Puutarhakutsut

Tadaa! Parvekkeella on kukkia! Eikös olekin hauskaa?

Kivaa olla päiväkodissa duunissa, näin kesän kynnyksellä tuli lapsilta kiitoskukkia jotka innostivat kotimatkalla poikkeamaan Plantagenissa ja nyt on ihana puutarha mulla tässä.

Keskellä roikkumassa on amppelimansikka, jossa on tällä hetkellä neljä mansikkaa syömäkunnossa. Sen pitäis kuulemma olla varsin satoisa, ja mikäs sen mukavampaa kuin hakea aamulla viilin päälle pari marjaa omasta maasta. Tai amppelista tai jotain. 

Pöydällä on sitruunabasilisko, marketta ja kreikkalainen oregano, vasemmalla parvekelaatikossa jotain joiden nimeä en tiedä ja oikealla jotain joiden nimeä en muista. 

Norsun päällä on joku kukka-asetelma, josta roikkuu joku joka on ehkä muratti. Joo, mä en ole varsinaisesti valiohortonomi, mutta kivoja ne on kaikki. 

Aah. Ja nyt on taas perjantai ja mä istun tässä parvekkeella olkihattu päässä, on lämmintä ja ihanaa ja mä juon kaffetta ja bloggaan ja kuuntelen kun tuuli suhisuttaa koivuja eikä mun tarvitse mennä mihinkään eikä pistää edes housuja jalkaan. Voi elämätä!

Suolakaivoksille, sano

Eh. Mun piti jäädä juhannukselta lomalle, mutta nyt näyttää siltä että ei onnistu. Ja koska nykyinen duuni loppuu tähän, se meinaa että mun pitää alkaa hakea duunia. YÄÄÄÄH.

Mä inhoan työnhakua. Mä menen kyllä sitten töihin ihan sujuvasti mutta se hakeminen. ÄLLÖÄ.

Eli: kiva keikkaduuni heinä-elokuuksi tai lottovoitto, kiitos. Kuuleeko universumi?

Vie vuorille jo viesti

Tule tekemään Suomen suurinta ihmisbanderollia!

Teollisuus haikailee Suomeen taas lisää ydinvoimaa. Samaan aikaan Suomen hallitus valmistelee ilmastostrategiaa, joka avaisi ovet lisäydinvoimalle. Hiilidioksidipäästöjä leikattaisiin vain 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä ei käy! Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi päästöjä pitää vähentää vähintään 30 prosenttia - ilman ydinvoimaa.

Hallituksen hölmöilyn on loputtava. Tule kertomaan tämä hallitukselle ja
sen ilmasto- ja energiastrategiasta vastaavalle Mauri Pekkariselle

1.6. klo 13-15 Helsingin Narinkkatorille.

Käsillä ovat viimeiset mahdollisuudet vaikuttaa Suomessa tehtäviin
kauaskantoisiin energiapoliittisiin linjauksiin!

Mielenilmaus rakentuu suuren maailman tyyliin keltaisiin paitoihin
pukeutuneiden satojen ihmisten muodostamista kuvioista. Luvassa on
kevään aurinkoisin ja päräyttävin tapahtuma: tule ja tuo 10 kaveriasi!
Ihmisbanderolli vaatii: päästöt alas ilman ydinvoimaa.

HUOM! Jotta mielenosoitus järjestyy, on meidän varmistuttava siitä, että
väkeä on tulossa tarpeeksi. Pienellä porukalla ei kannata lähteä
heilumaan, sillä näin akuutissa ja vakavassa asiassa viestin on oltava
vahva. ILMOITTAUDU siis mukaan jos suinkin mahdollista osoitteessa

http://ekakuudetta.info/

Missä olit kun Bambin äiti ammuttiin?

Niin. Saatan olla vanha ja kärttyinen kukkahattutäti mutta minen tajuu miks joku tarvitsee 150 asetta. Ja miksi se saa niihin luvat? Yleensä näihin pyssyjuttuihin sanotaan että on tärkeetä metsästys pysyy voimissaan ja silleen, mutta onko jokaiselle ammutulle hirvelle oltava sitten oma nimikkokivääri? Hä?

Toisaalta sanotaan että kundi on ollut keräilijä, mutta olishan niitä muitakin keräilykohteita.
Kuvassa esiintyvien napanöyhtien nimet on muutettu.

Ammutaanhan hevosiakin

Rakas pahvi:

Sanat normi ja normaali EIVÄT tarkoita samaa asiaa. Eivät myöskään improvisoida ja inspiroida. Yhdyssanoista mä en viitsi edes aloittaa, mutta jos joku sanoo vielä AIKUISTEN OIKEESTI alkaa punatulkkujen verilöyly.

terveisin nimimerkki "Tärisin mä täysin"

Pikaruokaa

Otetaan keitettyjä (tai säilöttyjä) kikherneitä, lorotellaan päälle oliiviöljyä, suolaa ja currya. Annetaan marinoitua muutama tunti. Kuumennetaan paistinpannussa pussillinen pakastewokkivihanneksia ja lisätään kikherneet mukaan. Nautitaan täysjyväspagetin ja ketsupin kera. Namskis.

Kobrat kuuntelevat

Vaatehuone on siivottu. Ugh. Se oli hillittömän hieno koko perheen yhteinen voimannäyte.

Mulla on aivan älyttömästi kivoja kesähameita, jotka ei kylläkään enää mahdu mun päälleni. Pari on semmosta jotka olen aluna alkaenkin ostanut aivan liian pieninä koska niissä on ollut söpö kangas. Eli nyt pitäis vaan jaksaa ommella ja tuunata niin koko kesägarderobi olis kunnossa.

Väsyttää. Olis aika päheetä jos huomenna ei tarttis mennä töihin. 19 työpäivää jäljellä ennen lomaa.

O soave fanciulla

Nythän on niin, että täällä kotona pitää siivota. Ihan suursiivota, kevätsiivota, siivota oikein kunnolla. Olen ottanut jo ensimmäisen askeleen kohti puhtaampaa kotia eli laittanut kohottavaa musiikkia soimaan, sen tahdissa on sitten mukava ahertaa. Levylautaselle (tai oikeesti MacBookin uumeniin) päätyi tällä kertaa La Bohéme. Tätä levytystä en ole aiemmin kuunnellut, kohta tulee Mimi kehiin ja sitten kuullaan miten Caballé hoitaa homman.

Ai nii, mutta mun piti suunnitella siivousta. Hittohemmetti. Mä rupeen minimalistiksi. Otan jätesäkin ja heitän pois KAIKEN. Sitten kun irtokamat on poissa tieltä, ruiskutan painepesurilla pinnat ja olen iloinen kuin pieni, siisti pupujussi.

Makuuhuoneeseen pitäis saada kesäverhot, katsotaan jos jostain laatikoiden kätköistä löytyis jotkut vähän paksummat. Mä inhoan sitä kun on yöllä valoisaa. Tai sehän on tosi mukavaa jos istuskelee aamuyöllä meren rannalla pussailemassa mutta ei silloin jos keski-ikäisesti yrittää nukkua.

No nyt tuli Montserrat. Mä kuuntelen vielä Mi chiamano Mimin ja rupeen sitten pöhisten hommiin. Vai pitäiskö keittää ensin kahvit. Onhan toi koko ykkösnäytös oikeestaan aika hiano ja meneehän se haaskuuseen jos ei sitä kuuntelen ihan rauhassa. Ja oikeestaan minimalismi on perseestä.

Missä maassa viljakin

Ooh. Perjantain autuutta. Ihanata. Mulla on vielä 19 työpäivää jäljellä, jos tarkkoja ollaan ja mehän ollaan. Mutta vapaa viikonloppu on edessä ja se on hienoo.

Pääsin tänään jo aikaisin duunista ja me mentiin syömään Mare Chiaroon. Tai oikeammin, me päästiin syömään Mare Chiaroon. Meillä ei ollut pöytävarausta, nimittäin. Ja siitähän ei Olli tykkää eikä se tarjoilijakaan ja meitä kurmootettiin tiskillä jonkun aikaa. Mutta saatiin jäädä kuitenkin ja me pyhästi vannottiin että ens kerralla soitetaan. Pizza oli hyvää, mä otin Al Tonnon valkosipulilla ja jälkkäriä mallasi kahvi sokerilla. Hyvä meininki.

Käytiin pyörähtämässä parilla kirppikselläkin, Fidalla ja Uffassa. Epätodellisia hintoja kaikesta pyytävät he, mitä järkee on maksattaa 6-7 € henkkamaukan trikoopaidasta kun ne uusina maksaa kympin? Hä? Ostaako niitä joku?

Ja tästä pääsemmekin sulavasti seuraavaan katkeran vanhan naisen valitusaiheeseen: Miksei ole enää kunnon kangaskauppoja? MIKS? Ennen oli tosi hyviä, Puotinharjussa Kangas-Jalo ja kaikkia palakankaita sai hullun halvalla vaikka mistä ja nyt joku trikooriepu maksaa siellä halvatun Eurokankaassa miljuuna. Ihan totta, mitä on tapahtunut? Voisko joku selittää?

Mutta. Vatsa on täynnä ja pöydällä odottaa pino lukemattomia lehtiä. Huomenna saa nukkua pitkään ja sit illalla on Euroviisut, sunnuntainakin saa nukkua pitkään ja sit iltapäivällä on potkupallon pelaamista. Sweet.

Kuuma lista, osa 1

* Taatelit on ihan sumeen hyviä. Niitä lisää.
* Ilma alkaa taas lämmetä. Se on nastaa.
* Kyllä vainoharhaisillakin voi olla vihollisia. Varokaa!
* Puoluekoulussa on sumeen tylsää.
* Uusi huulikiilto toimii!
* Huomenna on perjantai. Ihan hyvä, koska muuten alkais töissä läski tummumaan. Sanonpahan vaan.

Ja nyt: koira ulos. Tuon takaski.

Back in black

Mums, mä söin äsken Totally Blackin. Se on hyvää, ehdottomasti kesän suosikki. Ja sitten kun katsoo mitä se sisältää tekis mieli itkeä. Koska Ingmanin saitti ei just nyt funkkaa, mä voin kertoa ihan vapaamuotoisesti että siinä jätskissä ei ole mitään luonnollista, sen sijaan E-koodia niin että hirvittää. Huoh. Pitäis muuttaa maalle asumaan ja ruveta omavaraiseksi fennovegaaniksi. Tästä mitään tule, tämmösestä.

Eiliset viisukarsinnat oli kanssa aika vinkeet. Enkä mä tiedä mitä luonnollista esim. tässä kuvan rouvassa oli. Paitsi että hän oli onnekseen löytänyt jostain Kuokkasen K-pohjaa ja hölvännyt sillä itsensä läpikotaisin, mä myös haluaisin nähdä minkälaisia lapsia ne sais Stubbanin kanssa. No, hammastelut sikseen, ei Puolan biisikään ollu oikein mistään kotoisin. Mutta Miehet ratsasti ja lampaat lakosi ja Suomen kunnia on taas pelastettu. Se jos mikä on tärkeetä.

Ja se mun kaveri, josta eilen kirjoitin ei ole enää hengenvaarassa. Olen iloinen.

Käsittämätöntä

Mä soitin mun kaverille eilen. Ajattelin että valitanpa sille kun töissä ahistaa ja kevät vituttaa ja kaikki on vastaan paitsi saha puoltaa, saatana. Paitsi ettei kaveri vastannutkaan.

