Hahaa, pikku kisulit

On perjantai, mikä on aina mukavaa. Neljän päivän työviikko olis luksusta mutta kun ei niin ei, ollaan sitten näin.

Huomenna on tuparit, pitäis laittaa julmetun iso keitto ja leipoa piirakkaa ja sämpylöitä ja kaikkee. Mutta se on hupia se, että ei muuta kuin hihat heilumaan sitten kun pääsen duunista. Ai kamala joo, meillä on tänään Halloween-bileet siellä. Pienet hirviöt juoksevat siellä sitten mehupäissään ympäri kirkuen. Onneks pääsen suht ajoissa kotiin kuitenkin. Sen verran pitää osallistua että otan mahtvan oranssin essuni jossa on hämppyhäkkejä mukaan töihin. Se on aika juhlava.

Perjantai! Perjantai! Perjantai!

Bee on tyylinä toimivin

Kun asiat alkavat mennä päin mäntyä, täytyy siirtyä B-suunitelmaan. Hallittu hellittäminen, sitä se on. Mä siirryn nyt virransäästötilaan; kouluasiat hoidetaan mutta mahdollisimman vähällä panoksella. Jos se tarkoittaa sitä että mä saan huonoja arvosanoja mutta pääsen kuitenkin läpi kursseista niin olkoon sitten niin. Nyt ei ole hyvä aika olla perfektionisti. Nyt pitää vaan luovuttaa ja tehdä se minkä voi eikä milliäkään yli.

Olenko lusmu? Jep. Yli siitä missä aita on matalin? Totta munassa. Pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, kuten kansalliseepoksessamme viisaasti opastetaan. Näin päästään ehkä kevääseen ilman että päädyn Auroran päivystykseen hassu hattu päässäni.

Tosin mä saatan kyllä joutua Sukevan varavankilaan tai jonnekin vastaavaan mestaan, en tiedä miten kauan pasifismini kestää kahta mammaa meiltä duunista. Siinä on varsinaiset Taistelevat Virtaskat ja minä olen onnistuneesti keskellä sotatannerta. Ei ole hupia sekään, ei.

Nyt kuva jostain aivan muusta:

Katsohan on tuossa puu!

Vaalipeikon kosto

No. Olipahan sitten sellaiset vaalit. Toimitsijana meni kaikki ihan ok (on muuten hyötyä ääntenlaskennassa siitä että on neuroottinen kontrollifriikki. Minun nipuissani EI OLLUT VIRHEITÄ!) mutta vaalitulos on pelottava. Kertakaikkiaan pelottava.

Mä sain 27 ääntä, kiitos kaikille jotka äänestivät! Tein tuossa alkusyksystä tietoisen päätöksen että en kampanjoi, elämässä oli just tällä kohtaa ihan liikaa liikkuvia osia. Ja päätös oli aivan oikea, vaikka tottakai nyt tuleekin mieleen että jos vaan MINÄ OLISIN JAKSANUT niin kyllä olis tulos ollut toisennäköinen. (Kts. ylläolevaa kohtaa "neuroottinen kontrollifriikki".) No. Ehkä nyt kuitenkaan ei.

Uskon kuitenkin että tilanne muuttuu, poliittinen kenttä liikkuu myös toiseen suuntaan ja parempaa, inhimillisempää aikaa kohti ollaan menossa. Pitää luottaa siihen että tunnelin päässä näkyy valoa, tosin se on todennäköisesti liekinheitin.

Ja niin synkkää hetkeä elämässä ei olekaan, ettei pieni musikaalipätkä sitä piristäisi:



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Vaalipeikko rairai

Onhan keli. Se ei haittais jos sais kynttilänvalossa hautua ja kuunnella Maria Callasta laulamassa Lucia Di Lammermooria tai jotain mutta kun pitää kyörätä itsensä takaisin vaalihuoneustoon Roihuvuoreen ääntenlaskentaa varten niin johan alkaa syövyttää. Onneks on pilkkihaalari.

Muuten vaalitoimitsijana oli ihan hauskaa, meillä kävi aika verkkaisaan tahtiin ihmisiä mutta kuitenkin sen verran ettei tylsistymään päässyt. Ja leppoisaa meininkiä se oli muutenkin, ainoastaan pari mummoa hiiltyi kun ilman henkilöllisyystodistusta eivät päässet äänestämään.

Elämä olis kaikenkaikkiaan leppoisaa kuin mikä, ellei halvatun päänsärky kalvais edelleenkiin ihmistä rikki. Taivahan vallat. Koska se antibioottikuuri alkaa purra? Hmm??

*Huoh*. Nyt Maksun kanssa katsomaan tyrskyjä ja sitten eteenpäin taistojen tiellä.

