelua sekin.

Eilen olis ollu Taiteiden yö, sääli että olin kipee, olis voinu lähteä ytimeen bilettämään. NOT. Jestas mä olen VANHA. Mä ennemmin purisin ranteeni auki kuin lähtisin kaupungille Taiteiden yönä, hirveesti jengiä ja kaikki kännissä ja joo, mulla ei ole urheiluhenkeä eikä huumorintajua. En mä tiedä oikein missä vaiheessa näin on päässy käymään.

Hirveetä semmoinen, kun huomaa olevansakin jotain ihan muuta kuin mitä aina on luullut. Mä olen ajatellut olevani joviaali jousimies ja vittu mähän olenkin neuroottinen ihmisvihaaja. Niin se käy, sanoi Kurt-setäkin aikanaan.

Tässä jutussa ei kyllä ole oikein mitään järkeä nyt, mulla on joko lämpöä tai alilämpöä, siitä olen melko varma. No. Johan se on vartin yli kahdeksan lauantai-iltana, meillä vanhoilla rouvilla onkin jo nukkumaanmenoaika.

Villi perjantaimeininki

Kyllä mä olen vanha. Tuntuu kuin vasta eilen olis Tennispalatsi ollut se vaalea, melko rähjäinen rakennus jossa on Anttila. Nyt siellä on popcornia portaat täynnä ja nuorisoa. Hyi, nuorisoa. Se on sitten äänekästä. Toista se oli minun aikanani.

Käytiin Vohvelin kanssa Tennarissa katsomassa Corbijinin valokuvanäyttely joka oli hieno. Menkää ihmeessä jos ette vielä ole käyneet ja perjantaisinhan hupi on ilmaista, kiitos kaupunki. Kannattaa mennä sillä Anton-setä osaa kieltämättä ottaa ihmisen kuvaan:

Klintti!

Näyttelyn jälkeen mentiin kaffelle ja mä pystyin ostolakosta huolimatta tekemään näin suvereenisti koska Juha antoi mulle viihdestipendin eli Lounassetelin. Hillitöntä huvitusta ja tuhlailua on mun elämäni! Vohvelikin osaa ottaa ihmisen kuvaan:

Minäää!

Kotimatkalla metrossa juoppo nainen ja sen kaverit olivat tuttavallisia. Juoppo nainen kysyi multa että olenko mä hetero ja kun vastasin myöntävästi (en katsonut tarpeelliseksi avautua ihastuksestani Helen Mirreniin) hän sanoi että eihän se mun vikani ole. Että olis musta ihan hyvä lesbokin tullut.

Että näin villiä elämää sitä meillä viikonloppuisin vietetään!