Hei, tuolta saapuu Charlie

Olipas se raikas neliviikkoinen. Aivoinfarktityyppejä ja kuolonkorinaa.

Tänään palaan takaisin suolakaivoksille, into on aika nollassa mutta ehkä se siitä. Ehkä se siitä.

Jos sopimusta on jäljellä 14 kuukautta ja niistä varmaan kuukaus menee lomaan ja toisen voi ottaa palkattomana jotenkin sieltä täältä niin sitten se olis 12 kuukautta lusimista. Eh.

Tässä iässä se on koiran vuosi, sanonpahan vaan.

Hello, braindamage

Onpas taas ollut. Kaikenlaista. Työelämä muistuttaa paikka paikoin hämmästyttävän paljon työkuolemaa, koulu sucks ja syksyllä on pimeetä.

Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kaikki kesän aikana syntyneet mukavat pikku rutiinit siivouksen suhteen katosivat heti kun meininki rupes olemaan meneillään. Nyt mulla on sitten työhuone täynnä vaatteita ja pyykkitelinettä ja ties mitä ja voi vittu että on vaikeeta iskeä kaaokseen. Siistiä on paljon helpompi pitää siistinä, tiesittekös? (Lupaan huomenna keksiä uusia klisheitä, ihan varppina.)

Mutta pyykkikone pyörii ny ja se on hyvä että joku liikkuu jossakin, vaikkakin vaan pyöris ympyrää.

Kyllä se tästä taas lähtee. Ehkä.

Vinkki viikoksi:



Jep jep

Etera, etera, näytä sarves

Okei. Noi eläketiedotteet pitäis kieltää.

Nyt on taas päivänselvää että tulen kuolemaan katkerana, köyhänä mummona jonka ruumis löytyy mainoslehtikasan alta. Jos en äkkisältäni keksi itselleni duunia josta maksettais ihan ihmisten rahaa, odottavat vanhuuden rujot kylmät talvet tuossa kulman takana, ojennellen koukkuisia käsiään.



Onneks meitä on muitakin köyhiä tulevia vanhuksia, niinpä me perustetaankin mummokommuuni.

Juokse sinä humma

Tämä on blogimerkintä numero 401. Siinä on aika monta. Herää kysymys, miks vitussa minä tätä kirjoitan? Hä? Onks tässä nyt mitään järkee?

HCM jää nyt kyllä väliin. En ole juossut, ja kuuden tunnin aikaraja ei kauheesti innosta lähtemään sinne rimpuilemaan. Pahalla sisulla kuitenkin vääntäisin väkisin niin kauan että joku osa menis rikki ja se ei ole ollenkaan sitten kivaa se.

Nyt just on semmonen olo että jääkööt saatana koko juokseminen, semmosta satunnaista pungertamistahan se on pari viime vuotta ollut. Pitäis olla juoksukavereita. Siinä olis järkee. Olis edes virtuaalista supporttia jossain mutta Juoksufoorumi oli ihan perseestä silloin kun siellä tuli lorvittua ja muutakaan en ole keksinyt.

Tää on kaikki ihan selkeesti lomavierotusoireita, mutta asian tiedostaminen ei juurikaan helpota vitutusta. "Jos vituttaa, niin vituttaa", sanoo Seppo Räty, tuo Ilon filosofi ja Seppo on harvinaisen oikeessa.

Raikkaasti subrettiroolissa

Tuli tuossa Naamakirjassa kommenttia, että varmaankin vihaan työtäni kun kerran odotan niin kiihkoisasti lomaa. Näinhän suinkaan ei ole asia; päinvastoin pidän työstäni erittäin paljon. Mutta. (Pakkohan tähän oli tulla MUTTA. Hö.)

Tarhatätinä olemisessa on tosi vittumaista jos on yhtään vittumaisia työkavereita. Koska mä en ainakaan jaksa kuunnella yhtään idioottimaisia juttuja a) selluliitista b) itämaisesta tanssista c) Siuntiosta d) äidistä Siuntiossa e) kissasta Siuntiossa f) selluliitista Siuntiossa etc. ad nauseum.

Sit on vielä sellainen pikkujuttu, että mä olen opiskelija. Mä en itse saa päättää ihan kaikista maailman asioista ja se ei olekaan minulle ihan helppoa se.

Mutta lapsista mä pidän. Ja lasten kanssa työskentelemisestä. Lapsia mun ei tee juur koskaan mieli torpata nenään, kun taas niitä paria menopaussibimboa aika useinkin.

