Uuh beibi

Siis. Olenko mä ainoa, joka haluais ruveta nuoleskelemaan monitoria kun sen toisella puolella on Meryl Streep tekemässä jotain, ihan mitä tahansa?

Niinkun nyt tämäkin traileri:




Meryl! Marry me!

Rullaillaan

Voi helvetti. Kohta on kesä taas ohi ja rullaluistelu-urani ei ole vieläkään vauhdissa. Inspiraatiota odotellessa:

Mautonta. MAUTONTA, SANON MINÄ!

Ah. Hauskaa. Käytiin Psyko-Veevan kanssa katsomassa Brüno. Ihan koko mittaansa leffa ei jaksanut minusta kannatella mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen oli se silti.

Jostain syystä hauskinta minusta oli se kun Brüno saapuu Jerusalemiin (sinne Keski-Maahan, tiedättehän) rakentamaan rauhaa. "Hola! Como esta?"

Annan elokuvalle 3 1/2 vaaleanpunaista tähteä.

Alkeellista, rakas Watson

Mä olen lukenut luullakseni melkein kaikki Sherlock Holmes- tarinat mutta mitään tällaista en kyllä muista:



Mutta AIVAN SAMA. Tuo leffa on nähtävä.

Päivä turistina

Käytiin siellä minne on ollut kohta nelisen vuotta puhetta mennä. Annan kuvavinkin matkakohteesta:


Tarkempaa kuvaraporttia huomenissa, nyt suihkun kautta sänkyyn ja leffa pyörimään.

Avaruusnatsit tuloo!

Kauneus on katsojan silmässä

Mainostavat joka metrovaunussa sitä Jätä se sika!- elokuvaa. Mä katsoin sitä mainosta ja ajattelin että onpas helvetin ärsyttävää kun ne kaikki ihmiset on niin epänormaalin kauniita. Hirveesti hampaita kaikilla ja taas Aniston heiluttelee tukkaansa. Yäk. Että miks tavalliset ihmiset ei koskaan pääse elokuvatähdiksi? Miksei meidän elämä kiinnosta ketään, mitähä?

Ja sitten mä ajattelin että jos mä joutuisin katsomaan alakerran naapureita kaks tuntia jättiläismäiseltä kankaalta, mä todennäköisesti purisin ranteeni auki.


PS: Mua ei sais villit hevosetkaan raahattua katsomaan tota shittiä leffateatteriin. Mutta silti.

I'll see you at the theatre

Gimis on Stadi

Helsinki, ikuisesti oli ihana. Sen voi nähdä ainakin vielä Malmitalossa 6.2. klo 17.30, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Mulle tuli siitä kaikenlaisia flashbackeja mieleen, muistin yht'äkkiä miten seisoin Hakaniemen Elannon edessä ja oli hirveä helle. Mä olen ollut ehkä nelivuotias silloin eli se on ollut kesä -74 tai jotain. Ja muistin rahastajatädit ratikoissa, sisään noustiin ehdottomasti takaovesta ja käytävällä liikuttiin eteenpäin kuuliaisesti kun rouva siihen kehotti.

Oh. Lapsuuteni Helsinki. Faija oli muutamana kesänä Mustikkamaalla duunissa, sinne mentiin vesibussilla. Stockalla oli vielä hissityttöjä ja siellä puhuttiin ruotsia eikä metroa vielä ollu. Se tuli sitten vähän myöhemmin ja oli tosi mukava kun pääsi mummoille mukavammin, toinen kun asui Hertsigassa ja toinen Myllypurossa.

Nyt on nostalginen tunnelma, suurkiitokset täti Kaarelalle joka blogissaan arpoi kyseiset leffaliput!

The Nänni

Mä olen lähdössä ens kuussa oopperalaisten etujoukon kanssa Mariinskiin päivän tutkimusmatkalle, ja kupletin juoni on sen suuntainen että mun pitäis puhua siellä venäjää. Sujuvasti.

No. Koska olen viimeisen vuoden ajan puhunut vain ja ainoastaan ruåtsia, mun venäjäni on päässyt vähän ruostumaan (ruåstumaan) ja niinpä nyt pitää alkaa preppaa, niinq. Ostin jo venäjänkielisen Shape-lehden (Argumentii i fatkii ei lue susikaan ulvomatta) mutta eilenpä sattui kirjastosta silmään "Moja prekrasnaja njanja"-dvd-boksi. Hah!

