Juokse sinä humma

Tämä on blogimerkintä numero 401. Siinä on aika monta. Herää kysymys, miks vitussa minä tätä kirjoitan? Hä? Onks tässä nyt mitään järkee?

HCM jää nyt kyllä väliin. En ole juossut, ja kuuden tunnin aikaraja ei kauheesti innosta lähtemään sinne rimpuilemaan. Pahalla sisulla kuitenkin vääntäisin väkisin niin kauan että joku osa menis rikki ja se ei ole ollenkaan sitten kivaa se.

Nyt just on semmonen olo että jääkööt saatana koko juokseminen, semmosta satunnaista pungertamistahan se on pari viime vuotta ollut. Pitäis olla juoksukavereita. Siinä olis järkee. Olis edes virtuaalista supporttia jossain mutta Juoksufoorumi oli ihan perseestä silloin kun siellä tuli lorvittua ja muutakaan en ole keksinyt.

Tää on kaikki ihan selkeesti lomavierotusoireita, mutta asian tiedostaminen ei juurikaan helpota vitutusta. "Jos vituttaa, niin vituttaa", sanoo Seppo Räty, tuo Ilon filosofi ja Seppo on harvinaisen oikeessa.

Jalka, käsi, aivo

Oikean jalan sääriluu on kipee, eiliset fudistreenit otti koville. Tai ei muuten mutta oikeaoppisen rintapotkun harjoittelu napautteli niin että nyt on vähän puolijalkainen olo.

Ja lenkille pitäis yrittää, mutta kahotaan, kahotaan.

Mun koneella on käynyt joku pikku kurre ja jättänyt linkin kirjanmerkkipalkkiin. Hmmm, kukakohan se vois olla?

Hameesta housut

Nämähän tehtiin jo tovi sitten, mutta kuvat unhottuivat laittaa.

Paras kesäalaosa ikinä: THE MAMELUKIT.

Aika jorsesta, valtavan suuresta tirolilaishameesta tuli tämmöiset:


Ja ihan kaupan kankaasta tehdyt hämähäkkiaiheiset mamelukit elikkäs HÄMELUKIT:


Hurjat kätevät, söpöt ja vilpoiset. (Vaikka eipä siitä näillä keleillä niin väliks.) Kaava Joka tyypin kaavakirjasta.

Nyt jos pääsis lenkille tästä koneen äärestä niin olis aika mahtavaa. Katellaan.

Pitkässä juoksussa

Tänään juostiin Maksun kanssa Laajasalon ympäri. 10 kilsaa. Jee! Vauhti ei päätä huimannut, mutta jokainen kilsa on nyt kullan arvoinen minkä ennen elokuuta alle saa.

Kokeilen uutta vempelettä: MixMeister BPM Analyzeria. Ohjelma laskee kaikista koneellani olevista biiseistä BPM:n elikkäs kuinka monta iskua per minuutti siellä humppakone jyskyttää. Sillä kurin voin fiksailla omia soittolistojani ja pystyn paremmin pitämään kadenssia yllä, mulla kun juostessa taipumusta unohtaa, no, juoksevani ja yht'äkkiä saatan seisoa kuola valuen jossain ojan reunalla ja taas on viimeiset viistoista minuuttia elämästäni kadonnut jonnekin. Mutta kun juoksee musiikin tahtiin, voi laittaa aivot narikkaan ja pysyy silti tiellä ja vauhdissa.

Väsyttää, taidan pistää sohvalle pitkäkseni ja katsastaa pari jaksoa Buffya. Sunnydalessa sitten aina sattuu ja tapahtuu!

The Scooby Gang, Season 1. Good times...

Oh sweet fancy bananas

Tänään olis tarkoitus mennä lenkille. Niinku juoksemaan. Tai jotain.

Iltahan on vielä nuori.

Mara, mara, me tullaan taas

Nyt olis niinkin paljon kuin 15 viikkoa aikaa Helsinki City Marathoniin. Juugenspätkä. Mä olen menossa juoksemaan sitä, veteraanisarjassa Naiset 40 v. Jesh.

