Ootsä vittu TOSISSAS

Viikonloppu! Viikonloppu!

Se hyvä puoli loman loppumisessa on, että viikonloput tuntuu taas ruhtinaallisilta. Perjantai on aika kiva päivä duunissa, jotenkin leppoisampi. Kaikilla siintää silmässä lötköttely, joku lähtee baariin kavereiden kanssa, jonkun toisen isä on luvannut ostaa frisbeen ja sitä sitten heitellä.

Nuudeliwokki on tulilla ja maissilastuja kulhossa. Kohta napsahtaa salsakastikepurkki auki ja avaa virallisen luku- ja laiskotteluhetken sohvalla.

Ah. Viikonloppu. Kuinka ihanalta taas tunnutkaan.

Se toimii sittenkin

Kappas, tänään ei oo väsyttänyt enää ollenkaan niin paljoa. Kiva.

Ja pyöräilin kahteen kertaan töihin ja takaskin; olen ilmeisesti pudottanut kotimatkalla puhelimeni ja nyt se on kadonnut. Etsintäretki ei tuottanut tulosta, pitää huomenna soittaa löytötavaratoimistoon ja kysellä perään.

Tänään on kaikki vaan Madonnaa, mun täytyy tunnustaa maalaisuuteni ja sanoa että en ymmärrä miks sitä niin hirveesti diggaillaan. Minä kuuntelen PJ Harveya ja värkkäilen kierrätysmateriaaleista ilmoitustaulua.

Nih!

Vatupassia vailla

Epäbalanssi jatkuu. Juha on vakuuttunut, että ensimmäinen syysflunssa on jo löytänyt tiensä elimistöihimme ja aiheuttaa osaltaan puolikuntoisuuden. Voi ollakin, mene ja sano.

Silti pitää lähteä harrastamaan kyldyyriä, sanovathan sillä olevan elyttäviä vaikutuksia. Tänään luvassa tällaista:

Juokse sinä humma

Tämä on blogimerkintä numero 401. Siinä on aika monta. Herää kysymys, miks vitussa minä tätä kirjoitan? Hä? Onks tässä nyt mitään järkee?

HCM jää nyt kyllä väliin. En ole juossut, ja kuuden tunnin aikaraja ei kauheesti innosta lähtemään sinne rimpuilemaan. Pahalla sisulla kuitenkin vääntäisin väkisin niin kauan että joku osa menis rikki ja se ei ole ollenkaan sitten kivaa se.

Nyt just on semmonen olo että jääkööt saatana koko juokseminen, semmosta satunnaista pungertamistahan se on pari viime vuotta ollut. Pitäis olla juoksukavereita. Siinä olis järkee. Olis edes virtuaalista supporttia jossain mutta Juoksufoorumi oli ihan perseestä silloin kun siellä tuli lorvittua ja muutakaan en ole keksinyt.

Tää on kaikki ihan selkeesti lomavierotusoireita, mutta asian tiedostaminen ei juurikaan helpota vitutusta. "Jos vituttaa, niin vituttaa", sanoo Seppo Räty, tuo Ilon filosofi ja Seppo on harvinaisen oikeessa.

Addicted to bad things

Käytiin punkkabareessa. Lupasi enemmän kuin antoi, balanssi oli perseessä ja soundit syvältä mutta silti jotain viehättävää siinä oli. Ainakin löytyi uus bändi fiilisteltäväksi.



Just sopivaa musiikkia vanhoille ihmisille eikä mitään teknonjytkettä saatana!

After party

Hyvät oli kemut. Minä leivoin sämpylöitä, keitin porkkana-tofukeittoa ja paistoin banaanilettuja. Vieraat tykkäsivät.

Keskustelu oli runsasta ja rönsyilevää, juuri sellaista parahultaista.

Mulla on mukavia kavereita, hyvin olen valinnut. Hyvä minä, hyvä kaverit!