perjantai 6. kesäkuuta 2008

Helmee

Naisten psyykkinen rakenne tuntuu suuren enemmistön osalta olevan sellainen, että siellä on monta erillistä ohjelmaa, jotka erilaisten ulkoisten ärsykkeiden vaikutuksesta sitten käynnistyvät tai pysähtyvät. Nainen voi sanoa olevansa eettisesti tai moraalisesti jotain mieltä, mutta se ohjelma, joka näitä puhuttuja mielipiteitä tyyrää, menee kokonaan pois käytöstä kun apinanaaraan eläimellinen seksiohjelma käynnistyy. Se apinanaaraan ohjelma säätää naisen haluamaan aina sitä raainta ja eläimellisintä roistoa.

-Panu Höglund-

5 kommenttia:

JHosake kirjoitti...

Panu o runoilija, Baudelaire ilman ooppiumia :)

Anuma kirjoitti...

Että ihan runoilija. Just.

JHosake kirjoitti...

Silkkaa runouttahan tuo. Jaa että sisältö ei ollu kiva, niinpa tietenkin. Heti en huomannu, kun oon tälläinen esteetikko ja runouden suuri ystävä. Ei oo kivaa.

Panu kirjoitti...

Olen kyllä itsekin aika ylpeä. Jäätävä säälimättömyys naisia kohtaan on irrottautumista fysiologian ja evoluutio-ohjelmoinnin kahleista - niistä kahleista, jotka pakottavat miehen profeminismiin ja muuhun ritarillisuuteen. Jäätävä säälimättömyys naisia kohtaan on nimenomaan runollisen sensibiliteetin uudelleenvirittämisen kannalta hyvä asenne, kuten J.Halmu oivalsikin.

Panu kirjoitti...

Bonuksena nämä jokin aika sitten sepittämäni uudet sanat "Aaveratsastajiin":

Kun eräs öyhöläinen kerran saapui kapakkaan,
hän heti törmäs himokkaaseen neitoon napakkaan,
kas kansakunta öyhöjen se naista aina sais
vaikk' avoimista housuistansa siitin repsottais.

Jippijaijee, jippijaijoo-ou,
öyhöt kaa-pa-kaa-aan!

Hän röökin nostaa huulilleen ja sauhut ulos saa
myös julkisesti lattiaan hän krouvin ulostaa,
ja ihailua neitojen ei hillitä voi lain:
he toisillensa kuiskii: "Tuolta kerran mäkin sain!"

Jippijaijee, jippijaijoohou,
öyhöt kaa-pa-kaa-aan!

Hän kännisenä ölähtää ja sitten oksentaa,
mutt' portsari ei häntä heitä koskaan uksen taa,
ei öyhöläistä sillä lailla kohdellahan saa,
tää maa ei ole nörttien, tää öyhöjen on maa.

Jippijaijeei, jippijaijoohou,
öyhöt kaa-pa-kaa-aan!

Ain nörtin nähdessänsä nyrkin iskuun nostaa hän,
ja mojautuksen turpaan antaa sitten väkevän,
kas tuskanhuudot nörttien ne musiikista käy,
ja ilotonta ilmettä ei silloin täällä näy.

Jippijaijee, jippijaijoohou,
Öyhöt kaa-pa-kaa-aan!

Jo kiveksissään muhii juusto kymmenvuotinen
Mut kysyttäissä vastaa: "Niitä koskaan pese en!
Mä niitä aina nuolemaan voin iskee neitosen
Mi kiittää mausta jälkeenpäin tuon karstakeitoksen!"

Jippijaijee, jippijaijoo-hoo,
öyhöt kaa-paa-kaa-an!

Kun jytky siitin sisälle tuon neidon nuljahtaa
Hän silloin aina sangen kimakasti ulvahtaa
Kun kohdunsuullaan tuntee hän sen sauvan ryhmyisen,
Niin paksun, kovan, kuuman sekä suonikyhmyisen.

Jippijaijee, jippijaijoohou,
öyhöt kaa-paa-kaa-aan!


Tuo öyhömme on YTM, ei sitä kieltää voi,
Kas, neitoin voihke sängyssänsä huilun lailla soi,
Hän nussii, polttaa, ryyppää, hakkaa sekä urheilee
Mut omantunnon ongelmaa ei koskaan mistään tee.

Jippijaijee, jippijaijoohou,
öyhöt kaa-paa-kaa-aan!