Humpuukia ja puijauksia

Sain just loppuun Francis Wheenin "Kuinka humpuuki valloitti maailman". Hauska. Siitäs saivat, postmodernistit! Ja Tony Blair!

Seuraavaksi luvassa sitten sitä luvattua lomakirjallisuutta; Män som hatar kvinnor venttaillee tuolla pöydällä. Onkohan ruotsalaista dekkaria hupaisampaa parvekelukemista olemassakaan? Tuskin.

Hyvää ötyä!

Ei enää ikinä

Mä VIHAAN lentämistä. Se on luonnontonta ja kammottavaa ja luontovihamielistä ja turhaa. Ja perseestä muutenkin kaikin puolin.

Mä vihaan myös venäläisiä lentokenttiä, niiden rönsyileviä ja järjestäytymättömiä "jonoja", kiilaavia Tashkenttin menijöitä ja helvetin huonosti organisoituja turvatarkastuksia joita on enemmän kuin laki sallii.

Niinpä vannon nyt Pääkallovalan: EI ENÄÄ IKINÄ KONEESEEN. EI ENÄÄ IKINÄ VENÄLÄISELLE LENTOKENTÄLLE. (Vois kuvitella että ensimmäinen sisältäis automaattisesti myös toisen mutta parempi olla tarkkana tässä.)

Ugh. Olen puhunut.

Suutarin lapset

Parahin herra. En tiedä nimeäsi mutta käymme samalla salilla. Olet varmasti viehättävä ihminen, puolisosi rakastaa sinua ja sillä lailla. Emme tunne toisiamme, ja silti haluaisin esittää sinulle pyynnön: Ole niin kiltti ja LAITA SAATANA KENGÄT JALKAAN KUN TULET SALILLE TREENAAMAAN. Kiitos.

Mä taidan muuten aloittaa kynsien kasvatuksen. Inspiraatiokuva:

kuva: Tom Smart/AP

Ja koska tuon rouvan kynnet katkesivat kolarissa, tässä on muillakin mahdollisuus ennätystenkirjaan. Ah. Ihania haaveita.