Siellä vastasi vieras nainen, kertoi olevansa kaverin veljen vaimo. Ja että tää mun kaveri on koomassa Töölön teholla. On pudonnut jyrkät portaat alas ja on nyt sitten kriittisessä tilassa. Ennustetta ei ole, mitään tietoa mistään ei ole. Aivoverenvuoto on leikattu ja selkäydinnesteitä vapautettu laittamalla jotain putkia jonnekin, se kuulemma auttaa.

Nyt sitten odotellaan. Odotellaan, että tuleeko kaverista vielä olijaksi.

Käsittämätöntä.

Porkkana päivässä

Eilen oli laiska lauantai. Oli flunssa ja lorvikatarri, mutta onneks taloyhtiöllä oli pihatalkoot. (Mikään ei kohenna moraalia paremmin kuin se, että saa katsella kaihtimien lomasta toisten haravointia.)

Elokuvaillassa nautimme musikaalista ja räiskeestä. Dreamgirlsissä parasta oli musa (yllättävää kyllä) ja Shoot 'em Upissa ihan kaikki: Clive Owen ja roiskuva veri ja vauhti ja omituinen huumori ja mikä parasta, leffan kesto on 86 minuuttia. Täydellistä.

Ja pitihän sitä syödäkin:

Valkosipuli-linssikeitto:

pari sipulia
purjo
kokonainen valkosipuli
puoli pussia peruna-sipulisekoitusta pakkasen pohjalta
punaisia linssejä
kasvisliemifondia
currya
suolaa

Annetaan porista pehmeäksi. Soseutetaan, lisätään kermaa ja silputaan päälle tuoretta basiliskoa. Syödään näkkileivän kera.

Mä olen tehnyt tässä kevään mittaan aika paljon kokeiluja kasvisruoan kanssa ja olen todennut, että vegaaniversioiden laittaminen useimmista safkoista ei ole kovin vaikeaa. Siksipä olen päättänyt, että juhannuksen jälkeen otan kokeiluun olla kuukauden vegaanina. Ihan vaan urheilun vuoks. Juustoa tulee varmaan ikävä mutta pitää perehtyä tofuasioihin sun muihin kunnolla niin ehkäpä se siitä. Vinkkejä vastaanotetaan, kiitos.

Oi, Odessa

Luojan kiitos on perjantai. Sydän tuntuu niin kevyeltä kun on viikonloppu edessä. Ja mitenkäs sitä muuten vanha ihminen juhlistaisi vapauttaan kuin loikoilemalla sohvalla yllään flanelliset pyjamahousut ja jalassa villasukat. Ah. elämätä.

Lukemattomia kirjoja on taas kasautunut: Seuraava lukupiiri (eli Hienojen Ihmisten Kirjallinen Seura) käsittelee Sofi Oksasen teoksia ja mulla on tossa odottelemassa Baby Jane ja Stalinin lehmät. (Sattuipa muuten hyvin toi tämänkertainen kirjailijavalinta.) Yks Harry Hole (Mmmm. Harry Hole.) on kanssa työn alla, n. 30 sivua luettuna ja Tuva Korsströmin "Osaako nainen ajatella" on puolessa välissä. Joogakirjoja on pari, kolme kesken ja piirustusopas vielä kokonaan avaamatta. (Kunnianarvoisa aviopuolisoni ehdotti, että voisin "lainata kirjastosta kirjan kerrallaan, lukea, palauttaa ja sitten vasta lainata uuden". Öh. DAIJU. Ei systeemi niin toimi! Aamulla luetaan ihan eri kirjaa kuin illalla ja metrossa ei voi lukea semmosia kirjoja joita pitää lukea maaten.) Ja Kenraali Älyn "Vasemmisto etsii työtä" on eteisen lipastolla. (Ai kamalaa. Kirjalista näyttää tosi vakuuttavalta jotenkin. Mites tässä nyt näin on käynyt? Ei helvetti. Tex Willerit kehiin, sano. Lisää HÖNPPÄÄ ettei verenkierto pysähdy.)
No, joka tapauksessa. Töitä pitäis ehkä alkaa etsiä, tai sitten ei. Katotaan nyt mitä syksyllä tapahtuu. Se juttu joka mua viimeks jännitti, se mihin liitty lämplighets ja test oli ihan veitikkamainen kokemus joka päättyi siihen että ryppyhuulinen suomenruotsalainen frouva rökitti mua siitä että ruotsinkielen kirjallinen taitoni on ilmeisestikin vastenmielisen tuolla puolen. Eli en pidättele hengitystäni odotellessani lähestytäänkö minua kirjeitse.
Oi vitsi. Olispa marmelaatia.

Ja joka kynsi kylmeni

Eilinen keskustelutilaisuus oli oikein mainio. Vuosikausia pätkä-, katko-, silppu-  ja paskaduuneja tehneenä on kiva kuunnella kun joku on jotain mieltä asiasta. Se, että vaikka siitä on jo pari vuotta keskusteltu eikä mitään ole tapahtunut on sitten eri juttu. Mutta köyhä on toki kiitollinen pienestäkin ja menee nurkkaan nuolemaan puulusikkaansa. (Ja saa siitä tikun kieleensä. Kieli turpoaa, paisuu, muuttuu mustaksi. Köyhä ei ehdi terveyskeskukseen koska saikkua ei ole varaa ottaa. Köyhä menettää puhekykynsä ja ja joutuu ulos asunnostaan, koska sammaltamisen vuoksi häntä luullaan hulttioksi. Köyhä kuolee sydäntalven alla ensisuojan oven taakse, puristaen puulusikkaa rintaansa vasten. Hänen haudalleen tulee vain äiti, joka sylkäisee kepeät mullat laiskan lapsensa arkulle, kun ei se ruoja edes osannut hänestä huolta pitää, kihtinen vanhus ärähtää ja nilkuttaa pois.) Joka tapauksessa: hyvät suhinat, pojat olivat söpöjä ja väkeä runsaasti. 

Mua vähän jänskättää; kohta alkaa yks semmonen juttu. En halua paljastaa paljoa, mutta pari vihjettä voin antaa: lämplighets ja test. Enempää en sano. Huu.

Aarteeni, juokaamme likööri

Päivän biisi.

Muita uutisia: Operaatio Nuukakuu...no, edistyy. Ei välttämättä kovin hyvin, mutta kuitenkin. Lauantaina piti sijoittaa vaatetukseen 20 €, kun Uffalla oli tarjouspäivä. Ostin mm. vihreän puuvillahameen joka ei vaadi seurakseen kuin puhvihihapuseron ja olen valmis pakenemaan natseja Alppien yli.

Kanuunankuularalli

Luin tänään loppuun Barbara Ehrenreichin kirjan "Petetty keskiluokka". Suosittelen, siinä on karua settiä Ameriikan maalta mutta kirjoitettuna sellaiseen muotoon että myös ei-humanistille aukenee. Mua riipoo semmoset kirjat joiden aihe on ihan pirun kiinnostava mutta toteutus postmodernia pseudotieteellistä jargonia. Emmää semmosta jaksa, muutama sivu vielä menee mut sitten pitää mennä sohvalle lepäämään ja syömään marmelaatia ja katsoa pari jaksoa Buffya. Mieluiten kolmoskaudelta. 

Nukuttaa. Ehkä pitää mennä nukkumaan. Se saattais auttaa. 

Perheen päät

Miten virkistävää onkaan tuollainen intialainen päähieronta! Me oltiin työviksessä kurssilla opettelemassa sitä puoliskon kanssa ja se oli hurjan hauskaa. Tosin mulla on hilsettä ja se ei ole hauskaa, sehän on sairaus! Päänahan sairaus! Saikkua, saikkua! Mutta nyt me osataan oikeaoppisesti läimäytellä ja tukistaa toista ja se jos mikä pitää parisuhteen virkeänä. Sitäpaitti "Intialainen Päähieronta (=IPH) auttaa merkittävästi kestämään henkisiä paineita." Hienoo.

