Venähti

Venähti. Venähti bloggausväli ja venähti joogatauko. Tänään kävin aamulla heilumassa ja voi ihmisen KÄSI että se oli taas tuskaista takkuamista. Mutta sitten mä ajattelin että ei kai se nyt oo niin nuugaa. Että ei jooga voi olla oikein tai väärin, sehän vaan on. (Mä on lukenu zen-systeemeitä. Huomaaks sen? HÄ?)

Mielipiteeni lumitilanteesta: LIIKA ON AINA LIIKAA. Jestas. Täältä pussin periltä ei oikeesti meinaa päästä mihinkään kun kinokset on kuuskytmetriset ja kylmä on ja susia. Tosi tarina.

Päivän ateria: SAVUTOFU-SPAGETTI

Kuivaa ja kuutioi savutofu. Paistele öljyssä, mausta sitruunapippurilla.

Tikuta jokunen porkkana, suikaloi valkokaalia pieneksi ja siivuta paprika. Paistele nämäkin veijarit öljyssä jossa on lämmitetty kajaaninpippuria, lisää tovin päästä valkosipulimurskaa maun mukaan. Lisää sesaminsiemeniä ja anna ruskistua, sekoittele etteivät pala pohjaan, juuttaat. Maun mukaan soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta.

Keitä täysjyväspagettia, annostele lautasille kera vihanneksien ja tofun. Syö. Se on hyvää.

Viikonloppu! Viikonloppu!

Se hyvä puoli loman loppumisessa on, että viikonloput tuntuu taas ruhtinaallisilta. Perjantai on aika kiva päivä duunissa, jotenkin leppoisampi. Kaikilla siintää silmässä lötköttely, joku lähtee baariin kavereiden kanssa, jonkun toisen isä on luvannut ostaa frisbeen ja sitä sitten heitellä.

Nuudeliwokki on tulilla ja maissilastuja kulhossa. Kohta napsahtaa salsakastikepurkki auki ja avaa virallisen luku- ja laiskotteluhetken sohvalla.

Ah. Viikonloppu. Kuinka ihanalta taas tunnutkaan.

Kohta kepeät mullat

Onpas ollut mukavaa tällä viimeisellä lomaviikolla. Pyöräilyä, kahvivieraita (saa ihan luvan päältä leipoa!) ja tänään päästiin saunaan ja uimaan Ramsinniemessä.

Aika hyvä fiilis alkavan syksyn suhteen. Parempi ollakin, sillä maanantaina taas tarhataan lapsia niin että silmämunat rutisevat. (Tädeillä, ei lapsilla.) Työviikon ensimmäinen ateriakin on jo odottamassa pakkaseen menoa: iltaruoaksi tehdyt soijarouhepihvit tomaatti-paprikakastikkeella makoilevat riisipedillä ja odottavat maanantaiaamua.

Hyvä pössis.

Kohta taas mennään

Viikon päästä alkaa duuni. Auts.

On tullut taas tänään pyöräiltyä. Reidet on kovilla. Tupla-auts.

Mikähän siinäkin on ettei ihmiset voi kävellä normaalisti, vaan pitää pomppia ja hypähdellä ja seisahdella niin että pyöräilijätärraukka saa jarrutella ihan henkensä hädässä? Ei onneks tullu auts mutta pari kertaa liki piti.

Tulilla on kukkakaali-pinaattisoppa, joka on toivottavasti vallan nam.

Raiders of the storm

Hauskaa lomalukemista: Bändien raiderilistoja. Erityisen legendaarinen on Iggy Popin raideri (One Bobe Hope impersonator, please) ja löytyy sieltä se Van Halenin "M&M- karkkeja mutta EI RUSKEITA"- listakin.

Mun raiderilistalle pääsis ainakin vegaanipitsa ja hilseshampoo. Päätä kutittaa ja hiukoo. Nih.

Shepherdess' pie, no sheep involved

Teki mieli perusruokaa. Ja tänään on tiistai ja tiistai on meillä perunaruokapäivä ja mainio perunaruokahan on perunasoselaatikko.

