Perjantaki

Joo. Se on onneks perjantai. Viis tuntia aktiivista työaikaa. Oh.

Kodin kynttilät lämpöisin liekein

Perjantai-ilta. Koira kaluaa luuta matolla, minä istun nojatuolissa läppäri sylissä ja surffaillen, aviomieheni makaa sohvalla lukien "Valotuksen hallintaa". Ja sitten viimeksimainittu iskee itseään munille sillä kirjalla. Joo, en mäkään tajunnu.

TGIF

Tänään on luvassa koti-ilta. Ensin saunaan ja sitten ehkä joku leffa. Aaah. Rauhaa. Rentoutusta.

Ostolakkolainen osti toissapäivänä kahdet leggingsit ja kolmet nilkkasukat, mutta katson sen välttämättömäksi ostoksi koska entisiä ei juur ollut. Myös eilen tuli ostettua pieni meikki/jokumuupussi Reilun kaupan tähden alekorista, 3 €. Sekin on sinänsä tarpeellinen koska mulla kolisi eilen koulussa vaikka kuinka monta kertaa kaikki kamat lattialle kun oli sellainen avoin kassi. Että NIIN KERTA. (Koulu on likson fruktansvärd hirveetä liksom. Siitä myöhemmin lisää.)

Yskittää vieläkin pirusti, mutta ehkä vähän vähemmän kuin eilen. Jos kohta pääsis taas lenkille olis ihan älyttömän mukavaa. Ah!

Villi perjantaimeininki

Kyllä mä olen vanha. Tuntuu kuin vasta eilen olis Tennispalatsi ollut se vaalea, melko rähjäinen rakennus jossa on Anttila. Nyt siellä on popcornia portaat täynnä ja nuorisoa. Hyi, nuorisoa. Se on sitten äänekästä. Toista se oli minun aikanani.

Käytiin Vohvelin kanssa Tennarissa katsomassa Corbijinin valokuvanäyttely joka oli hieno. Menkää ihmeessä jos ette vielä ole käyneet ja perjantaisinhan hupi on ilmaista, kiitos kaupunki. Kannattaa mennä sillä Anton-setä osaa kieltämättä ottaa ihmisen kuvaan:

Klintti!

Näyttelyn jälkeen mentiin kaffelle ja mä pystyin ostolakosta huolimatta tekemään näin suvereenisti koska Juha antoi mulle viihdestipendin eli Lounassetelin. Hillitöntä huvitusta ja tuhlailua on mun elämäni! Vohvelikin osaa ottaa ihmisen kuvaan:

Minäää!

Kotimatkalla metrossa juoppo nainen ja sen kaverit olivat tuttavallisia. Juoppo nainen kysyi multa että olenko mä hetero ja kun vastasin myöntävästi (en katsonut tarpeelliseksi avautua ihastuksestani Helen Mirreniin) hän sanoi että eihän se mun vikani ole. Että olis musta ihan hyvä lesbokin tullut.

Että näin villiä elämää sitä meillä viikonloppuisin vietetään!

Puutarhakutsut

Tadaa! Parvekkeella on kukkia! Eikös olekin hauskaa?

Kivaa olla päiväkodissa duunissa, näin kesän kynnyksellä tuli lapsilta kiitoskukkia jotka innostivat kotimatkalla poikkeamaan Plantagenissa ja nyt on ihana puutarha mulla tässä.

Keskellä roikkumassa on amppelimansikka, jossa on tällä hetkellä neljä mansikkaa syömäkunnossa. Sen pitäis kuulemma olla varsin satoisa, ja mikäs sen mukavampaa kuin hakea aamulla viilin päälle pari marjaa omasta maasta. Tai amppelista tai jotain. 

Pöydällä on sitruunabasilisko, marketta ja kreikkalainen oregano, vasemmalla parvekelaatikossa jotain joiden nimeä en tiedä ja oikealla jotain joiden nimeä en muista. 

Norsun päällä on joku kukka-asetelma, josta roikkuu joku joka on ehkä muratti. Joo, mä en ole varsinaisesti valiohortonomi, mutta kivoja ne on kaikki. 

Aah. Ja nyt on taas perjantai ja mä istun tässä parvekkeella olkihattu päässä, on lämmintä ja ihanaa ja mä juon kaffetta ja bloggaan ja kuuntelen kun tuuli suhisuttaa koivuja eikä mun tarvitse mennä mihinkään eikä pistää edes housuja jalkaan. Voi elämätä!

Oi, Odessa

Luojan kiitos on perjantai. Sydän tuntuu niin kevyeltä kun on viikonloppu edessä. Ja mitenkäs sitä muuten vanha ihminen juhlistaisi vapauttaan kuin loikoilemalla sohvalla yllään flanelliset pyjamahousut ja jalassa villasukat. Ah. elämätä.

Lukemattomia kirjoja on taas kasautunut: Seuraava lukupiiri (eli Hienojen Ihmisten Kirjallinen Seura) käsittelee Sofi Oksasen teoksia ja mulla on tossa odottelemassa Baby Jane ja Stalinin lehmät. (Sattuipa muuten hyvin toi tämänkertainen kirjailijavalinta.) Yks Harry Hole (Mmmm. Harry Hole.) on kanssa työn alla, n. 30 sivua luettuna ja Tuva Korsströmin "Osaako nainen ajatella" on puolessa välissä. Joogakirjoja on pari, kolme kesken ja piirustusopas vielä kokonaan avaamatta. (Kunnianarvoisa aviopuolisoni ehdotti, että voisin "lainata kirjastosta kirjan kerrallaan, lukea, palauttaa ja sitten vasta lainata uuden". Öh. DAIJU. Ei systeemi niin toimi! Aamulla luetaan ihan eri kirjaa kuin illalla ja metrossa ei voi lukea semmosia kirjoja joita pitää lukea maaten.) Ja Kenraali Älyn "Vasemmisto etsii työtä" on eteisen lipastolla. (Ai kamalaa. Kirjalista näyttää tosi vakuuttavalta jotenkin. Mites tässä nyt näin on käynyt? Ei helvetti. Tex Willerit kehiin, sano. Lisää HÖNPPÄÄ ettei verenkierto pysähdy.)
No, joka tapauksessa. Töitä pitäis ehkä alkaa etsiä, tai sitten ei. Katotaan nyt mitä syksyllä tapahtuu. Se juttu joka mua viimeks jännitti, se mihin liitty lämplighets ja test oli ihan veitikkamainen kokemus joka päättyi siihen että ryppyhuulinen suomenruotsalainen frouva rökitti mua siitä että ruotsinkielen kirjallinen taitoni on ilmeisestikin vastenmielisen tuolla puolen. Eli en pidättele hengitystäni odotellessani lähestytäänkö minua kirjeitse.
Oi vitsi. Olispa marmelaatia.