Mä kävin eilisiltana lenkilläkin, että eihän tässä nyt mitään hätää ole! Mä luulen että ainoa hyvä strategia tässä vaiheessa oln OTTAA RAUHALLISESTI. Lienee sanomattakin selvää että mun ainoa tavoitteeni tänä(kin) vuonna on päästä maraton läpi alle kuudessa tunnissa. Viimeks mun aika oli 5.54, jos oikein muistan ja sen alittaminen olis tietysti kiva. Laitetaanko tavoitteeks vaikka 5.52? Hmmm?

Reittikarttaa katsoessani tajusin, että mulla meni viimeks ihan hienosti johonkin 16 kilsaan asti. Sitten se yks ylämäki Larussa pisti reidet koville ja rupesin jäämään 5.30- porukasta pikkuhiljaa. Siitä kolmeenkymppiin asti köpöttely vielä jotenkin luonnistui, mutta viimeiset 12 kilsaa mentiin vaan pahalla sisulla ja vantteralla ruumiinrakenteella.

Että nyt pitää vaan ruveta JUOKSEMAAN. Pitkiä lenkkejä sunnuntaisin, vaikka sauvakävelylenkkejä joskus johonkin väliin, kunhan saa piiiitkiä suorituksia alle. Työmatkan (alle 7 km) alan huomisesta polkemaan pyörällä, sekin lisää kuntoa.

Ja joo, mä muistan levätäkin joskus. Sohva on ystäväni. Ei ylikuntoa nyt haluta me, ei.

Juokse villi lapsi

Joo, en tiedä oletteko tietoisia, mutta jos aikoo mennä juoksemaan maratonia elokuun puolivälissä niin nyt olis ihan hyvä aloitella sitten sitä juoksuharrastusta. Muuten saattaa tulla itku Esplanadilla ja sillee.

Mä lähden nyt juoksemaan. Leivottuani ensin pellillisen korvapuusteja.

Kuvassa lihava kissa.

Loskaa, loskaa, kevätloskaa

Hienosti lumet lähteneet. Kohta pääsee lenkille ihan kunnolla. Muutaman kerran olen jo käynyt juoksumatolla hölköttelemässä, mutta kivempaahan se olis ulkoilmassa.

Sunnuntai; Hesari on luettu ja nyt pitäis viedä koira pitkälle kävelylle. Tässä kaikki tältä erää.

Namnam

Tein hummusta. Se on sitten hyvää. Mmm. Hummusta.

Ostin uudet juoksutossut. Adidas Supernova Cushionit, kenkävalintani jo vuodesta...2005? Vai 2004? Joka tapauksessa aina kun Addut on tarjouksessa mä käyn ostamassa uudet. Typerää merkkiuskollisuutta, ehkä, mutta ne vaan sopii mun jalkaan. Askel tuntuu niin kepeältä Supernovat jalassa, jopa nyt kun olen onnistunut hankkimaan kymmenen kiloa elopainoa lisää. Se muuten tuntuu juostessa, uskottekos?

Mä suunnittelen ens viikon ruokalistaa. Kokonaan veganismiin siirtyneenä en halua että kiireessä ruoka jää pakastefalafelien varaan, vaan pidän huolta siitä että safka on hyvää ja monipuolista. Ja tavoistani poiketen aion oikeasti kokeilla uusia reseptejä enkä vaan vedä stetsonista papuwokkeja toistensa perään.

Kaverin häiden suunnittelupäivälliset alkaa ihan kohta, me mennään Mayaan syömään. Katotaans mitä ne meikäläiselle tarjoovat siellä.

Keksijän taskut

Vuosi vaihtui suuremmitta seremonioitta, me oltiin kotona. Kutsu oli kyllä käynyt Lauralle tupareihin ja aikomus lähteä oli vakaa, keksitkin odottivat rasiassa mutta sitten flunssa vei voiton. Harmillista.

Mutta keksit ovat erinomaisia vaikka itse sanonkin ja resepti on seuraavanlainen:

RIIKINKUKKOKEXIT

2,5 dl sokeria
1 tlk (4 dl) kookosmaitoa
1 rkl vaniljauutetta
1 rkl inkivääriä
2 sitruunan mehu & raastettu kuori

Kuohauta ainekset kattilassa, kaada astiaan jossa on

250 g margariinia.