Puhalluskoe

Kiitokset Annikalle seuraavasta koskettavasta stoorista:

En dag kom en gammal dam på ålderdomshemmet körande fram och tillbaka i korridoren i sin rullstol. Hon gjorde hela tiden motorljud så att det skulle låta som hon körde bil.

Precis som hon körde där fram och tillbaka i korridoren hoppade en gammal man ut ur ett rum och sa myndigt: Ursäkta damen, men ni körde alldeles för fort. Kan jag få se på körkortet? Hon rotar runt i handväskan och får fram ett gammalt tuggummipapper, som hon räcker honom. Han tittar noga på det, säger att den här gången får ni bara en varning och skickar iväg henne. Hon fortsätter sitt ändlösa körande fram och tillbaka.

Plötsligt hoppar farbrorn fram igen och säger allvarligt: Ursäkta damen, men jag såg att ni körde över mittlinjen där borta. Kan jag få se registreringsbeviset! Ett lätt grävande i handväskan gör att hon får tag i ett gammalt kvitto, som han ser noga på och säger att den här gången blir det bara en andra varning.

Tanten sticker ivrigt iväg i en rasande fart, fortfarande låtande som en bil. Plötsligt hoppar den gamle mannen ut ur ett rum, han är spritt språngande naken och har ett präktigt stånd. Tanten i rullstolen får något förskräckt i blicken, gapar och utbrister olyckligt:

Näää inte alkoholmätaren IGEN!!!

Antikaikkee

Saikkuasaikkua! Reilun viikon on syövyttänyt kun huimaa ja pyörryttää ja pää räjähtelee ja tänään pääsin viimein lääkäriin. Antibioottikuuri ja neljä päivää sairauslomaa, huimaus saattaa johtua flunssasta tai sitten joku hermo voi olla pinteessä niskassa, ehkä. Äh. Ihan sama, kunhan tää nyt menis ohi tää kipeys. (Mulla on muuten hieno temppu jolla mä ihmetytän terveysalan ammattilaisia: aina kun ne rupee mittaamaan mun verenpainetta mä sanon että "turha mitata, se on kuitenkin 117/74" ja sitten se aina ON. Hah! Tätä talenttia ei joka jätkällä olekaan.)

Eilinen Boris oli ihan jees, Matti oli luonnollisesti fantsu mutta muuten biisi oli paikoitellen jopa puuduttava. Oliskohan tempot ollu überhitaat välillä? Mä en tunne teosta niin hyvin että osaisin lennosta sanoa mutta jotain kämästä siinä oli. Silti oli ihanaa käydä oopperassa pitkästä aikaa, tää olikin eka kerta tänä syksynä. Seuraavaks sitten varmaan Tosca ja EHDOTTOMASTI sellainen esitys missä laulaa Palombi. (Anttila on toki nätti kuin nappirasia mutta nej tack hänelle.)

Päätän tämänkertaisen raporttini kuvaan sienestä. Ihan muuten vaan.

Ei kukkarossa, ei taskussa

Väsyttää. VÄSYTTÄÄ.

Tänään pitäis mennä kouluun ja täytyy sanoa etten vois vähempää olla kiinnostunut. Ensin opettelemme LUOVUUTTA. Siellä on riikinruotsalainen täti joka puhuu huitoen Platonista ja Kafkasta, sitten me maalataan ruutuja temperaväreillä. (Okei, maalaminen on tietysti mukavaa mutta onks mun pakko raahautua Arabiaan aamulla 8.30? Hmm?) No. Sitten on tietokonetunti. Me opetellaan käyttämään sähköpostia. MÄ OSAAN KÄYTTÄÄ SÄHKÖPOSTIA. Sen jälkeen on liikuntaa. Me ehkä sauvakävellään ja sitten leikitään puistossa. Niin.

Mutta onneks illalla saa vähän vaihtelua; meillä on nimittäin liput Oopperaan. Matti laulaa Boris Godunovia. IIIH! Tämä miellyttää minua. Mä tykkään Musorgskista (vaikka Hovantshina on vielä parempi) ja mä tykkään Matti Salmisesta. Se setä on MUHKEE.

Muhkea Matti! kuva: SKO

Ja mä saatan saada tuon ylläolevan kuvan jättijulistessa himaan. Meillä on just eteisessä yks seinänpätkä johon sopisi erinomaisesti Matti jättilakanassa ja mun pitää soittaa markkinointiin ens viikolla kun esitykset ovat ohitse. Pidetään peukkuja!

Nyt ei auta kuin vyöttää itsensä ja alkaa varustautua koulupäivään. Varokoot siellä, yksikin liksom väärässä paikassa ja tulee svenskatalandevatkulia.