Jalka, käsi, aivo

Oikean jalan sääriluu on kipee, eiliset fudistreenit otti koville. Tai ei muuten mutta oikeaoppisen rintapotkun harjoittelu napautteli niin että nyt on vähän puolijalkainen olo.

Ja lenkille pitäis yrittää, mutta kahotaan, kahotaan.

Mun koneella on käynyt joku pikku kurre ja jättänyt linkin kirjanmerkkipalkkiin. Hmmm, kukakohan se vois olla?

Voi miks ei saavu noutamaan

Vaan kuinkas sitten kävikään?




Dina Goldsteinin mainio kuvasarja kertoo.

Kesäpäivä ilman päätä

Käväistiin Etelä-Helsingissä.

Siellä oli kuolleita legioonalaisia!

Söimme hedelmällisiä eväitä-------->

Eikä ne rantalentistelijät olleet yhtään hot. Hö.

Mutta kesäpäivä se oli. Ja huomenna tulee niitä lisää. Kivaa.

Kallio kukki- kuvareportaasi

Sambatätejä!


Kätyrit!


Komeita muukalaisia!


Ja olinhan siellä minäkin!

tämän kuvan otti Juha

Loput kuvat löytyvät täältä.

Bee on tyylinä toimivin

Kun asiat alkavat mennä päin mäntyä, täytyy siirtyä B-suunitelmaan. Hallittu hellittäminen, sitä se on. Mä siirryn nyt virransäästötilaan; kouluasiat hoidetaan mutta mahdollisimman vähällä panoksella. Jos se tarkoittaa sitä että mä saan huonoja arvosanoja mutta pääsen kuitenkin läpi kursseista niin olkoon sitten niin. Nyt ei ole hyvä aika olla perfektionisti. Nyt pitää vaan luovuttaa ja tehdä se minkä voi eikä milliäkään yli.

Olenko lusmu? Jep. Yli siitä missä aita on matalin? Totta munassa. Pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, kuten kansalliseepoksessamme viisaasti opastetaan. Näin päästään ehkä kevääseen ilman että päädyn Auroran päivystykseen hassu hattu päässäni.

Tosin mä saatan kyllä joutua Sukevan varavankilaan tai jonnekin vastaavaan mestaan, en tiedä miten kauan pasifismini kestää kahta mammaa meiltä duunista. Siinä on varsinaiset Taistelevat Virtaskat ja minä olen onnistuneesti keskellä sotatannerta. Ei ole hupia sekään, ei.

Nyt kuva jostain aivan muusta:

Katsohan on tuossa puu!

Antikaikkee

Saikkuasaikkua! Reilun viikon on syövyttänyt kun huimaa ja pyörryttää ja pää räjähtelee ja tänään pääsin viimein lääkäriin. Antibioottikuuri ja neljä päivää sairauslomaa, huimaus saattaa johtua flunssasta tai sitten joku hermo voi olla pinteessä niskassa, ehkä. Äh. Ihan sama, kunhan tää nyt menis ohi tää kipeys. (Mulla on muuten hieno temppu jolla mä ihmetytän terveysalan ammattilaisia: aina kun ne rupee mittaamaan mun verenpainetta mä sanon että "turha mitata, se on kuitenkin 117/74" ja sitten se aina ON. Hah! Tätä talenttia ei joka jätkällä olekaan.)

Eilinen Boris oli ihan jees, Matti oli luonnollisesti fantsu mutta muuten biisi oli paikoitellen jopa puuduttava. Oliskohan tempot ollu überhitaat välillä? Mä en tunne teosta niin hyvin että osaisin lennosta sanoa mutta jotain kämästä siinä oli. Silti oli ihanaa käydä oopperassa pitkästä aikaa, tää olikin eka kerta tänä syksynä. Seuraavaks sitten varmaan Tosca ja EHDOTTOMASTI sellainen esitys missä laulaa Palombi. (Anttila on toki nätti kuin nappirasia mutta nej tack hänelle.)

Päätän tämänkertaisen raporttini kuvaan sienestä. Ihan muuten vaan.

Ooh

Eilen oli ihana päivä. Kerrassaan hurmaava. Sain siivottua (jee!) ja me lähdettiin iltapäivällä perhekävelylle Stansvikiin, taas.

Syksy on sitten kaunis. Ja Laajasalon rannat! Ei voi muuta kuin nauttia ja todeta että on ihan helvetin tärkeetä että jokaista rannan pätkää ei ole rakennettu täyteen. Rannat kaikkien ratoksi, sanon minä.

Ja Juha on ostanut uuden kameran ja sillä me sitten vuorotellen fotailtiin luontoa. Voi että se on hauskaa. Aivan valtavan rentouttavaa kulkea metsässä ja etsiä pieniä yksityiskohtia ja sitten napata kuva. Mä olen erityisen etevä sienikuvaaja, selvästikin. (Talveks pitää keksiä joku uus spesialitetti tosin.)

Tänään on henkilökunnan kehittämispäivä duunissa. *Huoh*.

Nyt juoksujalkaa kaikki

Oi mahoton, saatana. Elämä on ollut niin haasteellista tässä viimeksi kuluneen vuoden aikana, että kunto on rapissut ja painoa tullut just strategisesti liikaa. Nyt pitäis sitten tehdä jotain. Niinpä ilmoitan, että tavoitteena on puolimaraton Vammalassa 1.11.2008. Treenipäiviä jäljellä 101, että eihän siinä mitään muuta kuin juoksemaan, hittohemmetti.

Mä olen kerrankin kaukaa viisas enkä ilmoita itteeni täysmaralle kun KYLLÄHÄN SITÄ TERVE IHMINEN JA HITAASTI MENNÄÄN KATO vaan menen puolikkaalle. Aloitan varovasti kun en ole oikeastaan juossut viime elokuun ja HCM:n jälkeen just yhtään enkä harmittele sitä että kun taasniinhitaastipitäämennä vaan menen vaan hitaasti ja kasvatan kuntoa ja vahvistan lihaksia ja yritän olla saamatta jalkojani paskaks potkupallossa tänä syksynä.

Ja lopuksi kesämatkan kuvasatoa:

Tervetuloa Äetsään!

Suo siellä

Haetaan lakkaa satamasta

Suosusi höytyväheinikossa