Alkava pimeä vuosikymmenen aika

Nyt on syksy. Eikä vaan tämän kesän jälkeen, vuodenaikamaisesti niinq vaan minulla kanssa. Täytän marraskuussa 40 ja sittenhän elämä on ilmeisesti virallisesti ohi. (Paitsi jos on Joan Collins. Pitäisköhän mun alkaa käyttää turbaaneja?)

Sitä juhlistaakseni ostin Jade-lehden. Sanovat sen olevan aikuisen naisen asialla. Että en odottanut sitten edes sinne marraskuuhun, vaan siirryin pimeälle puolelle jo nyt. Help me Obi-Wan, you are my only hope!

Ehtoota

Onneks on perjantai. Edessä viikonloppu.

Mulla ei ole mitään raportoitavaa, paitsi että olen ajatellut siirtää blogini Wordpressille jonnekin muualle. Nojaa, eipä tässä taida tulla bloggailtua muutenkaan että samapa tuo.

Mutta hei, tätäpä ei olekaan katottu pitkään aikaan:

"Prop 8 - The Musical" starring Jack Black, John C. Reilly, and many more... from Jack Black

I love you, Jesus!

On sota välillä meidän

Töissä panokset kovenee. Mä en ole enää kylläkään myrskyn silmässä, jengi rupee ihan omiin nimiinsä hakemaan rintamalinjoja. Mä olen uskomattoman kiitollinen että ylihuomenna alkaa KOULU ja mä pääsen sinne taas nukkumaan joka torstai. Huh.

Nyt saa vittu Larsson pitää tunkkinsa; Lisbet Salander ja muut pääsevät kirjahyllyyn lepäämään, minä luen nyt jotain muuta.

Ilmottauduin Arbikseen ompelukurssille. Jos vaikka talveksi toppahaalari. O samma på svenska.

Mutta nyt pitää viettää laatuaikaa aviopuolison kanssa. Muuten se rupee murjottamaan.

Mitä tekis jotta mainittais

Joo-o. Kaks ekaa duuniviikkoa olivatkin vaan ovelaa harhautusta, todella pehmeää laskua ja tämä viikko olikin sitten sitä ihteensä.

Nyt pitää tehdä suunnitelma. Mä en aio olla yhtä väsynyt ja vittuuntunut kuin viime syksynä, vaan nyt pitää keskittyä olennaiseen. Epämiellyttäviä työkavereita (miten omituinen sana, eihän ne nyt todellakaan kavereita ole) pitää välttää ja jos vittuilu taas alkaa niin sitten siihen tartutaan heti ja välittömästi.

Kyllä näin on. Ja jotta ihminen jaksaisi olla tyyni ja tuottava heti maanantaiaamusta, nyt pitää mennä sänkyyn lukemaan. Muu ei kertakaikkiaan auta. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Teitä pelkää en, mä kuulun Martta-kerhoon

Siperian Martat aloittaa syksyn 2009 toimintaosion tapaamalla uusia ja vanhoja jäseniä. Kohtaamme su 27.9. klo 14 Laajasalossa, Propagandamarttamme luona neuloen vauvan sukkia Marttojen juhlavuoden projektia varten. Voit myös neuloa tai virkata tilkkuja peitteeseen, jonka toimitamme Vaaka Ry:n tilkkupeitekampanjaan. SiMalla on muutama pari neulepuikkoja ja jonkin verran vauvansukkalankaa, mutta voit mieluusti ottaa mukaan omat käsityömateriaalisi. Ja käsityötaidottomille löytyy ensiopastusta paikan päältä!

Kierrätämme myös vaatteita; tuo vanhat vaatteesi vaihtoon ja saat samalla itsellesi upouuden syysgarderobin! Esittelemme kukin poisannettavat vaatteemme joita kiinnostuneet saavat sovittaa, muiden toimiessa arvovaltaisena juryna joka päättää ketä vaate parhaiten pukee.

Jos olet aina halunnut tutustua Martta-toimintaan, niin tule mukaan tapaamaan SiMalaisia ja kuulemaan lisää vapaamuotoisen rennoissa merkeissä!

Tarjolla kaffetta ja pullaa, ilmoitathan tulostasi 25.9. mennessä osoitteeseen siperian.martat(ät)gmail.com .

Tervetuloa!

