On sota välillä meidän

Töissä panokset kovenee. Mä en ole enää kylläkään myrskyn silmässä, jengi rupee ihan omiin nimiinsä hakemaan rintamalinjoja. Mä olen uskomattoman kiitollinen että ylihuomenna alkaa KOULU ja mä pääsen sinne taas nukkumaan joka torstai. Huh.

Nyt saa vittu Larsson pitää tunkkinsa; Lisbet Salander ja muut pääsevät kirjahyllyyn lepäämään, minä luen nyt jotain muuta.

Ilmottauduin Arbikseen ompelukurssille. Jos vaikka talveksi toppahaalari. O samma på svenska.

Mutta nyt pitää viettää laatuaikaa aviopuolison kanssa. Muuten se rupee murjottamaan.

Trilogia etenee

No huh. Vihdoinkin se loppui,nimittäin Flickan som lekte med elde. Aikamoinen tiiliskivi. Mutta meno kieltämättä parani ekasta osasta, Blomqvistin naisseikkailuja ei ollut ja Lisbettiin tuli huomattavasti enemmän järkeä.

Mutta siitä minä en tykännyt että Larsson oli pistänyt Miriam Wun sanomaan Lisbetille: "Pilailetko? Etpä tietenkään, Dr. Spock." Dr. Spock MY ASS. Tokihan tässä kontekstissa oli selvää että tarkoitettiin Mr. Spockia ja mä käytin aivan liikaa aikaa miettiessäni oliko virhe Larssonin vai halusiko hän tällä kertoa jotain Mimmin karaktääristä.

Ei oo helppoo olla omituisten asioiden nipottajakerhon puheenjohtaja, sanonpahan vaan.

Nyt jos silittäis ja katsois samalla pari jaksoa Tähtiporttia:

Dr. Daniel Jackson: Well, maybe you could try coming up with something better than inappropriate sarcasm.
Jack O'Neill: You want sarcasm? Nice to meet you.

Miehet jotka vihaavat naisia

No niin, sain vihdoin Stieg Larssonin ekan tiiliskiven luettua. Joo, ei suomeks 550 sivua olis ollut temppu eikä mikään mutta ruotsiksi lukeminen on mulla niin hidasta että tuntui aika urakalta. Hyvä puolihan siinä on se, että kerrankin joutuu lukemaan tarkasti. Huono puoli on se että sitä lukee niin tarkasti ettei välttämättä pääse vuoristorataan mukaan.

Mua ärsytti muutama juttu tossa kirjassa. (Varmaan ihan sen takia kun sitä on niin jumalattomasti hehkutettu ja munhan pitää ihan periaatteen vuoksi olla kuin Groucho Marx elokuvassa Hevosen sulat ja laulaa Whatever it is, I'm against it!)

Mutta joo, ensinnkäkin eiks nyt hei oikeesti Mikael Blomkvist ollu lievästi Mary Sue Larsson? Hmm? Ja että vallan triangelidraama joka on kestänyt jo vuosikaudet ja aviomies on ihan ok asian kanssa? JUST. JUST. Tosin enhän minä tiedä miten paremmat piirit elävät niin että ehkä tommonen on ihan normaalia.

Toisekseen: Lisbeth Salander. Niin. Kun minusta se ei ollut ollenkaan tarpeellista viritellä sitä sänkyyn Blonkan kanssa. Varmaan se on tosi tärkeetä jossain tulevassa kirjassa että niillä on UUH EROTIQUESUHDE ja joo joo se huomas kirjan lopussa rakastuneensa Blunkkaan mutta silti. Onks aina miehen ja naisen pakko päätyä bylsimään? Miksei ne voinu olla vaan helvetin hyviä kavereita? Hä? Sitäpaitsi Lisbeth ei vaikuttanut ollenkaan toimivan sosiaalisen kyvyttömästi vaikka siitä kokoajan puhuttiin että mahdoton ihminen ja OOH ASPERGER. (Paitsi että Larsson kirjoittaa AspBerger. JOKA ON VÄÄRIN. SANONPAHAN VAAN.) Ärsyttävää oli myös että Blomkvistin ulkoiset tuntomerkit sivuutettiin hyvin sulavasti mutta kun Lisbeth Salander pääsi debytoimaan kirjan sivuilla käytettiin ihan julmetusti aikaa siihen että miltäs tämä anorektikko (joka tokikaan ei ole anorektikko, Lisbethän syö kuni hevoinen ja pysyy silti zuperlaihana) nyt oikein näyttääkään.