Niin että ai mikä? kysyvät laajat kansanjoukot nyt. Eipä hätää, täti kertoo: se on venäläinen versio amerikkalaisesta komediasarjasta The Nanny.

Vertailun vuoksi The Originaali:



Ja sitten Russkaja versija:



Ja kaikki tämähn todistaa vaan että lasten kotihoito on terveellistä! Tai...jotain. Joka tapauksessa.

Mutta ensin elokuviin Vohvelin kanssa, sitten voikin loppuillan silittää ja katsella amerikkalais-venäläistä komediaa. Toivottavasti pää ei räjähdä.

Lauantai-illan huumaa

Villiä meininkiä täällä Laajasalossa; mä rupeen silittämään ja katsomaan G.I. Janea. Sitten mä alan harjoitella yhden käden punnerruksia, tukka on jo tarpeeks lyhyt. Ugh!

Maanantaiaamun autuus, osa 2

Tuparit oli ja meni, ruoka oli hyvää ja riitti, eilen oli ihana sunnuntai jolloin köllöteltiin ensin sängyssä ja sitten käytiin Tammisalossa kävelemässä. Soppaa oli vielä tilkkaset jäljellä että saatiin nälkäisinä vielä hyvää ruokaakin ja sitten me katsottiin Brokeback Mountain. Ihana elokuva. Aivan ihana.

Voi pojat...(kuva)

Ja nyt on sitten työviikko edessä ja kaiken huipuksi näyttökoeviikko, jonka eka päivä oli jo tosin perjantaina. Ei kai siinä sen kummempia pitäis olla, kunhan käyn töissä niin sen pitäis riittää. Toivottavasti työkaveit osaa käyttäytyä, pari niistä on aika tolkuttomia. Sanonko minne voivat työntää ne kukkansa?

Rikottu ruukku

Ai kamala. Tänään joutui ostolakkolainen pakko-ostamaan vaatteen; lähdin aamulla liikenteeseen hihattomassa paidassa ja sortseissa kun odottelin eilisenlaista hurjaa hellettä mutta kissan viikset, se olikin pilvistä toisinaan ja paikoitellen tuulisen viileää. Koska rakastan terveyttäni enemmän kuin itsekeksittyjen sääntöjen kirjaimellista noudattamista, ostin Kurvin Fidalta oliivinvihreän paitajakun, 6 €. Sen verran mietin ostosta tehdessäni, että laitoin mieluummin sen kuus euroo semmoiseen rytkyyn jota voin toistekin käyttää kuin että olisin napannut jonkun karmean kierrätysrätin eurolla joka olis sitten menny melkoisen välittömästi Uffan laatikkoon. Siinähän ny ei olis ollu mitään järkee.

Ja taas käytiin Juhan kanssa elokuvissa, on se hassua tämä lomalaisen elämä. Tällä kertaa katsottiin Hancock, mikä todellakin todistanee että JUHA MAKSOI. Oli se ihan kiva, ei nyt ehkä parasta hassuräimettä ikinä, ei edes lähellä mutta ei tullut keskenkään ulos käveltyä. Nyt vielä kun kun mentäis katsomaan samaan syssyyn edullisilla päivähinnoilla uusin Batman olis leffakiintiö täynnä pitkälle syksyyn.

Nyt on pakko vaihtaa ompelukoneeseen musta lanka ja tehdä yks viritys.

Kuulottimia ja elävää kuvaa

Joo, tänään täytyi ostolakkolaisen nörtyä ja käydä Stockalta hakemassa uudet kuulokkeet. Mä kuuntelen todella paljon iPodiani ja vanhat napit meni rikki, just silleen vittumaisesti että se ääni katoaa toisesta korvasta aina välillä. Sitten piti renata sitä liitintä joka oli aika hemppu ja silti ääni pätki ja se se vasta ärsyttävää onkin. Niinpä: uudet kuulokkeet. 6,90 ja vuoden takuu. Mutta täyttää silti vaatimuksen: todella tarpeellista saa ostaa.

Ja listalle "olisin halunnut ostaa" pääsi tämä elektroniikaosaston kaunotar:

kuva: Roberts Radio

Sitten me käytiin Juhan kanssa katsomassa Mamma Mia! The Movie. (Juha maksoi.) Ihana leffa. IHANA. Ei se elokuvana mitenkään erikoinen ollut, ei kässärinä eikä ohjauksellisesti eikä jotenkin taide-elämyksellisesti eikä näkemyksellisesti mutta menisin katsomaan sen uudestaan vaikka heti. Koska se oli IHANA.

