Päivä turistina

Käytiin siellä minne on ollut kohta nelisen vuotta puhetta mennä. Annan kuvavinkin matkakohteesta:


Tarkempaa kuvaraporttia huomenissa, nyt suihkun kautta sänkyyn ja leffa pyörimään.

Voi miks ei saavu noutamaan

Vaan kuinkas sitten kävikään?




Dina Goldsteinin mainio kuvasarja kertoo.

So long, sucker

Voi hyvät pyssyt. Sarah Palin eroaa tehtävästään Alaskan kuvernöörinä! Voi hyvät pyssyt! Kuka nyt pitää Venäjää silmällä? Kuka nyt näkee nostaako Putin päätään? Muistattehan nämä ja muut kuolemattomat Sarah-sitaatit? Ai ette? Ei se mitään, tässäpä remix:



Mutta oikeesti. Mitä on tapahtunut? Miksi Palin lähtee kesken kauden? Mä veikkaan KIRISTYSTÄ. Jossain on joku jolla on VALOKUVIA. Tai sitten kyse on (taas) jonkin sortin kiinteistökaupoista. TAI SITTEN: Palin on oikeasti Michael Jacksonin lasten äiti!

Jotain vinkeen veikeetä siellä on menossa, ei tätä muuten olis ilmoitettu itsenäisyyspäivän aattona, kun koko Ameriikan Yhdysvallat on känniviikonlopun alkupyörteissä. Veikkaukset siitä että kyseessä olis ovela taktiikka Palinin mahdolliseen presidentinvaaliehdokkuuteen 2012 kuulostaa minusta aika käsittämättömältä. Kuka helvetti sitä sitten äänestäis? "Jätin edellisenkin leikin kesken koska olen vatipää" olis aika huono vaalilause.

KIRISTYSTÄ. Sitä se on. Toivottavasti pian saadaan mehukkaita yksityiskohtia. Ja VALOKUVIA. Siis muitakin kuin semmoisia missä mulle on Photoshopattu Palin-letti:

Oh. The horror.

Vihreetä pornoo

Satunnainen sukankuluttaja tuumailee Internetseissä surffaillessaan: "Hmmm. Saisipa kerran eläissään nähdä Isabella Rosselinin käyskentelemässä paperipenismetsässä puhumassa munasoluistaan!"

Ja voila:




Kaikki jaksot löytyvät täältä.

Ei puhuta rakkaudesta

Puhuttiin politiikasta. Tai pikemminkin siitä miten politiikasta pitäis puhua. Minusta siitä pitäis puhua niin että tämmönen tyhmempikin ymmärtää.

No. Enhän minäkään nyt varsinaisesti ole mikään pelkkiä kiertokouluja käyny kirvesmies Kainuusta (enkä edes esitä sellaista televisiossa) mutta kun mä en tajuu miks kaikki asiat pitää viedä niin julmetun kauaksi kysymyksestä. Että jos joku pieni piipertää että "mitenkäs ne leipäjonot ihan kamalaa että semmosissa ihmiset joutuvat" niin silloin minusta siihen pitäis vastata niinkuin kysymykseen leipäjonoista. Että ihan konkreettisesti.

Kun esimerkiks tämmöisen leipäjonoasian edessä on tosi vittumaista jos ihminen (tai poliitikko, ihan miten vaan) rupeaa välittömästi selvittämään että "kysehän ei ole leipäjonoista an sich, vaan tämähän tulee kytkeä suurempaan kokonaisuuteen ja analysoida sosiaalipoliittista kokonaistilannetta ja kausaliteetti lähtökohtaisesti oletusarvoisesti korrelaatio toverit vihreätarvot".

Niin. Kyllähän sen ymmärrän minäkin, että se kokonaistilanteen selvittämien ja suurien ratkaisulinjojen hakeminen on tärkeetä. Totta munassa se on tärkeetä ja voidaanpa sanoa että siitä on vallankin lähdettävä. MUTTA. Kun sille pienelle piipertäjälle saattaa jäädä vähän hassu tunne. Että ihan kuin sitä sen (ehkäpä hölmöäkin) kysymystä ei oltais noteerattu. Ja kun se siitä pääsee kotiin asti ja saa kahvit juotua se saattaa sanoa kissalleen: "Jäipä sellainen tunne ettei sitä yhtään kiinnostanut minun sanomiset. Että ei se edes kuunnellut".

Ja tähän tilanteeseen kun loikkaavaat seinän läpi vähäpukeisina Niinistön Sape ja vatsastapuhujan nukke Katainen ja Bob Helsingin tytöt ja pojat heitellen sääriään ilmaan can-canin tahtiin laulaen SUA KUUNNELLAAN SILLÄ SEINILLÄKIN KORVAT ON niin ei tarvitse kauempaa hakea selitystä viimeaikaisten vaalien tuloksiin.

Päätän poliittisen analyysini täältä tähän. Juha lähettää terveisiä.

Ja olisin tietty upottanut tähän "Politiikkaa" mutta kun sitä ei YouTubesta löytynyt niin AIVAN SAMA!

Humpuukia ja puijauksia

Sain just loppuun Francis Wheenin "Kuinka humpuuki valloitti maailman". Hauska. Siitäs saivat, postmodernistit! Ja Tony Blair!

Seuraavaksi luvassa sitten sitä luvattua lomakirjallisuutta; Män som hatar kvinnor venttaillee tuolla pöydällä. Onkohan ruotsalaista dekkaria hupaisampaa parvekelukemista olemassakaan? Tuskin.

Hyvää ötyä!

The days of our lives

Taas yks lomapäivä takana. En oikein saa mitään erityistä tehtyä, mutta päivät tuntuvat olevan täynnä jotain ihme silppua jossa rämmitään. Sinne, tänne. Tuolta, täältä.

Huomenna on edelleen silppua luvassa mutta perjantaina mä repäisen. Vietän koko päivän parvekkeella kirjaa lukien.

Näin on. Ehjää kokonaisuutta luvassa, kunhan huomisesta selvitään. Varmasti.