Sanonko minne voitte tunkea vappunne?

Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.

Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.

Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)

No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.

Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.

Älkää peljätkö, se on täytetty

Mä pääsin läpi näytöstä. Ja sain vitosen. HAH! Siihen meni 1 h 20 min ja minä puhuin kuin Runeberg. Ihan kirjaimellisesti, koska puhuin ruotsia. HAH HAH!

Ammattietiikasta kysyttäessä heitin kehiin kategorisen imperatiivin. Opettaja kehotti minua harrastamaan filosofiaa keskenäni koska hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mistä minä puhuin. HAH HAH HAH! (Paitsi että on lievästi huolestuttavaa jos ihminen joka opettaa hoitotyön etiikkaa ei tiedä setä Kantista enempää kuin sorsa potkurista. No.Minkäs teet.)

Että nyt on sitten suoritettu Hoito ja huolenpito- osio lähihoitajan perusopinnoista. HAH HAH HAH HAH!

Huomenna takaisin tarhaamaan lapsia. Ja tähän loppuun annan vielä palkinnon itselleni: Prop 8, the Musical! HAH HAH HAH HAH HAH!

"Prop 8 - The Musical" starring Jack Black, John C. Reilly, and many more... from Jack Black

Läpi harmaan kiven

Edessä viimeinen sairaalapäivä ja näyttötilaisuus. Näyttöä vastaanottava opettaja on lievästi sanottuna eriskummallinen, että tiedä sitten mihin tässä pitäis varautua. Enkä tiedä ottaisinko ihan löysin rantein pelkkä läpipääsy mielessä vai yrittäiskö vääntää hyvää arvosanaa.

Äh. Vituttaa koko juttu.

Jospa menis taas nukkumaan.

Saatana.

Kotiaamu

Tänään on iltavuoro. Mukavaa, noin vaihteeks. Olen ehtinyt jo imuroida ja pestä pyykkiä, koiran kanssa käytiin kunnon kävelyllä katselemassa aurinkoa ja merta.

En mä jatkuvalla syötöllä iltaa haluaisi tehdä, mutta kieltämättä pieni vaihtelu ei ole pahitteeksi. Tämä laitettakoon plussarakkeeseen mitä sairaalatyöhön tulee; sieltä löytyykin jo aika paljon tavaraa itse asiassa.

Jos sopiva vaihtoehto löytyy, en pidä ollenkaan mahdottomana että sanoisin tack och adjö tolle dagistouhulle. Vi ses hur det går.

Iltarapsaa

Ei mitään ihmeempää, viikko takana eikä yhtään kuollutta. Pidän itseasiassa sairaaladuunista. Näillä ovareilla ei vielä taida päästä kesäduuniin, jollei sitten suoraan määräyskirjalla. Mene ja sano, ken elää hän näkee.

Mitä viikonloppuun tulee niin:

Vielä kukkii jossain vanhat omppopuut

Sairaalajakson toinen päivä takana, meni jo sujuvammin ja yksinkin tuli tehtyä kaikenlaista. Varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki muut meni kansliaan pitämään osastokokousta ja me kolme opiskelijaa jäätiin vastailemaan huonekutsuihin ja ties mihin kaikkiin kuumiin, päivänpolttaviin kysymyksiin. (Ei, en ole Tammisaaresta. Tack.)

Tiesittekös, että jos sairaalassa vatsa ei toimi niin se toimitetaan? Vatsantoimituspäivä. Ei ole liputuspäivä se.

Iltasella teki mieli makeaa mahan täydeltä, niinpä pyöräytin omppopiirakan.

Rypsiöljytään piirakkavuoka hyvin, ripotellaan pohja täyteen sokeria ja kanelia. (2 rkl yhteensä, ehkä.) Asetellaan omppoviipaleet päälle ja niiden päälle sitten pohja joka onkin kansi:

2,5 dl vehnäjauhoja
1,2 dl perunajauhoja
2 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

siivilöidään kulhoon ja nypitään nopeasti sekaan

100 g margariinia.

Sitten uuniin, 200 c, n. 20-25 min tai kunnes kauniin ruskea pinnalta.

Hyvää on. Kokeilkaa vaikka.

Tässä ei auta kuin ammattitaito

Jep. Eka päivä sairaalassa takana, kukaan ei kuollut. Se on hyvä se.

Osa työntekijöistä siellä on aikas kusipäisiä, näin suoraan sanottuna. Osa onneks ei. Toivottavasti mä en löydä sisäistä hoitaja Ratchettiäni ihan vielä ainakaan. Hrrrr.

Tulilla puhisee pinaatticurry ja sille kaveriksi mausteinen riisi. Toivottavasti tulee hyvää.

Keittoa, keittoa ja lisää kik-keliä

Päivän keitto oli taas Veganomiconin resepti, tällä kertaa tomaattinen riisi-papusoppa jossa oli makua antamassa kaksi paahdettua valkosipulia. Erittäin maistuva ja ruokaisa keitto jota tehdään varmasti toistekin. Nam.

Aamiaiseksi oli taas tofu-kik-keliä salsakastikkeella ja päivällä paistoin banaanilettuja. Että on syöty taas hyvin!

Huomenna alkaa sairaalaharjoittelu, valkoiset kengät odottavat kassissa ja vähän jänskättää. Pitäkää peukkua pystyssä.