Kukat. Kukat, kukat, kukat. Kirja alkoi hienon kutkuttavasti, mutta sitten kukat jäivät vallan unohduksiin. Loppuratkaisun pyörteissä niistä ohimennen mainittiin että "juu, ne kukat" mutta aivan muuta oli povattu.

Puhelinnumerot. VOI JEESUKSEN PYSSYT. (Kirjaimellisesti tällä kertaa.) Eikös Blonkka ollut innokas dekkareitten lukija? Totta munassa ne oli raamatunlukukoodeja ne! Ne on aina raamatunlukukoodeja!

Viimeinen valokuva Harriet Vangerista. Niin. menikö siihen todella liki 40 vuotta ennenkuin joku älysi huomata että Harriet katsoo jonnekin muualle kuin pelle-esitykseen? Eikö se ole yksi asioista joita muutenkin tehdään jos valokuvaa katsotaan vähän pidempään? (Vai onks tää nyt taas niitä mun omituisuuksia joille muut vaan lempeästi nyökyttelevät samalla kun selän takana pyöritellään silmiä niin että silmämunat rutisee? Hä?)

No, kaikesta huolimatta olihan se ihan jees kesäkirja, en minä sillä. Ja tosiaan jos olisin ahmaissut sen suomeksi yhdessä päivässä voisin olla paljon enempi liekeissä. Silti on jo esiin otettu Flickan som lekte med elden. Sitä seuraavaksi.

Humpuukia ja puijauksia

Sain just loppuun Francis Wheenin "Kuinka humpuuki valloitti maailman". Hauska. Siitäs saivat, postmodernistit! Ja Tony Blair!

Seuraavaksi luvassa sitten sitä luvattua lomakirjallisuutta; Män som hatar kvinnor venttaillee tuolla pöydällä. Onkohan ruotsalaista dekkaria hupaisampaa parvekelukemista olemassakaan? Tuskin.

Hyvää ötyä!

Kyllähän se sitten siitä

Koulutehtävissä ollaan niskan päällä kuulkaas. Saattaapi olla että yks tulee bumerangina takaisin mutta onpahan ainakin yritetty. Ja lunastettu ehkä samalla lisäaikaa siihen...

Mulla on kaks viikkoa kesäloman alkuun. Tänään hommasin jo lomalukemiset; Stieg Larssonin Millenium- trilogia lepää nyt hyllyssä!

Tästä aloitetaan sitten.

Nerokkainta sitten ikinä

As our story opens, a mysterious plague has fallen upon the quiet English village of Meryton—and the dead are returning to life! Feisty heroine Elizabeth Bennet is determined to wipe out the zombie menace, but she's soon distracted by the arrival of the haughty and arrogant Mr. Darcy. What ensues is a delightful comedy of manners with plenty of civilized sparring between the two young lovers—and even more violent sparring on the blood-soaked battlefield as Elizabeth wages war against hordes of flesh-eating undead.


Jos olisivat kysyneet, että miten tästä hurmaavasta kirjasta saadaan vielä hurmaavampi, olisinko arvannut? No en! Mutta nyt mua polttaa liekit rovion. Hurmaavaa.

Kirjan voi ennakkotilata täältä, toki myös Halvatun Facebook tarjoaa faniryhmää.

Loppuun vielä kerran paras zombiebiisi ikinä:

Voi hurmehella peittää maan

Se tuli tänään postissa! Ihan ihana keittokirja, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä muhkean huikean hienolta ja namskis. Kunhan tämä elämä tästä tasaantuu (ens viikolla hoppligen) mä alan stedailemaan sieltä yhtä sun toista.

Tänään oli jo parempi päivä ja kepeämpi fiilis ja eka vetokin onnistui erittäin hyvin. Jeah. Kuppilassa tuli naurettua hysteerisesti pitkästä aikaa ja Piparin kanssa kiisteltiin aina ajankohtaisesta aiheesta Mozart vastaan Wagner. (Minä sanoin Mozartin resitatiiveja tissinläpsyttelyksi ja siitä Pipari meinas vähän kiihtyä.)

Nyt nukkumaan. (Okei, mä menen sänkyyn lukemaan sitä keittokirjaa. Toivottavasti ei mene kauheen myöhään yöhön, kun huomennakin on aika raskas päivä.) Heitettyisiin haasteisiin ynnä satunnaisiin yleisökysymyksiin vastataan sitten kun aika on kypsä ja minä en.

Pasila: Porilaisten marssi, olkaa hyvä.

Pyöritä, lennätä

Mahottoman mukavaa on muuten spinning elikkäs sisäpyöräily. Tänään kävin ekaa kertaa eläissäni kokeilemassa ja tykästyin suuresti. Se ei ollut ollenkaan niin tylsää kuin olin kuvitellut, vetäjä oli hyvä ja se soitti Finnhitsejä. Heh.