Ja silti on ihanaa että lomaan on enää NELJÄ TYÖPÄIVÄÄ JA RISAT! HAA!

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Koulutehtäviä olis vielä jäljellä, torstaina viimeinen palautuspäivä.

Eikä nappaa. Ei nappaa sitten vähääkään. Vituttaa vaan.

Satans.

Kauneus on katsojan silmässä

Mainostavat joka metrovaunussa sitä Jätä se sika!- elokuvaa. Mä katsoin sitä mainosta ja ajattelin että onpas helvetin ärsyttävää kun ne kaikki ihmiset on niin epänormaalin kauniita. Hirveesti hampaita kaikilla ja taas Aniston heiluttelee tukkaansa. Yäk. Että miks tavalliset ihmiset ei koskaan pääse elokuvatähdiksi? Miksei meidän elämä kiinnosta ketään, mitähä?

Ja sitten mä ajattelin että jos mä joutuisin katsomaan alakerran naapureita kaks tuntia jättiläismäiseltä kankaalta, mä todennäköisesti purisin ranteeni auki.


PS: Mua ei sais villit hevosetkaan raahattua katsomaan tota shittiä leffateatteriin. Mutta silti.

Onks pakko jos ei taho?

Nyt on kyllä taas semmonen päivä että ei vittu jaksais. Ei mitään erikoista ole sattunut, mutta kun ei vaan jaksais. Ääääh. Väsyttää, vituttaa ja pierettää.

Se on tää kevät vissiin tämmöstä. Viisaat sanoo, että sitten kun puissa on vihreät lehdet, hulluilla helpottaa. Näkis vaan.

Ja asiasta kukkaruukkun: minkä vitun takia yht'äkkiä just se bussi millä minä menen aamulla töihin on ihan tuhannen täynnä? Miks? Siellähän sitten saa istua ja kärvistellä kun joka saatanan pysäkillä pitää pysähtyä ja sitten tulee niitä joiden lippu onkin just menny vanhaksi ja sitten maksetaan viiskymppisellä ja eihän sillä kuskilla ole vaihtorahaa ja sitäpaitsi mä en halua istua teiniviiksisen lökäpöksyn vieressä jonka persvako näkyy. Hyi.

Huomenna menen pyörällä töihin. Jos menen, voi olla että soitan sinne ja sanon että pitäkää tunkkinne, saatana. Ruotsiksi.

Sanonko minne voitte tunkea vappunne?

Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.

Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.

Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)

No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.

Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.

Läpi harmaan kiven

Edessä viimeinen sairaalapäivä ja näyttötilaisuus. Näyttöä vastaanottava opettaja on lievästi sanottuna eriskummallinen, että tiedä sitten mihin tässä pitäis varautua. Enkä tiedä ottaisinko ihan löysin rantein pelkkä läpipääsy mielessä vai yrittäiskö vääntää hyvää arvosanaa.

Äh. Vituttaa koko juttu.

Jospa menis taas nukkumaan.

Saatana.

Hyi yök en syö

En pidä sanasta kenkulit. Kengät. Ne on kengät. Ei kenkulit.

Hammaslääkärissä ei ole mukavaa. Varsinkaan jos saa puudutetta jossa on adrenaliinia. Se pistää pumpun tikkaamaan eri nopeasti.

Töissä on niin turhauttavaa käydä. Ei vegaaniset muffinssit itse itseään täällä kotona paista, tiedättekös.

Hyi yök en syö. Enää Amican ruokaa, nimittäin. Son loppu ny. Sanonko minne voivat tunkea vähälaktoosisen kuohukermansa?

Ööööööööööööööö

Huomenna on lauantai ja mulla on koulupäivä. Arvatkaapa vituttaako. (Vastaus: joo.) Ja totta munassa meillä on vielä tentti tai itseasiassa kaks: lääkeaineoppi ja lääkelaskenta. Jesh. Arvatkaapa oonko lukenut? (Vastaus: en.)

Ens viikon lauantaina on kanssa työpäivä, joku Professionella pedagoger- semma. What. EVER. Mä tahdon vapaan viikonlopun! Ja vegaanisia laiskiaspullia! Satans!

Nyt taidan lyödä dvd:n koneeseen ja katsoa sen jakson missä Angel muuttuu nukeksi. Se ei koskaan lakkaa huvittamasta minua.

"I’m made of felt. And my nose comes off."

