Siell' lauandai-ildana valgead goivud

Huh. Selvittiin hengissä Saarenmaan oopperapäiväkeikalta. Ihan hyvä reissu ja esitys meni hienosti, mutta paikallisten matkajärjestelyt olivat hieman viitteellisiä ja meidän joukossa vähän liikaa geriatrista huolenpitoa vaativia, mutta hyvillä mielin voi kuitenkin olla.

Kävin tänään salilla ja pyyhälsin sinne vielä pyörällä. Reipasta.

12 kiloa sais poistua tästä rakennuksesta.

Kojjootit kiertuveella

Pietari oli ja meni hyvin. Torstai oli kuten aavistelinkin rankaa, mutta ei se perjantai sen helpompi ollut; kello oli 02.120 ja perjanatin puolella jo kun saatin vihoviimeinen häkki rekkaan.

Siitä vois kirjoittaa vaikka miten pitkän raportin, mutta vaikka viime yönä tuli vedettyä 17 tunnin unet ja päivällä vielä parin tunnin päikkärit niin nyt pitää mennä taas nukkumaan.

Maatuska tai kuole! /inside/

Ihan kiva, mutta puhutaanko välillä minusta?

Tapasin käytävällä tenorin.

"Ai, tekö siinä? Joko olette käynyt katsomassa minun Toscani? Sanovat, että se on fantastinen."

Vastaapa tuohon nyt sitten jotain. Minä en osannut.

Antikaikkee

Saikkuasaikkua! Reilun viikon on syövyttänyt kun huimaa ja pyörryttää ja pää räjähtelee ja tänään pääsin viimein lääkäriin. Antibioottikuuri ja neljä päivää sairauslomaa, huimaus saattaa johtua flunssasta tai sitten joku hermo voi olla pinteessä niskassa, ehkä. Äh. Ihan sama, kunhan tää nyt menis ohi tää kipeys. (Mulla on muuten hieno temppu jolla mä ihmetytän terveysalan ammattilaisia: aina kun ne rupee mittaamaan mun verenpainetta mä sanon että "turha mitata, se on kuitenkin 117/74" ja sitten se aina ON. Hah! Tätä talenttia ei joka jätkällä olekaan.)

Eilinen Boris oli ihan jees, Matti oli luonnollisesti fantsu mutta muuten biisi oli paikoitellen jopa puuduttava. Oliskohan tempot ollu überhitaat välillä? Mä en tunne teosta niin hyvin että osaisin lennosta sanoa mutta jotain kämästä siinä oli. Silti oli ihanaa käydä oopperassa pitkästä aikaa, tää olikin eka kerta tänä syksynä. Seuraavaks sitten varmaan Tosca ja EHDOTTOMASTI sellainen esitys missä laulaa Palombi. (Anttila on toki nätti kuin nappirasia mutta nej tack hänelle.)

Päätän tämänkertaisen raporttini kuvaan sienestä. Ihan muuten vaan.

Ei kukkarossa, ei taskussa

Väsyttää. VÄSYTTÄÄ.

Tänään pitäis mennä kouluun ja täytyy sanoa etten vois vähempää olla kiinnostunut. Ensin opettelemme LUOVUUTTA. Siellä on riikinruotsalainen täti joka puhuu huitoen Platonista ja Kafkasta, sitten me maalataan ruutuja temperaväreillä. (Okei, maalaminen on tietysti mukavaa mutta onks mun pakko raahautua Arabiaan aamulla 8.30? Hmm?) No. Sitten on tietokonetunti. Me opetellaan käyttämään sähköpostia. MÄ OSAAN KÄYTTÄÄ SÄHKÖPOSTIA. Sen jälkeen on liikuntaa. Me ehkä sauvakävellään ja sitten leikitään puistossa. Niin.

Mutta onneks illalla saa vähän vaihtelua; meillä on nimittäin liput Oopperaan. Matti laulaa Boris Godunovia. IIIH! Tämä miellyttää minua. Mä tykkään Musorgskista (vaikka Hovantshina on vielä parempi) ja mä tykkään Matti Salmisesta. Se setä on MUHKEE.

Muhkea Matti! kuva: SKO

Ja mä saatan saada tuon ylläolevan kuvan jättijulistessa himaan. Meillä on just eteisessä yks seinänpätkä johon sopisi erinomaisesti Matti jättilakanassa ja mun pitää soittaa markkinointiin ens viikolla kun esitykset ovat ohitse. Pidetään peukkuja!

Nyt ei auta kuin vyöttää itsensä ja alkaa varustautua koulupäivään. Varokoot siellä, yksikin liksom väärässä paikassa ja tulee svenskatalandevatkulia.

O soave fanciulla

Nythän on niin, että täällä kotona pitää siivota. Ihan suursiivota, kevätsiivota, siivota oikein kunnolla. Olen ottanut jo ensimmäisen askeleen kohti puhtaampaa kotia eli laittanut kohottavaa musiikkia soimaan, sen tahdissa on sitten mukava ahertaa. Levylautaselle (tai oikeesti MacBookin uumeniin) päätyi tällä kertaa La Bohéme. Tätä levytystä en ole aiemmin kuunnellut, kohta tulee Mimi kehiin ja sitten kuullaan miten Caballé hoitaa homman.

Ai nii, mutta mun piti suunnitella siivousta. Hittohemmetti. Mä rupeen minimalistiksi. Otan jätesäkin ja heitän pois KAIKEN. Sitten kun irtokamat on poissa tieltä, ruiskutan painepesurilla pinnat ja olen iloinen kuin pieni, siisti pupujussi.

Makuuhuoneeseen pitäis saada kesäverhot, katsotaan jos jostain laatikoiden kätköistä löytyis jotkut vähän paksummat. Mä inhoan sitä kun on yöllä valoisaa. Tai sehän on tosi mukavaa jos istuskelee aamuyöllä meren rannalla pussailemassa mutta ei silloin jos keski-ikäisesti yrittää nukkua.

No nyt tuli Montserrat. Mä kuuntelen vielä Mi chiamano Mimin ja rupeen sitten pöhisten hommiin. Vai pitäiskö keittää ensin kahvit. Onhan toi koko ykkösnäytös oikeestaan aika hiano ja meneehän se haaskuuseen jos ei sitä kuuntelen ihan rauhassa. Ja oikeestaan minimalismi on perseestä.