Vielä on yks juttu joka mun pitäis saada alta pois, sitten voi täysin palkein ja riemumielin keskittyä sleebaamaan. Kirjastossa pitää käydä lainaamassa metri kirjoja joululomaa varten. Aah. Enää neljä työ- ja yks koulupäivä ja sitten on LOMALOMALOMALOMALOMAAAAA. Jeh.

Spinning sister.

Pruuveja

Mä kokeilin juosta töistä kotiin ja sitten seuraavana aamuna töihin. Hyvin pelitti, matkaa on viitisen kilsaa ja töissä paitsi suihku, myös pesukone jossa voipi pesaista hikiset lenkkivaatteet etteivät ne koko päivää kassin pohjalla happane. Jeah. Varsinkin töihin juokseminen antoi mukavasti virtaa, mulla oli oikein hyvä pössis jopa iltapäivälläkin, jolloin olen yleensä ollut puolitajuton ja himoinnut kaurakeksejä tai jotain. Että tätä kokeillaan uudestaankin.

Ei tosin tänään kuitenkaan, mulla alkaa flunssa. Eilen oli jo kurkku vähän kipee ja nyt nenä on tukossa ja tuntuu että olis lämpöä. Mikä on sinänsä hämmästyttävää, koska mulla ei ikinä ole lämpöä mutta nyt hikoiluttaa ja ties mitä. No, katson mikä on meininki ja jos ei muu auta niin saikkuasaikkua.

Viikon kirjailija: Fred Vargas. Luin kaks Adamsberg-dekkaria tossa eli Sinisten ympyröiden mies ja Kuriton mies nurin. Ihanaa. Aivan ihanaa. Niitä evankelistakirjoja mä olin lukenut joskus aiemminkin ja tykkäsin niistäkin kovasti, mutta sitten unhoitin Vargaksen kunnes nyt taas. Suosittelen, lukekaa!

Huh helvettiä

Mä todellakin toivon ettei raamatullisissa jutuissa ole todenperää, mä en ehkä kestäis jos mä joutuisin Vanhan Vihtahousun pakeille pidemmäksi aikaa sillä en kestä kuumutta. En, en, en. Eilen oli peräti pakko ottaa keittiösakset ja lähteä pihalle leikkaamaan tukka lyhyeksi, eihän sitä moppia niskassa enää kestänyt.

Ja nyt on ollu sentään inhimillisiä olosuhteita, perjantaina istuttiin koko iltapäivä Vuosaaressa meren rannalla, uitiin ja saunottiin, saunottiin ja uitiin. Sen jälkeen me otettiin kaverin viisvuotias poika meille iltahoitoon ja lähdettiin ajamaan Mäntsälään vasta yhdentoista aikaan illan jo viilettyä kun isänsä haki kylävieraan veke. Ja täällä maallahan on mukavaa, kun voi kirmailla kelteisillään nurmikolla ja tarpeen vaatiessa istuskella terassin varjossa lukemassa Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjoja. (Ruotsiksi, koska silloinhan se on toisen kotimaisen preppausta ja sen sellaista eikä suinkaan hömppäkesähöttöä. Nih!)

Mutta nyt mun käsivarret on ruskeat ja tukka lyhyt ja vatsassa fetasalaattia. Hyvä meininki.

Aamiainen parvekkeella

Olen lomalla. Aivo kanssa.

Väriä ja koordinaatiota

Vielä on vähän kesken, mutta meidän kirjahylly alkaa olla värikoodattu. Aika mukavan näköistä, minusta. Ja jotenkin rauhoittavaa myös. Meillä on just oikea määrä kirjoja tuohon, ei liikaa että muistaa mistä mikin löytyy eikä liian vähää että saa ihan kunnon väripalikoita aikaiseksi. Nyt voinkin hyvillä mielin käyttää vaikka koko loman ton hyllyn järjestelemiseen, koska Nuuka13 ei salli kirjojen ostoa eli lisää EI TULE. Ai mahoton. Kirjat on ihania.

Vaatehuone pitäis siivota myös. Se se on hirveetä. Varsinkin nyt, kun uusia (tai uusvanhoja) kledjuja ei saa ostaa tekee mieli säästää kaikki olemassaolevat rytkyt materiaaliksi josta sitten uusia ihanuuksia loihtii. Ongelma on vaan siinä, että mä olen enemmänkin innokas kuin taitava ompelijatar. Siis kyllä mä osaan ommella, mutta sellainen kekseliäs ja ennenkaikkea taidokas uudistaminen on vähän hakusessa. Mutta ei kait siinä muuta kun tekemään vaan, harjoitustahan se vaan kaipaa. Inspiraatiota löytyy esimerkiks täältä.

