Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Some girls are bigger than others

Picture this:

Minä, uudenkarhea mohikaani päässäni kuuntelen The Smithsiä ja ompelen itselleni vaatteita. Aika vois olla rapeet parikymmentä vuotta sitten mutta se ei ole. Se on nyt.

Jaa että mistäkö mä sen tiedän? Teinikatkeruus on tietysti kadonnut, hö. Aika mahtavaa.

Kyllä keski-iässä on hauskaa!

perjantai 13. maaliskuuta 2009

On siis kevät

Se alkaa olla se aika vuodesta kun käpylisäke heräilee hiljalleen. Illalla on hieno viileä sininen hetki ennen auringonlaskua, sellainen joka antaa ymmärtää että kohta lähtee. Kohta kasvaa ja kukkii ja hienointa tässä on se, että mä en ole enää katkera. Ei kevätkatkeruutta!

Nyt voi kuunnella Foo Fightersia ja tuntea itsensä lemmekkääksi ilman että se aiheuttaa vitutusta. Joskus ennen ajattelin keväisin aina runoilijan sanoin: "Surullisin kaikista maailman lauseista on/Niin olisi voinut olla". (Tai jotain sinnepäin.) Sillälailla että "oooh, koko maailma iloitsee ja herää ja mä olen IHAN VERESLIHALLA grrrh arrrgh ja voi MINNUU" etc ad nauseam.

Nyt voi kuunnella No Doubtia ja hymyillä hellästi Bathwaterille ilman että tekee mieli purra ranteensa auki. Kyllä se on hyvä juttu se, tiedättekös.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Gimis on Stadi

Helsinki, ikuisesti oli ihana. Sen voi nähdä ainakin vielä Malmitalossa 6.2. klo 17.30, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Mulle tuli siitä kaikenlaisia flashbackeja mieleen, muistin yht'äkkiä miten seisoin Hakaniemen Elannon edessä ja oli hirveä helle. Mä olen ollut ehkä nelivuotias silloin eli se on ollut kesä -74 tai jotain. Ja muistin rahastajatädit ratikoissa, sisään noustiin ehdottomasti takaovesta ja käytävällä liikuttiin eteenpäin kuuliaisesti kun rouva siihen kehotti.

Oh. Lapsuuteni Helsinki. Faija oli muutamana kesänä Mustikkamaalla duunissa, sinne mentiin vesibussilla. Stockalla oli vielä hissityttöjä ja siellä puhuttiin ruotsia eikä metroa vielä ollu. Se tuli sitten vähän myöhemmin ja oli tosi mukava kun pääsi mummoille mukavammin, toinen kun asui Hertsigassa ja toinen Myllypurossa.

Nyt on nostalginen tunnelma, suurkiitokset täti Kaarelalle joka blogissaan arpoi kyseiset leffaliput!