Parasta siinä olivat keski-ikäiset naiset. Streep, Baranski, Walters. Jessusperkele mikä meininki! Kun 59-vuotias Meryl Streep kieriskelee lappuhaalareissaan vuohelan katolla laulaen musikaalin nimikkosävelmää niin hattu pois ja respektiä. Saati sitten kun täti parkaisi "Winner takes it allin" niin että mulla meinas takaraivo irrota päästä. Oikeesti. Se nainen on MIELETÖN.

Marry me, Meryl!

Herkkua tarjoilee kautta linjan myös Baranski-Walters-kaksikko ja on ne sedätkin ihan söpöjä. Colin Firth osaa oikeesti laulaa, Brosnan ei mutta ihan sama. Se on Brosnan! Ja Veronica Marsista tuttu Amanda Seyfried on isosilmäinen ingenue ja laulaa hienosti.

Ja Abban biisit, tietysti. Kaiken kaikkiaan ihana ja virkistävä ja ilostuttava elokuva, jossa oli vaan se vika että nyt pitäis päästä laulamaan ja tanssimaan. Mielellään kreikkalaiselle laiturille uimaräpylät jalassa.

Lohtua, mr. Bond

Tulevan Bondin traileri on ilmestynyt. Kulutuslakkolainen meinaa saada tipan linssiin, mutta aviomies lupaa kutsua nuukan rouvansa mukaan katsomaan elokuvaa sitten syksyllä. Tämä saattaa vaikuttaa huijaukselta mutta MÄ EN VÄLITÄ. Mä vaan haluan nähdä Daniel Craigin ilman paitaa. Mmmm.

Tai paidan kanssa, ihan sama. Mmmmmm.

Seksiä cityssä

Jep, kävin katsomassa leffan. Eh. Olihan se ihan viihdyttävä, kaiketi. Vähän tuntui väljähtyneeltä, kuitenkin. Edes kledjut ei olleet ihan niin absurdeja kuin olin odottanut, tai sitten on silmä vaan tottunut ihan kaikkeen.

Tädillä on tipu päässään!


Ja päivän pikaruoka:

- pakastepussillinen pariloituja juureksia ja perunaa

- rasia valkosipulihapankaalia

- tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa

- tölkki kidneypapuja


Valutetaan pavut ja paistetaan kaikki ainekset pannulla. Lisätään suolaa, pippuria ja timjamia. Syödään ja nautitaan niin että hyvä ettei kyynel silmäkulmasta vierähdä. Namskis.

Porkkana päivässä

Eilen oli laiska lauantai. Oli flunssa ja lorvikatarri, mutta onneks taloyhtiöllä oli pihatalkoot. (Mikään ei kohenna moraalia paremmin kuin se, että saa katsella kaihtimien lomasta toisten haravointia.)

Elokuvaillassa nautimme musikaalista ja räiskeestä. Dreamgirlsissä parasta oli musa (yllättävää kyllä) ja Shoot 'em Upissa ihan kaikki: Clive Owen ja roiskuva veri ja vauhti ja omituinen huumori ja mikä parasta, leffan kesto on 86 minuuttia. Täydellistä.

Ja pitihän sitä syödäkin:

Valkosipuli-linssikeitto:

pari sipulia
purjo
kokonainen valkosipuli
puoli pussia peruna-sipulisekoitusta pakkasen pohjalta
punaisia linssejä
kasvisliemifondia
currya
suolaa

Annetaan porista pehmeäksi. Soseutetaan, lisätään kermaa ja silputaan päälle tuoretta basiliskoa. Syödään näkkileivän kera.

Mä olen tehnyt tässä kevään mittaan aika paljon kokeiluja kasvisruoan kanssa ja olen todennut, että vegaaniversioiden laittaminen useimmista safkoista ei ole kovin vaikeaa. Siksipä olen päättänyt, että juhannuksen jälkeen otan kokeiluun olla kuukauden vegaanina. Ihan vaan urheilun vuoks. Juustoa tulee varmaan ikävä mutta pitää perehtyä tofuasioihin sun muihin kunnolla niin ehkäpä se siitä. Vinkkejä vastaanotetaan, kiitos.