Nuukaraportti 2/13

Ja Operaatio Nuukakuun toinen kuukausi tulee tänään täyteen. Ostelut: ylipolvensukat 5,90 €. Ei muuta.

Aika hyvä meininki, mutta syyskuu hirvittää koska me muutetaan ja se yleensä tietää uusien tavaroiden tarvetta. Mutta ehkä mun pitäis keskittyä heittämään vanhaa VEKS että se muutto ei kestäis tuhatta vuotta. (Kolme isoa laatikollista luettavaa on jo lähdössä uusille kirjastusmaille mikä positiivisena asiana mainittakoon.)

Joo, mietin silloin joskus että pykäisin Nuukajutuille oman blogin mutta koska elämä pyörittää ja mä ajattelin selvitä tästä syksystä ilman kulkemista Auroran päivystys-ruudun kautta niin saapi nyt olla. Kyllä saapi riittää tämä.

Raaka meininki

Just. Kun yks asia selviää, tulee toinen, entistäkin kiharampi probleemi.

Eilen kävi ilmi että sukulainen on sotkenut asiansa ja pahasti. Tilanne on ollut ilmeisesti paha jo pitkään, mutta sukulainen on pystynyt peittelemään asiaa kunnes nyt sitten shit has hit the fan, niin sanoakseni. Ou jee.

Kyse on aikuisesta ihmisestä, eli auttamismahdollisuudet ovat suht vähäiset; olen ottanut selvää mistä sukulainen (joka tunnettakoon täst'lähin koodinimellä Suku) sais neuvoja ja apuja ja pääsis eteenpäin mutta minä tai kukaan muukaan ei pysty asioita Sukun puolesta hoitamaan. Sukun on itse otettava lusikka ja luuri kauniiseen käteen ja pyydettävä apua, niin se vaan on.

Onko Suku siihen valmis, sitä mä en tiedä. Kyseessä on ihminen jolle on äärimmäisen tärkeää pitää kulisseja pystyssä ja hänelle tosiasioiden tunnustaminen saattaa olla täysin mahdotonta. Varsinkin kun se on onnistuneesti valehdellut asioistaan jo aika pitkäänkin, on mahdotonta tietää uskooko se itsekin omiin juttuihinsa. Että tajuaako se oikeesti että nyt ollaan pojat kusessa.

Ei voi tietää.

Ch-ch-ch-ch-changes

Ah. Asuntoasia ratkesi. Emme osta, jatkamme vuokraamista. Muutto edessä. MUUTTO EDESSÄ.

NNNNNNGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHH

Muutto. Voi ihmisen käsi, etten paremmin sano. Mä olen muuttanut elämäni aikana ainakin kolmekymmentä kertaa ja se ei kyllä ole kokemus joka paranisi kerta kerralta. Nyt on tietysti pientä toivoa että asiat ei sujuis ihan niin päin vittua kuin yleensä, että tänne sais pari isoa miestä ison auton kanssa ja sellaista. Mulle ilmoitettiin jo, että minun ei tarvitse huolehtia muutosta ollenkaan, herra & hidalgo ystävineen miehekkäästi huolehtii kaikesta. No. Sehän olis käänteentekevä uutuus se.

Mulla on jo yks pussillinen vaatteita menossa Uffalle ja kello on vasta 8.50 lauantaiaamuna. Että HAH. Ehkä se tästä.

Vielä yksi kysymys: mihin Blogger on kadottanut puolet namiskoista? Kadonneet ovat. Mihin menivät? Ei voi tietää.

Kuin tekojäitä polttelis

Asuntoasiat edelleen auki. Pankin täti koulutuksessa. Puhelin ei soi tai soi liikaa. Paniikki iskee, sitten taas katatonia.

Tavoittelen zeniläistä mielenrauhaa, käy miten käy, tulee mitä tulee niin mieleni on tyyni ja kirkas kuin metsälammen pinta. Mmmmm. Ommmmm.



kuva

Paskalista

*Koiralla on maha sekaisin. Käytin sitä kolme kertaa viime yönä ulkona ja nyt on pää kuin Haminan kaupunki. Zzzzzzz.

*Eilen oli eka orientoiva koulupäivä ja VOI JISSUS. I'm in trouble.

*Puolisoni on tupakkalakossa eli vierotusoireinen, sosiopaattinen tuuliviiri. Mutta toivotetaan silti hänelle menestystä ja olon paranemista.

*Olen parisalsakurssilla yksin (kts. edellinen kohta) ja vähänkös vituttaa.

*Asuntoasia on edelleen auki ja mä toivoisin että se ei olis.

*Painoa pitäis oikeasti pudottaa viis, mieluummin kymmenen kiloa mutta kun en jaksais.

*Kuntavaaliehdokaskuva pitäis käydä ottamassa ja totta munassa just tällä viikolla ja totta munassa *Lauttasaaressa*. No, onneks sinne pääsee niin kätevästi. NOT.

*Tulis kuula ja TAPPAIS. Satans.

Vanhus ei tule yksin

Flunssa. Se od igävää. Diii.

Olen nyt maannut kaks päivää sohvalla; eilen katsoin 12 jaksoa Buffya, kutoskauden ekan puolikkaan. Tänä aamuna aloitin L-koodin kolmoskauden ja pääsin urheasti jaksoon 13 kun päässä tilttas. Ei enää tänään, kiitos. Pakko lukea välillä ja tehdä jotain ihan muuta, mä luulen että mulla on jo makuuhaavoja. Mutta ihan jees aina välillä kunnolla sohvailla aivottomana, se on vaihtelua sekin.

Eilen olis ollu Taiteiden yö, sääli että olin kipee, olis voinu lähteä ytimeen bilettämään. NOT. Jestas mä olen VANHA. Mä ennemmin purisin ranteeni auki kuin lähtisin kaupungille Taiteiden yönä, hirveesti jengiä ja kaikki kännissä ja joo, mulla ei ole urheiluhenkeä eikä huumorintajua. En mä tiedä oikein missä vaiheessa näin on päässy käymään.

Hirveetä semmoinen, kun huomaa olevansakin jotain ihan muuta kuin mitä aina on luullut. Mä olen ajatellut olevani joviaali jousimies ja vittu mähän olenkin neuroottinen ihmisvihaaja. Niin se käy, sanoi Kurt-setäkin aikanaan.

Tässä jutussa ei kyllä ole oikein mitään järkeä nyt, mulla on joko lämpöä tai alilämpöä, siitä olen melko varma. No. Johan se on vartin yli kahdeksan lauantai-iltana, meillä vanhoilla rouvilla onkin jo nukkumaanmenoaika.

Pruuveja

Mä kokeilin juosta töistä kotiin ja sitten seuraavana aamuna töihin. Hyvin pelitti, matkaa on viitisen kilsaa ja töissä paitsi suihku, myös pesukone jossa voipi pesaista hikiset lenkkivaatteet etteivät ne koko päivää kassin pohjalla happane. Jeah. Varsinkin töihin juokseminen antoi mukavasti virtaa, mulla oli oikein hyvä pössis jopa iltapäivälläkin, jolloin olen yleensä ollut puolitajuton ja himoinnut kaurakeksejä tai jotain. Että tätä kokeillaan uudestaankin.

Ei tosin tänään kuitenkaan, mulla alkaa flunssa. Eilen oli jo kurkku vähän kipee ja nyt nenä on tukossa ja tuntuu että olis lämpöä. Mikä on sinänsä hämmästyttävää, koska mulla ei ikinä ole lämpöä mutta nyt hikoiluttaa ja ties mitä. No, katson mikä on meininki ja jos ei muu auta niin saikkuasaikkua.

Viikon kirjailija: Fred Vargas. Luin kaks Adamsberg-dekkaria tossa eli Sinisten ympyröiden mies ja Kuriton mies nurin. Ihanaa. Aivan ihanaa. Niitä evankelistakirjoja mä olin lukenut joskus aiemminkin ja tykkäsin niistäkin kovasti, mutta sitten unhoitin Vargaksen kunnes nyt taas. Suosittelen, lukekaa!