Eh

Joko se on syysväsy? Vai sikainfluenssako lie? En tiedä, mutta jotenkin ei huvittais.

Ruokaa ei jaksa laittaa ja tekis mieli elää vain (liivatteettomilla) irtokarkeilla kunnes oksennus tulee.

Eh.

Venyy ja paukkuu

Puhuttiin taas tänään Vohvelin kanssa astangasta. Mä oon treenannu sitä useampaan otteeseen, mutten koskaan oikein vakavissani. Nyt kun mun salikortti tässä syksyllä loppuu mä voisin kokeilla taas sitä joogaa. Jos olisin oikein hurja yrittäisin vaikka kuukauden aamutreenejä, mutta ei se pidemmän päälle toimi kun kaikki salit on keskustassa mikä on muuten ihan perseestä.

Mutta nyt suihkuun ja sitten taas: Tähtiporttia.

Maybourne: Striking an officer is a quick way to a court martial.
O'Neill: I'm not gonna hit you, Maybourne. I'm gonna shoot you.

Trilogia etenee

No huh. Vihdoinkin se loppui,nimittäin Flickan som lekte med elde. Aikamoinen tiiliskivi. Mutta meno kieltämättä parani ekasta osasta, Blomqvistin naisseikkailuja ei ollut ja Lisbettiin tuli huomattavasti enemmän järkeä.

Mutta siitä minä en tykännyt että Larsson oli pistänyt Miriam Wun sanomaan Lisbetille: "Pilailetko? Etpä tietenkään, Dr. Spock." Dr. Spock MY ASS. Tokihan tässä kontekstissa oli selvää että tarkoitettiin Mr. Spockia ja mä käytin aivan liikaa aikaa miettiessäni oliko virhe Larssonin vai halusiko hän tällä kertoa jotain Mimmin karaktääristä.

Ei oo helppoo olla omituisten asioiden nipottajakerhon puheenjohtaja, sanonpahan vaan.

Nyt jos silittäis ja katsois samalla pari jaksoa Tähtiporttia:

Dr. Daniel Jackson: Well, maybe you could try coming up with something better than inappropriate sarcasm.
Jack O'Neill: You want sarcasm? Nice to meet you.

Supercalifragilisticexpialidocious

Käytiin katsomassa Kaupunginteatterin Maija Poppanen.

No. Kutsukaa mua niuhottajaksi, mutta mun mielestä asialle olisi eduksi jos musikaalin pääosan esittäjä osais laulaa.

Lavastus oli varsinainen nukkavierukauhtana ja valoista ei sovi puhua sivistyneessä seurassa.

Suurella jännityksellä odottamani The Fist, myös diagonaaleihin kykenevä lennätyslaite oli melkomoisen tavallinen ja vähän kökkökin, yks pikavaihto näkyi täydellisesti katsomoon ja keittiön räjähdyskohtaus olis ollut paljon kivempi jos kaapit olis olleet vähän paremmin maskattu ettei tekniikka olis NÄKYNYT SIELTÄ TAKAA.

Havukainen oli ihana ja Tove Wingren lauloi kaikki muut suohon, se poika joka teki Dick Van Dyken roolia oli hyvä ja pirteä, mutta muuten: MEH. Annan tälle seitsemän pistettä.

Etera, etera, näytä sarves

Okei. Noi eläketiedotteet pitäis kieltää.

Nyt on taas päivänselvää että tulen kuolemaan katkerana, köyhänä mummona jonka ruumis löytyy mainoslehtikasan alta. Jos en äkkisältäni keksi itselleni duunia josta maksettais ihan ihmisten rahaa, odottavat vanhuuden rujot kylmät talvet tuossa kulman takana, ojennellen koukkuisia käsiään.



Onneks meitä on muitakin köyhiä tulevia vanhuksia, niinpä me perustetaankin mummokommuuni.

Hahaa

Ristipistotyö, jonka inspiraationa on...mikä?




Tää täytyy ehkä tehdä omalle seinälle.

Uuh beibi

Siis. Olenko mä ainoa, joka haluais ruveta nuoleskelemaan monitoria kun sen toisella puolella on Meryl Streep tekemässä jotain, ihan mitä tahansa?

Niinkun nyt tämäkin traileri:




Meryl! Marry me!

På loppis

Hienoja teepparilöytöjä Hietsun kirppikseltä!