Ei enää ikinä

Mä VIHAAN lentämistä. Se on luonnontonta ja kammottavaa ja luontovihamielistä ja turhaa. Ja perseestä muutenkin kaikin puolin.

Mä vihaan myös venäläisiä lentokenttiä, niiden rönsyileviä ja järjestäytymättömiä "jonoja", kiilaavia Tashkenttin menijöitä ja helvetin huonosti organisoituja turvatarkastuksia joita on enemmän kuin laki sallii.

Niinpä vannon nyt Pääkallovalan: EI ENÄÄ IKINÄ KONEESEEN. EI ENÄÄ IKINÄ VENÄLÄISELLE LENTOKENTÄLLE. (Vois kuvitella että ensimmäinen sisältäis automaattisesti myös toisen mutta parempi olla tarkkana tässä.)

Ugh. Olen puhunut.

Vatipäiden valtaannousu

Okei. Mä olen sanonut tämän aiemminkin mutta sanonpahan taas: MÄ VIHAAN YHTÄ TYÖKAVERIANI. Tuhannen palavan auringon voimalla. Jeesusperkele sentään.

Mä inhoan manipuloivia ihmisiä. Inhoan, inhoan, inhoan. Tämä täti on varsinkin vallan veikeä siinä lajissa, koska hän ei ole KOVIN HYVÄ SIINÄ. Manipulaatiota vielä pahempaa on HUONO manipulaatio. Ja se ressukka luulee vielä olevansa oikeassa. Aina. Duunissa, joka on vain ja ainoastaan TIIMITYÖTÄ se on ihan vitun huono ominaisuus se.

Saatanaperkele. Meidän esimies on lomalla tämän viikon, mutta maanantaina mä pyydän saada vaihtaa ryhmää. Jos se ei onnistu, mä soitan esimiehen esimiehelle ja pyydän saada vaihtaa taloa. Jos se ei onnistu, mä sanon itseni irti. Pitäkööt tunkkinsa vittusaatana. Ja jumalauta.

Tell me why I don't like mondays

Pakko pistää jokaisen uuden merkinnän otsikkoon biisilaina. Pakko.

Muita uutisia: Nyt maistuis rööki. Siis voi vittu joo. Harvoin mulle enää tulee semmosta kunnon niskakarvat nostattavaa tupakanhimoa mutta nyt maistuis rööki.

Mikään ei ole nimittäin niin hermoja raastavaa kuin ihmiset jotka eivät osaa hommaansa. Jotka tilanteessa jossa pitäis ottaa homma haltuun ja rohkeasti ja reippaasti liidata tilannetta eteenpäin vaan mutisevat ja piipittävät pillifarkuissaan SAATANA.

Nghghghghghg. Keskiviikkoiltana onneks on tissinläpsyttelijoiden iltamat ohi ja päästään vetämään loput judanssit hyvällä sykkeellä. Ilon kautta!

Täti Marlene antaa palaa!

Paksu vesseli

Härremejessus että minoon LIHONUT. Mä olen kuin Pulla-Risto Ihmemaassa.

Ulkonäköfasismista viis, mutta kun käyn makaamaan yrittää kaksoisleukani tukehduttaa minut.

Tämä tietää sotaa, saatana.

Kusipäätalo

Hyvät jätkät on sitte rasittavia. Ei, mä en nyt tarkoita kivoja kundeja, niissä mitään vikaa ole, vaan naisia jotka mielellään kertovat olevansa "hyviä jätkiä". Ne inhoaa feminismiä, koska eivät ole koskaan ikinä elämässään milloinkaan kohdanneet minkäänlaista sukupuolisorsintaa. Ne on jo ala-asteella olleet puukäsitöissä koska eivät suostu saatana nypräämään mitään ämmämäistä ja kundien kanssa oli silloin jo paljon kivempi heittää läppää tauoilla ja käydä röökillä. Toiset muijat vaan juoruaa ja vihaa näitä hyväjätkätyttöjä no tietenkin siksi, että hyväjätkätytöt on niin rehtejä ja reiluja ja sit niillä on yleensä, hassua kyllä ihan julman isot daisarit.

Hyvät jätkät on myös ihan valtavan hyviä sängyssä, tosi kiihkeitä, ihan niinku miehetkin. Sukupuoliset halut on VALTAVAT. Uuuuh. Jostain syystä hyvätjätkät bylsii kylläkin mielellään varattuja miehiä, ensteksi koska sexi on niin ihanaa ja toisekseen sen vaimo on ihan perseestä. Semmonen ämmämäinen ämmä. Jolla on iso perse. Hyvälläjätkällä ei oo isoa persettä eikä pillukarvoja koska semmonen on vastenmielisen akkamaista.