Ja tässäpä jännittävä kertomus siitä, miten kasvisversio aiheesta valmistetaan! (Ei tarvitse pelätä, tarina on lyhyt ja päättyy hyvin.)

Liotetaan soijarouhetta ja vihreitä linssejä, maustetaan maun mukaan (timjami, kajaaninpippuri ja curry toimivat erinomaisesti) ja lisätään mukaan pieni purkillinen tomaattipyreetä.

Levitetään seos öljyttyyn uunivuokaan:

Päälle perunasose, minä keitin peruna-bataattimuusia. Mutta muistakaa suolata kunnolla, sillä suolaton muusi on kauhistus Jumalan silmien edessä! (Tai en minä tiedä, mutta kuvittelisin ettei kukaan itseään kunnioittava jumala voisi sietää suolatonta muusia.) Levitetään perunasosekerroksen päälle korppujauhoja, mä käytin Maustettua Korppujauhoa kun sitä kaapissa oli.

Before uuni:



Ja After uuni:


Se oli reilun tunnin uunissa, asteita 175. Ja hyvältä maistui salaatin kanssa. Ihan täydellinen sivuseikkahan tämmöisille ruuille olis aina säilykepunajuuri, mutta meiltä ei löytynyt tarpeeksi siviilirohkeutta lähteä niitä kaatosateeseen Siwasta hakemaan. Ja hyvin tosiaan toimi ilmankin, mutta jos täydellisyyteen pyritään niin sitten ehdottomasti punajuuri.

Kieri, keraamikko, kieri

Hyvä pössis. Eilen Tallinnassa, tänään kotona. Kivaa kumpainenkin.

Tallinnan reissu oli kovin pikainen, ei me oikein mitään ehditty. Shoppailtiin ja käytiin syömässä, siinäpä se. Sain Kaubamajasta ostettua sitä silmänrajausgeeliä joka oli Hesan Stockalta loppunut, pakko-ostoksena tuli mukaan hihaton metsänvihreä neule, joka piti hommata kun laivan ilmastointi pahalainen meinasi jäädyttää inehmon pystyyn. Nuha siitä kyllä tuli ja on kurkkukin vähän kipee, mutta ehkä se tästä.

Tänään oli muutama potkupalloilijakollega syömässä, mä laitoin tofu-kookos-porkkanakeittoa ja leipasin tuoreet sämpylät. Voi että oli hyvää. Minä se sitten oon mainio kokki.

Ens viikolla saadaan ilmeisesti kesäautokin alle, että ties minkä Etelä-Suomen turneen tässä vielä myö kojjootit innostumme tekemään. Ans kattoo.

Tällaista on loma.

Lihaa piiloon

Ehhhh.....?????


Taidanpa syödä hedelmän.

Verso, herne

Pistin pitkästä aikaa herneitä versomaan. Kokeilen kahta eri tyyliä: perinteinen high-tech-versotuslaatikko



ja aivan yhtä perinteinen talouspaperia-lautasella-metodi (Paitsi että mä käytin nenäliinoja. Koska olen anarkisti, jumalaut'.)


Molemmat odottelevat nyt pimeässä tiskipöydän alla elämänsä kevättä. Katsotaan mitä tapahtuu.

Kuume, rokko ja korvasärky

Nokkosrokko. Mä olen itsediagnosoinut Dr. Googlen avulla omituisen ihottuman ja näppylät joita mulle nousee taas vähän väliä ja nokkosrokkoahan se. Antihistamiinin pitäis auttaa, toivottavasti. On nimittäin kovin ikävää tuollainen kutina.

Tänään oli tuplatreenipäivä: Aamulla pace ja illalla potkupalloa. Erinomaisen hyvä meininki, paitsi että nyt on aivan järjetön nälkä koko ajan. Pitänee siis syödä vähän lisää, paahtoleipä jonka yllä on hummushuntu ja ropsahus ituja saattais löytää kodin mun vatsastani.

Jääkaapille, mars!

Suvivirsi

Meillä oli tänään päiväkodin kevätjuhlat. Aivan kamalaa. Enempää en sano.

