Kun on kipeä, pitää levätä ja nauttia elämästä. Ja nautinnon takaa tietysti Buffy, vampyyrintappaja. Nyt menossa siis neloskausimaraton, joka herättää hieman ristiriitaisia tunteita sillä neloskausi ei ole enää aivan sitä samaa parasta ikinä mitä tarjosivat kaudet 1-3, mutta se on kuitenkin Buffya. (Muttei kuitenkaan kutoskausi sillä Season Sux.)Neloskausi tarjoaa hienojakin hetkiä, esimerkiks jakso "Hush" on mielipuolisen hieno. Mykkätelevisiota, sano! Samoin "Something Blue" on melkoisen viihdyttävä, Gilesin kylpyammeessa Passionsia katsova Spike ja kihlaus Buffyn kanssa edustaa "oops, Willow'n taika eipäs aivan onnistunutkaan niin kuin olis pitänyt"- sarjaa mutta hyvällä tavalla, ei niinkuin KUTOSKAUDELLA, jestas, siitä ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa.
Mutta osastoon hellaboooring kuuluu sitten Riley. Riley Finn, tuo maalaispoika Iowasta joka olis saanut pysyäkin siellä ja hänen psykopsykologimaminsa Maggie Walsh: YYYYH. Pois Aloite.
Ja pluspuolella tietysti Spike, joka oli vielä viihdyttävä ja ILMAN SIELUA. Jestas.
Oo, Blondie Bear!No, mä olen nyt vasta jaksossa 12, että tänään on tiedossa vielä muutama tunti katsomista. Mutta naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti