Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan

Varustautumisen tasoa pitää nostaa. Menimme nimittäin tänään Juhan sukulaistytön rippijuhliin ja olin sitten kerrankin pukeutunut asiallisesti, mulla oli mekko ja leggingsit ja nilkkasukat ja remmikorkokengät. Ihan kiva, mutta koska en ollut herran aikoihin käyttänyt korkokenkiä, otti jalkoihin. Ja koska nilkkasukat oli semmoset tosi lyhyet, joissa ei juurikaan nilkkaosaa ole (onks niille oma nimi?) kävi niin että kengän remmiosa oli ylempänä kuin sukka eli paljas iho hinkkaantui ja mä nilkutin jo Steissin kohdalla ja Espooseen asti piti jaksaa. Eli ostoslakko sai taas siipeensä 5,90 € kun ostin ylipolvensukat Gina Tricotista.

Tämä menee taas sarjaamme forssalainen majuri ja ne sukat on oikein kivat. Mutta hittohemmetti siihen saa jäädä ostot tältä kuulta.

Joo, se oli sitten varsinainen juttu se konfirmaatiokirkko. Mä en olis normaaliolosuhteissa mennyt kirkkoon ollenkaan vaan suoraan sinne jälkivastaanotolle, mutta koska Juha on kipee me päätettiin edustaa siellä kirkossa ja tulla sitten suoraan kotiin että sairaat pääsee levolle. Ja teoriassa ihan hyvä juttu joo, mutta käytännössä ei.

Kun. Mähän en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kuulunutkaan ja mua vähän ahdistaa olla siellä. Silloin kun siellä on jotkut kinkerit, siis. Muuten mä tykkään kyllä käydä kirkoissa ja sytytellä kynttilöitä ja semmosta, mutta musta on hullua olla tommosissa tunnustuksellisissa tilaisuuksissa kun mä en tunnusta. Varsinkin rippijuhlat on ihan absurdit, jos siinä kerran juhlistetaan sitä että nuori pääsee seurakunnan täysvaltaiseksi jäseneksi (jos olen asian oikein ymmärtänyt) niin eiks siellä silloin pitäis olla paikalla vaan ne jotka kuuluu samaan jengiin? Hä?

Ja sitten se saarna. Voi elämän kevät, se saarna. Pappi aloitti Vuorisaarnasta ja päätyi siihen lopputulokseen että VAIN KRISTITYILLÄ on semmonen ihana rakkauden konsepti koska Jeesus on käskenyt rakastaa myös vihollista. Että siinä kristinuskovat ovat ainutlaatuisia hyvyydessä ja blaa blaa blaa. Niin. Just. Joo. yes, sirree.

Mutta vaihdetaanpa puheenaihetta: juoksu. Tänään oli ihana lenkki. Eilinen nachotankkaus antoi virtaa ja tuntui taas pirun hyvältä. Samaten eilinen HCM jota me ihmeteltiin Simeonin autosta käsin Vohvelille Laruun mentäessä herätti sydämessä loiskuvan kisailuviiliksen. Tahtoo juoksemaan! Hiii! Että kai se on otettava ja ilmottauduttava HCM:lle 2009. Nih!