Lisäksi onnistuin kylmettämään itseni, ei toukokuun puoliväli ole välttämättä kovin hyvä aika ulkoilmajuhlille. Nyt jos lentsu tulee takaisin alkaa punatulkkujen verilöyly kyllä. Perkele.

Koulutehtävien osalta mulla menee aikas hyvin; yhden lähetin jo KAKSI PÄIVÄÄ ennen deadlinea ja opettaja vastas että hyvältä oli näyttänyt. Että HAH. Toisen tehtävän olen jo aloittanut, sen saan varmaan jätettyä ens maanantaina eli puoltoista viikkoa etuajassa. Sitten olis vielä kaks pikkujuttua rästissä, eli hyvältä näyttää. Pitäkää peukkuja.

Teeleipä on uunissa, pitää käydä kurkkaamassa miltä se näyttää. Tuoksu on ainakin hyvä. Namskis.

Lenssunlähdetyskeitto

Silppua

3 sipulia
7-8 porkkanaa
4-5 valkosipulin kynttä

ja kuullota ne öljyssä. Mausta

inkiväärillä
currylla
kajaaninpippurilla
suolalla

ja lisää vettä ja kasvisliemikuutio tai -jauhetta.

Anna porista kunnes porkkanat ovat kystiä, sitten soseuta sauvasekottimella. (Varovasti, kiehuva neste on, no, kuumaa. Hö.)

Lisää hyppysellinen

sokeria

ja purkillinen

vihreää salsakastiketta.

Sekoita hyvin ja loppuhöystä reilulla määrällä

timjamia.

Syö ja sano tukkoiselle nenälle: Hasta luego!

Sanonko minne voitte tunkea vappunne?

Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.

Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.

Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)

No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.

Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.

Martta-kerho go-go

Kävin Uudenmaan Marttojen kevätkokouksessa, olenhan Martta-yhdistyksemme varapuheenjohtaja ja sillä lailla. Siellä oli kahvitarjoilu, luonnollisesti, ovathan Martat tunnettuja siitä että pidot laitetaan viimeisen päälle.

Olin ilmottautuessani kertonut erikoisruokavaliostani. Muut Martat kestittiin maustekakulla, karjalanpiirailla ja keväisen vihreällä levitteellä, mutta vegaanille tarjottiin muutama hasselpähkinä, omena ja huonosti kuorittu porkkana.

Et kyl mää ninpal kauheest kärssi sain. Ja hävetä.

Tofuohjeita pullollaan?

Warzone Calzone

Tänään ruokalistalla vuorossa Warzone Calzone, resepti soveltaen krjasta "Please don't feed the bears".

Paprika-herkkusienitäytteessä oli just oikea määrä kajaaninpippuria, ei liikaa eikä liian vähän.

Täytetty calzone pisteltiin haarukalla kiinni ja öljyttiin:

Soma pikku veitikka, eikö?

Ja valmiit piiraspizzat näyttivät tältä:

Nyt on hyvä mieli ja vatsa täynnä. Ja sääliksi käy ihmisiä, jotka pakastealtaasta ruokansa saalistavat. Eivät tiedä, mitä menettävät he.

Leipää, leipää syödään

Piti tehdä sämpylöitä mutta teinkin foccaccia-tyyppisen leivän. Olkoon se nimeltään

Peltileipä

Reilu puoli litraa lämmintä vettä, johon sekoitetaan kaksi pussia kuivahiivaa, ripaus sokeria, suolaa ja öljyä. Sitten grahamjauhoja ja aamupuuron pohjat, kun seos on löysä mutta jo taikainamainen vaihdetaan vehnäjauhoihin. Sitten alustetaan ja lisäillään jauhoa ihan vähän kerrallaan, taikina saa jäädä vähän löysemmäksi kuin muuten olisi tapana. Vielä viimeiseksi lorautetaan tilkka öljyä ja pyöräytetään taikinaa niin että öljyä tulee vähän sinne sun tänne.

Nostatetaan lämpimässä tunti, otetaan pöydälle ja vaivataan. Kun taikina on parahultaisen kimmoisa, voidellaan öljyllä korkealaitainen leivinpaperilla vuorattu uunipelti ja painellaan taikina siihen. Sitten voidellaan taas öljyllä ja ripotellaan hieman kuivattua rosmariinia pinnalle. Minä pistelin koko leivän vielä haarukalla ja jaoin pizzaleikkurilla somiin, eri kokoisiin ja - muotoisiin palasiin, sitten uuniin 175*, reilu puoli tuntia.