Ja ilmainen menovinkki tähän loppuun: Lasipalatsin Galleriassa on Materialistien ryhmänäyttely. (Tutut varmaan tunnistavat yhden tekijöistä ja voin ilokseni kertoa että hän oli näyttelyn avajaisissa ihan itse, että HURRAA!) Käykää kattomassa pannaania.

Kaupungin huumaa

Vielä kun ehti, piti taas käydä shoppailemassa.

Punainen lasipullo, Kodin1 Anttila, 1 €.
Laventelisuitsukkeet, Indiska, 60 c.
Vegaanikeittokirja, Hobboks, 18 €.

Toi Hobboks on ihana kauppa, täynnä kirjoja jotka olis ihana saada itselle. Ja siellä on sohva ja iso nojatuoli joissa saa istuskella selailemassa kirjoja, tarjolla on myös kahvia ja teetä. Hurmaava paikka, että onneks ostoslakko alkaa koska muuten mä olisin alkanut istuskelemaan tuolla ja ostamaan neulontakirjoja ja keittokirjoja ja puutyökirjoja ja piirustuskirjoja ja purjehduskirjoja enkä mä edes purjehdi.

Paitsi huomenna Tallinnaan. Kivaa!

Oi, Odessa

Luojan kiitos on perjantai. Sydän tuntuu niin kevyeltä kun on viikonloppu edessä. Ja mitenkäs sitä muuten vanha ihminen juhlistaisi vapauttaan kuin loikoilemalla sohvalla yllään flanelliset pyjamahousut ja jalassa villasukat. Ah. elämätä.

Lukemattomia kirjoja on taas kasautunut: Seuraava lukupiiri (eli Hienojen Ihmisten Kirjallinen Seura) käsittelee Sofi Oksasen teoksia ja mulla on tossa odottelemassa Baby Jane ja Stalinin lehmät. (Sattuipa muuten hyvin toi tämänkertainen kirjailijavalinta.) Yks Harry Hole (Mmmm. Harry Hole.) on kanssa työn alla, n. 30 sivua luettuna ja Tuva Korsströmin "Osaako nainen ajatella" on puolessa välissä. Joogakirjoja on pari, kolme kesken ja piirustusopas vielä kokonaan avaamatta. (Kunnianarvoisa aviopuolisoni ehdotti, että voisin "lainata kirjastosta kirjan kerrallaan, lukea, palauttaa ja sitten vasta lainata uuden". Öh. DAIJU. Ei systeemi niin toimi! Aamulla luetaan ihan eri kirjaa kuin illalla ja metrossa ei voi lukea semmosia kirjoja joita pitää lukea maaten.) Ja Kenraali Älyn "Vasemmisto etsii työtä" on eteisen lipastolla. (Ai kamalaa. Kirjalista näyttää tosi vakuuttavalta jotenkin. Mites tässä nyt näin on käynyt? Ei helvetti. Tex Willerit kehiin, sano. Lisää HÖNPPÄÄ ettei verenkierto pysähdy.)
No, joka tapauksessa. Töitä pitäis ehkä alkaa etsiä, tai sitten ei. Katotaan nyt mitä syksyllä tapahtuu. Se juttu joka mua viimeks jännitti, se mihin liitty lämplighets ja test oli ihan veitikkamainen kokemus joka päättyi siihen että ryppyhuulinen suomenruotsalainen frouva rökitti mua siitä että ruotsinkielen kirjallinen taitoni on ilmeisestikin vastenmielisen tuolla puolen. Eli en pidättele hengitystäni odotellessani lähestytäänkö minua kirjeitse.
Oi vitsi. Olispa marmelaatia.

Kanuunankuularalli

Luin tänään loppuun Barbara Ehrenreichin kirjan "Petetty keskiluokka". Suosittelen, siinä on karua settiä Ameriikan maalta mutta kirjoitettuna sellaiseen muotoon että myös ei-humanistille aukenee. Mua riipoo semmoset kirjat joiden aihe on ihan pirun kiinnostava mutta toteutus postmodernia pseudotieteellistä jargonia. Emmää semmosta jaksa, muutama sivu vielä menee mut sitten pitää mennä sohvalle lepäämään ja syömään marmelaatia ja katsoa pari jaksoa Buffya. Mieluiten kolmoskaudelta. 

Nukuttaa. Ehkä pitää mennä nukkumaan. Se saattais auttaa.