Che-paita pääsee saksien alle, sen viereinen vaaleanbeige väripataan. Ylärivin keskimmäinen, ihana hedelmäinen ilopaita on tosi snadi, se saa varmaankin uudet sivupaneelit ja helmapalan. Vihreä hihaton menee sellaisenaan, huivi tuli samasta pöydästä mukaan.

Ja alhaalla näkyvä tumma möykky on oikeesti superkivat punaiset talvisaappaat. Hyviä löytöjä!

Ootsä vittu TOSISSAS

Viikonloppu! Viikonloppu!

Se hyvä puoli loman loppumisessa on, että viikonloput tuntuu taas ruhtinaallisilta. Perjantai on aika kiva päivä duunissa, jotenkin leppoisampi. Kaikilla siintää silmässä lötköttely, joku lähtee baariin kavereiden kanssa, jonkun toisen isä on luvannut ostaa frisbeen ja sitä sitten heitellä.

Nuudeliwokki on tulilla ja maissilastuja kulhossa. Kohta napsahtaa salsakastikepurkki auki ja avaa virallisen luku- ja laiskotteluhetken sohvalla.

Ah. Viikonloppu. Kuinka ihanalta taas tunnutkaan.

Se toimii sittenkin

Kappas, tänään ei oo väsyttänyt enää ollenkaan niin paljoa. Kiva.

Ja pyöräilin kahteen kertaan töihin ja takaskin; olen ilmeisesti pudottanut kotimatkalla puhelimeni ja nyt se on kadonnut. Etsintäretki ei tuottanut tulosta, pitää huomenna soittaa löytötavaratoimistoon ja kysellä perään.

Tänään on kaikki vaan Madonnaa, mun täytyy tunnustaa maalaisuuteni ja sanoa että en ymmärrä miks sitä niin hirveesti diggaillaan. Minä kuuntelen PJ Harveya ja värkkäilen kierrätysmateriaaleista ilmoitustaulua.

Nih!

Vatupassia vailla

Epäbalanssi jatkuu. Juha on vakuuttunut, että ensimmäinen syysflunssa on jo löytänyt tiensä elimistöihimme ja aiheuttaa osaltaan puolikuntoisuuden. Voi ollakin, mene ja sano.

Silti pitää lähteä harrastamaan kyldyyriä, sanovathan sillä olevan elyttäviä vaikutuksia. Tänään luvassa tällaista:

Juokse sinä humma

Tämä on blogimerkintä numero 401. Siinä on aika monta. Herää kysymys, miks vitussa minä tätä kirjoitan? Hä? Onks tässä nyt mitään järkee?

HCM jää nyt kyllä väliin. En ole juossut, ja kuuden tunnin aikaraja ei kauheesti innosta lähtemään sinne rimpuilemaan. Pahalla sisulla kuitenkin vääntäisin väkisin niin kauan että joku osa menis rikki ja se ei ole ollenkaan sitten kivaa se.

Nyt just on semmonen olo että jääkööt saatana koko juokseminen, semmosta satunnaista pungertamistahan se on pari viime vuotta ollut. Pitäis olla juoksukavereita. Siinä olis järkee. Olis edes virtuaalista supporttia jossain mutta Juoksufoorumi oli ihan perseestä silloin kun siellä tuli lorvittua ja muutakaan en ole keksinyt.

Tää on kaikki ihan selkeesti lomavierotusoireita, mutta asian tiedostaminen ei juurikaan helpota vitutusta. "Jos vituttaa, niin vituttaa", sanoo Seppo Räty, tuo Ilon filosofi ja Seppo on harvinaisen oikeessa.

Addicted to bad things

Käytiin punkkabareessa. Lupasi enemmän kuin antoi, balanssi oli perseessä ja soundit syvältä mutta silti jotain viehättävää siinä oli. Ainakin löytyi uus bändi fiilisteltäväksi.



Just sopivaa musiikkia vanhoille ihmisille eikä mitään teknonjytkettä saatana!

After party

Hyvät oli kemut. Minä leivoin sämpylöitä, keitin porkkana-tofukeittoa ja paistoin banaanilettuja. Vieraat tykkäsivät.

Keskustelu oli runsasta ja rönsyilevää, juuri sellaista parahultaista.

Mulla on mukavia kavereita, hyvin olen valinnut. Hyvä minä, hyvä kaverit!