Se alkaa olla se aika vuodesta kun käpylisäke heräilee hiljalleen. Illalla on hieno viileä sininen hetki ennen auringonlaskua, sellainen joka antaa ymmärtää että kohta lähtee. Kohta kasvaa ja kukkii ja hienointa tässä on se, että mä en ole enää katkera. Ei kevätkatkeruutta!
Nyt voi kuunnella Foo Fightersia ja tuntea itsensä lemmekkääksi ilman että se aiheuttaa vitutusta. Joskus ennen ajattelin keväisin aina runoilijan sanoin: "Surullisin kaikista maailman lauseista on/Niin olisi voinut olla". (Tai jotain sinnepäin.) Sillälailla että "oooh, koko maailma iloitsee ja herää ja mä olen IHAN VERESLIHALLA grrrh arrrgh ja voi MINNUU" etc ad nauseam.
Nyt voi kuunnella No Doubtia ja hymyillä hellästi Bathwaterille ilman että tekee mieli purra ranteensa auki. Kyllä se on hyvä juttu se, tiedättekös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti