Kun naamakirja ei riitä

Bloggaustauon aikana tapahtunutta:


Olen täyttänyt neljäkymmentä.

Olen neulonut erinäisiä vaatekappaleita, mm. hienon villapaidan Juhalle. Se on viininpunainen. (Siis villapaita.)

Olen jäänyt puoliorvoksi isäni kuoltua.

Olen alkanut taas joogata ja se tuntuu hyvältä, joskin helvetin työlältä.

Olen ajatellut josko alkais taas päivittää blogia.


Saas nähdä.

Alkava pimeä vuosikymmenen aika

Nyt on syksy. Eikä vaan tämän kesän jälkeen, vuodenaikamaisesti niinq vaan minulla kanssa. Täytän marraskuussa 40 ja sittenhän elämä on ilmeisesti virallisesti ohi. (Paitsi jos on Joan Collins. Pitäisköhän mun alkaa käyttää turbaaneja?)

Sitä juhlistaakseni ostin Jade-lehden. Sanovat sen olevan aikuisen naisen asialla. Että en odottanut sitten edes sinne marraskuuhun, vaan siirryin pimeälle puolelle jo nyt. Help me Obi-Wan, you are my only hope!

Tekevälle sattuu hyvä mieli

Aikansa lykästeltyään kun inehmo alkaa, ryhtyy, rupeaa ja aikaan saapi on ilo suuri. Kerrassaan vapauttavaa kun saa asian jonka taakseen jätti ja sitten edestään löysi pois ihan kokonaan. Pois, pilkku! Hus!

Aamusali sopii mulle. Vähän pykii siinä ylös noustessa, mutta kun huitasee mukillisen matea naamaan niin johan kirkkenee. Pikkuveljeni Possu minulle tuota voimajuomaa suositteli ja oikeassa oli hän. (On näköjään käyty Jedimestareiden kirjoittajakoulua, kun noin mukavasti sanajärjestykset ympäri kääntää hän.)

Ja Possusta puheenollen; poika täyttää ens maanantaina 18! Meidän Possu! Meidän pikkunen! Voi että, mä muistan kun Possu oli yhden päivä vanha ja kovin pieni ja luumun värinen ja huutava. Tonttuhattu oli hänellä päässä myös. Voi että. Sille pitäis keksiä joku lahja, viinaa en osta enkä pornoa. Vinkkejä?