Ootsä vittu TOSISSAS

Jokaisella vikoja on aina jonkun verran, siispä ratkeamme rokkaamaan toisenkin kerran

Kukapa meistä ei olis joskus ollut viittä vaille valmis Auroraan. Tai ainakin tuntee jonkun joka on ollut. Aika monella on mielialalääkettä menossa ja/tai ahistaa ja silloin jos ahistaa olis aika nastaa jos pääsis jonnekin tänään eikä ens vuoden viidestoista päivä.

Kerrankin ihan helvetin hyvä adressi, nimittäin mielenterveyspalvelujen säilyttämisen puolesta. Kannattaa käydä allekirjoittamassa. Ihan oman mielenterveytensä vuoksi.

(Ja totta munassa tästä on Facebook-ryhmäkin. Hö.)

Nostalgiakohtaus

Tein Naamakirjassa muistelumemen ja muistin virkistämiseksi kävin lukaisemassa vanhaa blogiani. Voi hyvät pyssyt.

Ei tää elämä aina mitenkään ratkiriemukkaan mahtavaa ole (työkaverit sais pistää vaihtoon jne.), mutta kyllä mä olen niin tavattoman paljon onnellisempi nyt kuin vaikkapa viis vuotta sitten. Tai neljä. Voi hyvät pyssyt että mä olin onneton neljä vuotta sitten. Onnettomasti rakastunut (oikeammin sanottuna pakkomielteisen onnettomasti) ja onnettomana kaikin puolin muutenkin.

On se hyvä että nyt ei ole kuin ennen. On se hyvä.

HCM 2009- haaste

No niin vanha veikko, noustaanpas sieltä sohvanpohjalta ja lähdetään LENKILLE! Vuosi aikaa treenata maratonille ja minä, maailman hitain juoksija ja kaikkien asioiden ylipääjohtaja Anu-Maaria Tuominen haastan SINUT mukaan. Juostaan yhdessä maraton (42 kilsaa ja rapeet) elokuussa 2009! Joo!

Ja Facebookissa on ihan oma ryhmä tätä varten, tietenkin. Että ei muuta kuin liittymään ja sitten lähdetään kaikki pöngertämään lenkkipoluille. Koska se on kivaa, koska ei tartte olla nopee, koska märkä metsä tuoksuu hyvältä ja koska... se vaan on kivaa.

Kävelen pitkin likaisen joen rantaa

Voi mahoton. Miten nostalgia tulviikaan yli laitojen sieltä Facebookista. Vanhoja kavereita on löytynyt, Kadotettuja muistellaan ja SDNL:n veteraaneilla on kokoontumisajoja. Voi mahoton.

Eilen Martoissa rupesin tekemään pimpparintakorua. Helmiaskarteluna. Ja sanovat etteivät ihmiset enää harrasta, pah!

Sain luottoa! En kylläkään pankista vaan Mikaelalta. (Laittaisin tähän nyt kuvan jos Bloggeri toimisi mutku se ei toimi. Tyhmä Bloggeri.) Mä kiitän ja kumarran ja laitan Visaa eteenpäin hieman myöhemmin, nyt pitää alkaa vääntämään Juhan siskontytölle rippilahjaa. Jaa jaa.

Ja kaikki huuliharppuni on vienyt kaniini

Ysillä on nyt ajettu Pasilasta Kolmikulmaan; vielä oli vähän alkukankeutta raitiovaunulla kun oli saanut vasempaan kylkeensä venttejä jossain missä oli joku merkki jätetty liian lähelle kiskoja. Samoin jännitysmomentti iski Aleksis Kivenkadulla, missä Lemminkäisen helevetin pitkä joku kuljetusvehjehässäkkä oli parkissa ja me kopsahdettiin siihen. Oli siinä onneks työmiehet paikalla ja sitten ne nostelivat lavaa ja sen semmoista kunnes me päästiin ohi.

Asuntokeskustelu käy edelleen kuumana, pitäiskö vai ei, onko varaa vai ei, loppuuko elämä asuntolainaan vai ei. Semmosia elämää suurempia kysymyksiä joiden äärellä rupee ihmettelemään että onko missään oikeesti yhtään mitään järkee vai oisko parempi vaan purra ranteet auki että päästäis siitäkin. Juha suree sitä ettei ole koskaan suoraan puusta appelsiinia poiminut ja aikoo nyt lähteä kibbutsille. Ehkä. Koska mä en tykkää matkustamisesta ja olen saanut ulkomailla asumisesta ihan tarpeekseni, kiitosta vaan, ehkä mun pitää sitten muuttaa Sodankylään erottelemaan poroja paljain käsin. Pitää saada ELÄÄ.

No jaa, laineet lyövät suurina pienessä kiulussa ja kyllä se siitä.

Lenkkiraportti: eilen jäi välistä. Oli pakko jättää. Jalat oli kuin sementtiin valetut ja väsy karmea. Kävin kuitenkin kävelyllä koiran kanssa useampaan otteeseen että jotain sentään. Tänään on jo sauvakävelty (ja eiköhän naapuri leikkisästi kysäissyt että MISSÄS NE SUKSET) ja illalla taidan vielä hölkötellä puolisen tuntia että nih.

Facebook: olen lähetellyt kukkia ja käsirautoja ja munia ja TIES MITÄ. Ei ole enää mun silmäni kirkkahat.

Se siitä sitten

Menin ja liityin siihen halvatun Facebookiin. No kun kaikki löytää sieltä kaikkia vanhoja kavereita ja sitten on mukavaa ja iiii ja aaa ja onhan se ihan kivaa kyllä, kieltämättä. Mitään helevetin kukkia en kyllä rupee lähettelemään, se on varma ja.

Nyt pitäis riistäytyä irti koneesta ja olla domestinen, siivousta, pyykinpesua ja riisi-kasvishässäkän valmistusta on luvassa. Ei muuta kuin rokki soimaan ja menovenlaks.