Anna seoksen jäähtyä kunnes margariini on sulanut. Sekoita mukaan

1,5 litraa vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa.

Laita taikina yöksi jääkaappiin miettimään elämän tarkoitusta. Seuraavana päivänä ota taikinaa erissä jauhotetulle alustalle, kaulitse ja ota riikinkukkomuotilla kauniita pikkuleipiä. Halutessasi voit ripotella riikinkukkojen päälle hienoa sokeria.Paista 225 asteessa uunin keskitasolla, ruskeat keksit ovat rapeampia ja vaaleat pehmeämpiä. Nam!

Laittaisin kuvan oheen mutta Welho perkele pätkii. Ja nyt sitten elämän vaikeisiin asioihin: olenko niin kipeä etten voi lähteä lenkille vai tekisikö kevyt juoksu suorastaan hyvää? Hmm? Näihin sitä aina juuttuu, vuodesta toiseen. On se kumma.

Vapaa aamu, ehkä myös onkee

Kello on vähän yli kahdeksan aamulla ja minä istuskelen himassa. Enkä oo edes kipee vaan läkemedelslära oli peruttu ja koulu alkaakin vasta 12.30. Tämä se on luksusta, kuulkaas. Enemmän tällaista meille, kiitos.

Järki-ihminen tekis jotain tuottavaa tällä ylimääräisellä kotiajalla, mutta minäpä odotan että tulee vähän valoisampaa ja lähden Maksun kanssa juoksulenkille Tullisaareen ja takaisin. Hyvää se tekee.

Faija on edelleen aika huonona, mutta parempaan suuntaan silti menossa. Jos kaikki menee hyvin niin se saattais päästä jouluksi kotiin, mutta katsotaan nyt. Siinähän käy miten käy tai kuten runoilija asian ilmaisee:

Järkimies sanoisi
Ehkä on hyvä uskoa kohtaloon
Silloin kun sille ei mitään voi

Ja obsessioni Knowles-siskosten tekemisiin jatkuu. Mä olen nähnyt alla olevan Solangen videon monen monituista kertaa salilla, ja minusta se on ihana. Tosin siellä se on aina pyörinyt ilman ääntä, joten pettymys oli suuri kun biisi olikin ihan paska. Kokeilkaa vaikka! Paljon parempi mykistyksellä on se.

SANDCASTLE DISCO

Musta tuntuu

Itsenäisyyspäivä. Meillä on tänään luokkabileet Sivettikissan luona, mun pitäis leipasta korvapuusteja sinne. Siv tekee salaattin ja joku tuo juustoja ja joku toinen jotain muuta että eiköhän ruokapuoli olle kunnossa.

Mä ilmottauduin eilen HCM:lle, että nyt ei ole muuta jäljellä kuin juokseminen sitte. HAH. Salilla mä olen onnistuneesti käynyt tällä viikolla ennen duunia peräti kolmena päivänä, mikä on mieletön saavutus koska saliaamuna kello herättää 05.45. Ou jee. Ilmankos tänä aamuna menikin sitten lähemmäks kymmentä ennen kuin sain kammettua itteni ylös. (Luonnollisesti kutitin Juhaa ensin, mikäs viiikonloppu se olis ilman kutitusta.)

Ja tähän loppuun epäisänmaallisesti kuvallinen hupsutus jenkkipolitiikan ihmeellisen värikkäästä maailmasta:

Pruuveja

Mä kokeilin juosta töistä kotiin ja sitten seuraavana aamuna töihin. Hyvin pelitti, matkaa on viitisen kilsaa ja töissä paitsi suihku, myös pesukone jossa voipi pesaista hikiset lenkkivaatteet etteivät ne koko päivää kassin pohjalla happane. Jeah. Varsinkin töihin juokseminen antoi mukavasti virtaa, mulla oli oikein hyvä pössis jopa iltapäivälläkin, jolloin olen yleensä ollut puolitajuton ja himoinnut kaurakeksejä tai jotain. Että tätä kokeillaan uudestaankin.

Ei tosin tänään kuitenkaan, mulla alkaa flunssa. Eilen oli jo kurkku vähän kipee ja nyt nenä on tukossa ja tuntuu että olis lämpöä. Mikä on sinänsä hämmästyttävää, koska mulla ei ikinä ole lämpöä mutta nyt hikoiluttaa ja ties mitä. No, katson mikä on meininki ja jos ei muu auta niin saikkuasaikkua.