Hyväjätkä on tietenkin myös helvetin hyvä matematiikassa ja hämmentää hienolla avaruudellisella hahmotuskyvyllään. Hyväjätkä ei tietenkään ole solidaarinen; jos hän on ihan itse päässyt mailmassa just siihen missä on se tarkoittaa vain sitä että ne joilla ovat asiat huonommin, saavat syyttää vain itseään. Ja ämmämäistä meininkiä.


Huom. Ylläolevan on kirjoittanut isoperseinen feministi, jonka matemaattiset kyvyt vois tunkea vaikka silmäänsä eikä niitä huomaisi.

Kuuntele kun setä kertoo! kuva

Ngggghhhhh

Sataa, tuulee ja pitää lähteä töihin. Onks pakko jos ei taho?

Reippautta osoittaa sen sijaan se tosiseikka että mä tein koulutehtävän eilen viittä vaille valmiiksi, vaikka vika palautuspäivä on vasta torstaina. Edistystä, beibi!

Huomenna tulee Martat syömään ja mun pitäis suunnitella menu tätä tilaisuutta varten. Hmmm. Hyvä että sain koulujutun pois alta, niin voin keskittyä oikeesti tärkeisiin asioihin.

Sataa, tuulee ja pitää lähteä töihin. *Huoh.*

Vaalipeikko rairai

Onhan keli. Se ei haittais jos sais kynttilänvalossa hautua ja kuunnella Maria Callasta laulamassa Lucia Di Lammermooria tai jotain mutta kun pitää kyörätä itsensä takaisin vaalihuoneustoon Roihuvuoreen ääntenlaskentaa varten niin johan alkaa syövyttää. Onneks on pilkkihaalari.

Muuten vaalitoimitsijana oli ihan hauskaa, meillä kävi aika verkkaisaan tahtiin ihmisiä mutta kuitenkin sen verran ettei tylsistymään päässyt. Ja leppoisaa meininkiä se oli muutenkin, ainoastaan pari mummoa hiiltyi kun ilman henkilöllisyystodistusta eivät päässet äänestämään.

Elämä olis kaikenkaikkiaan leppoisaa kuin mikä, ellei halvatun päänsärky kalvais edelleenkiin ihmistä rikki. Taivahan vallat. Koska se antibioottikuuri alkaa purra? Hmm??

*Huoh*. Nyt Maksun kanssa katsomaan tyrskyjä ja sitten eteenpäin taistojen tiellä.

Ei kukkarossa, ei taskussa

Väsyttää. VÄSYTTÄÄ.

Tänään pitäis mennä kouluun ja täytyy sanoa etten vois vähempää olla kiinnostunut. Ensin opettelemme LUOVUUTTA. Siellä on riikinruotsalainen täti joka puhuu huitoen Platonista ja Kafkasta, sitten me maalataan ruutuja temperaväreillä. (Okei, maalaminen on tietysti mukavaa mutta onks mun pakko raahautua Arabiaan aamulla 8.30? Hmm?) No. Sitten on tietokonetunti. Me opetellaan käyttämään sähköpostia. MÄ OSAAN KÄYTTÄÄ SÄHKÖPOSTIA. Sen jälkeen on liikuntaa. Me ehkä sauvakävellään ja sitten leikitään puistossa. Niin.

Mutta onneks illalla saa vähän vaihtelua; meillä on nimittäin liput Oopperaan. Matti laulaa Boris Godunovia. IIIH! Tämä miellyttää minua. Mä tykkään Musorgskista (vaikka Hovantshina on vielä parempi) ja mä tykkään Matti Salmisesta. Se setä on MUHKEE.

Muhkea Matti! kuva: SKO

Ja mä saatan saada tuon ylläolevan kuvan jättijulistessa himaan. Meillä on just eteisessä yks seinänpätkä johon sopisi erinomaisesti Matti jättilakanassa ja mun pitää soittaa markkinointiin ens viikolla kun esitykset ovat ohitse. Pidetään peukkuja!

Nyt ei auta kuin vyöttää itsensä ja alkaa varustautua koulupäivään. Varokoot siellä, yksikin liksom väärässä paikassa ja tulee svenskatalandevatkulia.