perjantai 19. maaliskuuta 2010

Perjantaki

Joo. Se on onneks perjantai. Viis tuntia aktiivista työaikaa. Oh.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Silloin kun minä olin nuori

Ja se on taas kevät. Miten se voi olla? Vastahan se oli.

Keväässä on jotain kamalaa. Joo joo, on se ihanaa kun tulee valoa. Mutta sitten on se ilmassa oleva jokin joka pistää pään pyörälle. Sitä ei ole talvisin, sitä jotakin. Eikä kesällä, se on kevään heiniä se. Se lupaa jotain, se ilmassa oleva, se antaa ymmärtää mutta ymmärtääkö se antaa? NO EI PERKELE.

Siksi keväällä tekee mieli purra ranteensa auki. Tai tanssahdella onnellisena. Tai molempia yhtäaikaa. Kun se jokin, määrittelemätön kevätasia on niin ambivalentti.

Kevät, helvettiläinen. Huhtikuu on kuukausista julmin, sanovat. Ja nyt on vasta maaliskuu. Voi taivahan pyssyt.

Vaan koittihan se Hitlerillekin:

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Voihan Vishnu

On se, just kun pääsee hyvään harjoitusrytmiin ja silleen tulee se semmoinen aika että on parempi pitää parin päivän tauko joogasta.

Mutta torstaina mennään taas reenaamaan ja nyt pitää reenaa lujaa. En mene suunnittelemalleni alkeisjatkokurssille vaan mysoreintensiiville. Jesh.

Täytin työhyvinvointikyselyn. Ei muuten hyvältä näytä.

Mutta eipä hätää, matolle vaan ja sillee niin kyllä se siitä selkiytyy. Ja sitten mä alan näyttää tältä:



...tai jotain.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Aamulla varhain

Oooh. Sai tulla töihin jo aikaisin. Positiivinen ajattelija iloitsisi siitä että sitten pääsee aikaisin poiskin. Tehkäämme siis niin!

Mä mietin josko menisin uudelleen joogan alkeisjatkokurssille. Mä hyötyisin varmasti siitä että sais tarkistettua linjauksia ja ylipäätään tarkennettua touhua, loppuliikkeet on mulla aikas surullisia pungertamissessioita ja olis se ehkä kiva niitä istumasarjan liikkeitäkin taas ruveta tekemään. Toisaalta vittuako sitä lähtee pidentämään treenia kun on vielä aurinkotervehdystenkin kanssa että voe rähmä. Oikeesti, mun kyynärpäät, varsinkin vasen pyörii ympäri kuin pää tytöllä Manaajassa ja mun täytyy ihan hiki päässä yrittää pitää jotain suht oikeeta asentoa punnerruksissa tai muuten tulee PAIN. (Se on kipu, jou.)

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Venähti

Venähti. Venähti bloggausväli ja venähti joogatauko. Tänään kävin aamulla heilumassa ja voi ihmisen KÄSI että se oli taas tuskaista takkuamista. Mutta sitten mä ajattelin että ei kai se nyt oo niin nuugaa. Että ei jooga voi olla oikein tai väärin, sehän vaan on. (Mä on lukenu zen-systeemeitä. Huomaaks sen? HÄ?)

Mielipiteeni lumitilanteesta: LIIKA ON AINA LIIKAA. Jestas. Täältä pussin periltä ei oikeesti meinaa päästä mihinkään kun kinokset on kuuskytmetriset ja kylmä on ja susia. Tosi tarina.

Päivän ateria: SAVUTOFU-SPAGETTI

Kuivaa ja kuutioi savutofu. Paistele öljyssä, mausta sitruunapippurilla.

Tikuta jokunen porkkana, suikaloi valkokaalia pieneksi ja siivuta paprika. Paistele nämäkin veijarit öljyssä jossa on lämmitetty kajaaninpippuria, lisää tovin päästä valkosipulimurskaa maun mukaan. Lisää sesaminsiemeniä ja anna ruskistua, sekoittele etteivät pala pohjaan, juuttaat. Maun mukaan soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta.

Keitä täysjyväspagettia, annostele lautasille kera vihanneksien ja tofun. Syö. Se on hyvää.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Joo!

Tänään olin reilun viikon tauon jälkeen taas matolla. (Elikkäs joogamassa, siviileille tiedoks.) Se on ihanaa.

Mä jynkytän sitä seisomasarjaa nyt vielä vaikka mysoreintensiivillä silloin männä vuonna tein jo ihan kivasti istumaliikkeitä. Mä vaan hieron sitä lyhyttä harjoitusta koska en just nyt muuhun kykene. Ja se tuntuu oikein hyvältä se, itse harjoitus tottakai mutta myös se että osaa pitää tilanteen rauhallisena. Että ei rupee keuhkoomaan että SAATANA MINÄ MENEN SOLMULLE NYT HETI.



Ton teen vasta ens viikolla sitten. SAATANA.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Mee kato roottina sinne sisään

Juurihoito. Ihanaa.

Tänään oli harvinaislaatuinen kokemus; melko mukava hammasläkärikäynti. Juurihoitoa siis teimme. Tai en minä tehnyt mitään, maata pötköttelin tuolissa ja heiluttelin hermostuneesti jalkojani. (Mä pelkään hammaslääkäriä, jos totta puhutaan. En niin paljoa kuin lobotomiaa tai muukalaislegioonaa, mutta pelottaa se silti joka kerran.)

Vaan hampilääkärinä olikin Olli, joka osas puuduttaa. Ei sattunut lainkaan! Aivan hienoa! Ja kaiken huipuksi puudutus meni ohi parissa tunnissa, yleensä mä tapaan kuulostaa puoli vuorokautta toimenpiteen jälkeen lespaavalta umpikänniseltä rantaruottalaiselta. (Tai jotain.)

Että kiitos tästä kokemuksesta. Joskus näinkin. Jeh.

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kun naamakirja ei riitä

Bloggaustauon aikana tapahtunutta:


Olen täyttänyt neljäkymmentä.

Olen neulonut erinäisiä vaatekappaleita, mm. hienon villapaidan Juhalle. Se on viininpunainen. (Siis villapaita.)

Olen jäänyt puoliorvoksi isäni kuoltua.

Olen alkanut taas joogata ja se tuntuu hyvältä, joskin helvetin työlältä.

Olen ajatellut josko alkais taas päivittää blogia.


Saas nähdä.