Viikon kirjailija: Fred Vargas. Luin kaks Adamsberg-dekkaria tossa eli Sinisten ympyröiden mies ja Kuriton mies nurin. Ihanaa. Aivan ihanaa. Niitä evankelistakirjoja mä olin lukenut joskus aiemminkin ja tykkäsin niistäkin kovasti, mutta sitten unhoitin Vargaksen kunnes nyt taas. Suosittelen, lukekaa!

HCM 2009- haaste

No niin vanha veikko, noustaanpas sieltä sohvanpohjalta ja lähdetään LENKILLE! Vuosi aikaa treenata maratonille ja minä, maailman hitain juoksija ja kaikkien asioiden ylipääjohtaja Anu-Maaria Tuominen haastan SINUT mukaan. Juostaan yhdessä maraton (42 kilsaa ja rapeet) elokuussa 2009! Joo!

Ja Facebookissa on ihan oma ryhmä tätä varten, tietenkin. Että ei muuta kuin liittymään ja sitten lähdetään kaikki pöngertämään lenkkipoluille. Koska se on kivaa, koska ei tartte olla nopee, koska märkä metsä tuoksuu hyvältä ja koska... se vaan on kivaa.

Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan

Varustautumisen tasoa pitää nostaa. Menimme nimittäin tänään Juhan sukulaistytön rippijuhliin ja olin sitten kerrankin pukeutunut asiallisesti, mulla oli mekko ja leggingsit ja nilkkasukat ja remmikorkokengät. Ihan kiva, mutta koska en ollut herran aikoihin käyttänyt korkokenkiä, otti jalkoihin. Ja koska nilkkasukat oli semmoset tosi lyhyet, joissa ei juurikaan nilkkaosaa ole (onks niille oma nimi?) kävi niin että kengän remmiosa oli ylempänä kuin sukka eli paljas iho hinkkaantui ja mä nilkutin jo Steissin kohdalla ja Espooseen asti piti jaksaa. Eli ostoslakko sai taas siipeensä 5,90 € kun ostin ylipolvensukat Gina Tricotista.

Tämä menee taas sarjaamme forssalainen majuri ja ne sukat on oikein kivat. Mutta hittohemmetti siihen saa jäädä ostot tältä kuulta.

Joo, se oli sitten varsinainen juttu se konfirmaatiokirkko. Mä en olis normaaliolosuhteissa mennyt kirkkoon ollenkaan vaan suoraan sinne jälkivastaanotolle, mutta koska Juha on kipee me päätettiin edustaa siellä kirkossa ja tulla sitten suoraan kotiin että sairaat pääsee levolle. Ja teoriassa ihan hyvä juttu joo, mutta käytännössä ei.

Kun. Mähän en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kuulunutkaan ja mua vähän ahdistaa olla siellä. Silloin kun siellä on jotkut kinkerit, siis. Muuten mä tykkään kyllä käydä kirkoissa ja sytytellä kynttilöitä ja semmosta, mutta musta on hullua olla tommosissa tunnustuksellisissa tilaisuuksissa kun mä en tunnusta. Varsinkin rippijuhlat on ihan absurdit, jos siinä kerran juhlistetaan sitä että nuori pääsee seurakunnan täysvaltaiseksi jäseneksi (jos olen asian oikein ymmärtänyt) niin eiks siellä silloin pitäis olla paikalla vaan ne jotka kuuluu samaan jengiin? Hä?

Ja sitten se saarna. Voi elämän kevät, se saarna. Pappi aloitti Vuorisaarnasta ja päätyi siihen lopputulokseen että VAIN KRISTITYILLÄ on semmonen ihana rakkauden konsepti koska Jeesus on käskenyt rakastaa myös vihollista. Että siinä kristinuskovat ovat ainutlaatuisia hyvyydessä ja blaa blaa blaa. Niin. Just. Joo. yes, sirree.