AIVAN MIELETTÖMÄN HYVÄÄ. Suosittelen.

Ja tässä reseptissähän on tietty erittäin tärkeää käyttää korkealaatuista öljyä. No. Met olemma nyt päässeet safkahifistelyissä siihen kehitysvaiheeseen, että katsoimme parhaaksi siirtyä ostamaan italialaista extra-virgin-oliiviöljyä suoraan maahantuojalta. Ai että mitä järkee ostaa jotain 18 €/litra maksavaa öljyä? No se järki, että toi öljy on ihan saatanan hyvää. Sitä vois juoda suoraan purkista, niin hyvää se on. Itse asiassa Juha nautiskeli sitä äsken snapsilasista. Näin villiä elämää sitä kaupungin vuokrakasarmeissa vietetään!

Kaverit siinä vierekkäin. Söpöö.

Ei jaksa

Tänään on jo sunnuntai, enää kolme päivää lomaa ja sit takas töihin. Huoh.

Väsyttää ja on vähän kipeä olo, eilen menin hullu stepbody-tunnille ja melkein tuli noutaja. Lihavan on helppo hikoilla, etten paremmin sano.

Mä en tiedä mitä tänään laittaisin ruoaksi; tofua ja mungpapuja? Hä?

En jaksa ajatella, menen sänkyyn lukemaan. Se taitaa olla parasta.

Pizzaperjantai

Tein vähän soveltaen Vegan with a vengeance- keittokirjasta tempeh-pizzaa. Aivan järjettömän hyvää!

Tempeh oli mulle uusi tuttavuus, ostin sitä Vii Voanista aika sopuisaan hintaan: 400 g/2 €. Ei paha. Leikkasin sitten sitä parahultaisen määrän pieniksi kuutioiksi, pistin pannulle ja vettä päälle. Kun vesi oli haihtunut lähes loppuun, päälle meni marinadi (soijakastiketta, sitruunamehua ja mausteita) ja senkin haihduttua annoin tempehin vielä ruskistella aikansa kunnes se oli kauniin tummaa ja paistunutta.

Sitä sitten pizzapohjan päälle, samoin paprikakuutioita, aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja. Tai ekaks tuli pohjalle tietty itse keitetty pizzakastike, samoin pohjan tein itse. Ja voi valtava miten maittavaa ja ihanaa ja namskis se oli. Tätä lisää!

Maissia, komisario Palmu

Loistava keitto: purjoa, perunaa ja maissia. Mausteena laakerinlehti, rosmariinia ja tulista paprikaa. NAMSKIS.

Vielä kukkii jossain vanhat omppopuut

Sairaalajakson toinen päivä takana, meni jo sujuvammin ja yksinkin tuli tehtyä kaikenlaista. Varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki muut meni kansliaan pitämään osastokokousta ja me kolme opiskelijaa jäätiin vastailemaan huonekutsuihin ja ties mihin kaikkiin kuumiin, päivänpolttaviin kysymyksiin. (Ei, en ole Tammisaaresta. Tack.)

Tiesittekös, että jos sairaalassa vatsa ei toimi niin se toimitetaan? Vatsantoimituspäivä. Ei ole liputuspäivä se.

Iltasella teki mieli makeaa mahan täydeltä, niinpä pyöräytin omppopiirakan.

Rypsiöljytään piirakkavuoka hyvin, ripotellaan pohja täyteen sokeria ja kanelia. (2 rkl yhteensä, ehkä.) Asetellaan omppoviipaleet päälle ja niiden päälle sitten pohja joka onkin kansi:

2,5 dl vehnäjauhoja
1,2 dl perunajauhoja
2 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

siivilöidään kulhoon ja nypitään nopeasti sekaan

100 g margariinia.

Sitten uuniin, 200 c, n. 20-25 min tai kunnes kauniin ruskea pinnalta.

Hyvää on. Kokeilkaa vaikka.