Mutta vaihdetaanpa puheenaihetta: juoksu. Tänään oli ihana lenkki. Eilinen nachotankkaus antoi virtaa ja tuntui taas pirun hyvältä. Samaten eilinen HCM jota me ihmeteltiin Simeonin autosta käsin Vohvelille Laruun mentäessä herätti sydämessä loiskuvan kisailuviiliksen. Tahtoo juoksemaan! Hiii! Että kai se on otettava ja ilmottauduttava HCM:lle 2009. Nih!

Kuin pingispallo pompin

Edelleen levottomuutta, mutta se on painumassa pinnan alle. Sillä lailla että se säpsähyttää välillä ja sitten on taas rasvatyyni.

Rasvasta puheen ollen mun elokuun UHT eli lenkki joka päivä on lipsunut; mä en kertakaikkiaan ole jaksanut juosta työpäivän jälkeen. Hmm. Asiaa tulee tarkastella uudelleen. Muuten kyllä tekis mieli aloittaa joku uus urheilujuttu näin syksyn kunniaks, kuntonyrkkeilyä olen miettinyt. Arbiksessa sitä olis hullunhalpaan 27 euron hintaan per lukukausi, mutta mä en tiedän viitsinksmä vääntää itseäni Dagmarinkadulle joka keskiviikko klo 20. Tarmossa olis kanssa, se on Hagiksessa ja maksaa vissiin 150/kausi ja sitten tietty Savate Club ja 118 juoroo kahden kuukauden kurssi. No joo, pitää miettii.

Laikku rules. kuva

Mä taidan pistää pystyyn uuden blogin ihan vaan ostolakkoasiolle. Mutta nyt pitää sleebata ja nauttia viikonlopusta. Illalla pelaamaan lautapelejä Laruun, ou jee!

Ja kaikki huuliharppuni on vienyt kaniini

Ysillä on nyt ajettu Pasilasta Kolmikulmaan; vielä oli vähän alkukankeutta raitiovaunulla kun oli saanut vasempaan kylkeensä venttejä jossain missä oli joku merkki jätetty liian lähelle kiskoja. Samoin jännitysmomentti iski Aleksis Kivenkadulla, missä Lemminkäisen helevetin pitkä joku kuljetusvehjehässäkkä oli parkissa ja me kopsahdettiin siihen. Oli siinä onneks työmiehet paikalla ja sitten ne nostelivat lavaa ja sen semmoista kunnes me päästiin ohi.

Asuntokeskustelu käy edelleen kuumana, pitäiskö vai ei, onko varaa vai ei, loppuuko elämä asuntolainaan vai ei. Semmosia elämää suurempia kysymyksiä joiden äärellä rupee ihmettelemään että onko missään oikeesti yhtään mitään järkee vai oisko parempi vaan purra ranteet auki että päästäis siitäkin. Juha suree sitä ettei ole koskaan suoraan puusta appelsiinia poiminut ja aikoo nyt lähteä kibbutsille. Ehkä. Koska mä en tykkää matkustamisesta ja olen saanut ulkomailla asumisesta ihan tarpeekseni, kiitosta vaan, ehkä mun pitää sitten muuttaa Sodankylään erottelemaan poroja paljain käsin. Pitää saada ELÄÄ.

No jaa, laineet lyövät suurina pienessä kiulussa ja kyllä se siitä.

Lenkkiraportti: eilen jäi välistä. Oli pakko jättää. Jalat oli kuin sementtiin valetut ja väsy karmea. Kävin kuitenkin kävelyllä koiran kanssa useampaan otteeseen että jotain sentään. Tänään on jo sauvakävelty (ja eiköhän naapuri leikkisästi kysäissyt että MISSÄS NE SUKSET) ja illalla taidan vielä hölkötellä puolisen tuntia että nih.

Facebook: olen lähetellyt kukkia ja käsirautoja ja munia ja TIES MITÄ. Ei ole enää mun silmäni kirkkahat.

Se on kapitalistin laki

Vuokraisäntä soitti. Aikoo myydä asunnon. Mutta koska se on laiska kuin mikä, se yrittää myydä asunnon meille. Hmph.

Asiassa on puolensa: talo on kiva, alue ihana ja hinta Hitas. Ja puolensa: keittiö pitäis rempata, lainaa hakea ja jos sellaisen sattuu saamaan pääsee pankin ikiomaksi pikku horatsuksi, sopimusaika 25 vuotta. Se on neljännes vuosisataa se. 

No. Pitää miettiä asiaa. Toisaalta muuttaminen on hirvittävintä ikinä ja mä tiedän koska mä olen muuttanut elämäni aikana vissiin kakskymmentä kertaa. Se on HIRVEETÄ. Mutta hei hetkinen, saanko mä ostaa asuntoa jos mä olen OSTOLAKOSSA? 

Tule meidän pankkiin!. kuva

Juoksu: eilen 35 ja tänään 40 minuuttia, hyvä meininki.

Mätäkuun haaste

Muutokset kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, sanovat. Ei kaikkea kerralla remonttiin, siitä tulee vaan itku ja hammastenkiristys. Pieniä askelia, vähän kerrallaan, hiljaa hyvä tulee, sen sellaista.

Mä ajattelin että tähän Nuuka13-projektiin sopis erittäin hyvin kuukausittainen uusien tapojen opettelu. Ja me puhutaan nyt HYVISTÄ tavoista, en aio opetella nuuskaamaan tai nieleskelemään kultakaloja vaan kaikkea JÄRKEVÄÄ. Semmosia juttuja joita pitäis tehdä mutta ei vaan ikinä jaksa kun laiskottaa. Koska sitten kun niitä juttuja joskus tekee, tulee hyvä pössis ja endorfiineja ja semmosta.

Ja elokuun Uusi Hyvä Tapa on....

/rumpufilli/

lenkki joka päivä.

Ja joo, nyt siellä joku jo ehti kiljaista että HERRAMUNVERENI YLIKUNTO mutta puh-lease. Me puhutaan nyt semmosesta että mä laitan lenkkarit jalkaan ja hölköttelen koiran kanssa puolisen tuntia, jos sitäkään. Ihmiset KÄVELEE nopeammin kuin mitä minä lenkkeilen, niin että mä voin ihan satavarppina käydä lenkillä vaikka elämäni jokaisena päivänä enkä joudu ylikuntoon. Jos mä saan kalvavan keuhkotaudin (taas) niin sitten täytyy perua mutta muuten mä aion käydä lenkillä joka päivä.

Sen mä vannon kautta kiven ja kannon. Ja koska minä en olekaan mikään tuulipussi, voin ylpeänä kertoa että tänään on käyty jo. Heti kun tulin duunista, vaikka hiki oli hirvee jo valmiiks ja väsytti ja nälätti niin samantien vaihdoin rikoot jalkaan ja nappasin koiran remmiin ja ulos mentiin. 35 minuuttia eikä edes ehtiny siinä välissä sataa.

Verta pakkiin, sano!

Pullea meininki

Uh. Mä olen syönyt kahtena päivänä ulkona, eilen (vegepizzaa) ja tänään (kampelaa) ja mä olen turpea kuin metsänomistaja iltalypsyllä. UH. Mun ei sopis pitää kuin yks hellurei-ruokapäivä kerrallaan, muuten alkaa housut kiristää ja nesteet jämähtää ja makeanhimo kasvaa aivan valtavaksi.

Onneks pääsin äsken sen verran ylös kirjasta että kävin kolmen vartin lenkillä. Hyvä mä! Ja BBC:n kautta löytyi uutinen, jossa kerrottiin naisten tarvitsevan vähintään 55 minuuttia liikuntaa vähintään viitenä päivänä viikossa, jos he aikovat pudottaa painoa. Että reippaat pikku kävelylenkit MY ASS. (Kirjaimellisesti.)

Pitänee varmaan heittää vielä lattialle ja iltajoogata, niin saan rapeasti yli tunnin liikuntoa tälle päivälle. Joskus kun mua ei huvita astangata, imeskelen iTunesista erinäisiä joogapodcasteja ja heilun sitten niiden kanssa, vaihteluhan se on mikä virkistää. Yks suosikkini on Yogamazing ja Chad, jonka ohjelmat ovat yleensä aika kevyitä ja noin parinkymmenen minuutin mittaisia, eli just passeleita pikaiseen ilta/aamusessioon.

Downdog is man's best friend. kuva: Wiki

Päivän salainen luku: 2,6.