Ja koska me molemmat liityttiin tänään omaan  järjestöön, on hyvä että on jotain yhteistäkin harrastetta. Niinku toi läimäyttely, esimerkiks. Ja elokuussa mennään parisalsaan. Ehkä me sitten lopetetaan duunit ja aletaan käydä vaan päivätansseissa ja bingossa. Ah. Sitä odotellessa:

Keskustelutilaisuus eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) tiistaina 13.5. klo 17.30-19.

Vasemmisto etsii työtä -kirjan tuottanut General Intellect -osuuskunta haastaa poliitikkoja ja ammattiyhdistysliikettä vastaamaan työn ja tuotannon muutoksiin.

Vastaajina tilaisuudessa mm. kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas), kaupunginvaltuutettu Elina Moisio (vihr) ja ekonomisti Erkki Laukkanen, SAK. Keskustelua vetää Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja Ruurik Holm.

Tilaisuuden järjestää Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä yhdessä Vasemmistofoorumin ja Vasemmistolinkki ry:n kanssa.

Hän oli oikea junttalipoo

Kysymykseen että VARFÖR löytyi ainakin yksi vastaus. On kyllä omituista että Ylellä on tässä asiassa kaksi eri linjaa, luulis että saman katon alla pitäis olla samat säännöt. (Ja mä en siis vastusta Burman kutsumista Burmaksi, ihmettelenpähän vaan.)

Operaatio Nuukakuu edistyy, eilen ja tänään en ole ostanut mitään. Hyvä mä. 

Connecting people

Ruusu toisella nimellä

Miksi ihmeessä sama maa on eri niminen suomeksi ja ruotsiksi? Miksi? VARFÖR?

Miksei kukaan ikinä selitä mitään??

Sunnuntaki

Nuukakuu nitkahti hieman, jouduin ostamaan Stockalta verkkoleggingsit. (Kyllä, tilanne oli pakottava. Enempää en sano.) Tämän päivän ostelusaldo 5,95 €, ruokaan ei siis penniäkään. 

Ja silti syötiin hyvin: Keitin papusia ja kikherneitä, sitten marinoin ne oliiviöljyssä ja sitruunanmehussa mausteena suolaa, pippuria ja valkosipulia. Ne muhinoivat keskenään monta tuntia, sitten illansuussa kun minä lähdin koiran kanssa lenkille mies silppusi sipulia ja selleriä, paistoi ne pannulla ja heitti sekaan eilistä kaaliraastesalaattia & mausteita ja piti tulilla tunnin. Sitten me syötiin soosi tumman risin kanssa. NAMSKIS.

Kaalinpää

Voi että se on vaikeeta tehdä hyvää kaalisalaattia. Jos Venäjällä asumisessa oli jotain positiivista niin kaalisalaatti siellä on ihan sumeen maukasta. (Ja viinaa saa ostaa kellon ympäri kioskista mikä oli suuri plussa Silloin Joskus Kun Minä Olin Nuori.) 

Mä yritin taas hakata niitä kaalinsilppuja että mehustuisi hän ja sillä lailla, mutta kissan viikset se mitään onnistunut. Jos kaalisilppu oli pussissa niin pussi meni rikki ja kaalit pöydälle, jos taas ilman pussia leikkuulaudalla niin taas pöydälle. Menivät kaalit, siis. En mä vaan tiedä miten se pitäis hoitaa. Omituista, kerrassaan.

Päivän kauppalasku Kontulan Ääs-marketista: 11,45. Tummaa riisiä, keräkaalia, omenoita, sitruunaa, jugurttia ja kananmunia. (Vapaita, luomuihin on varaa enimmäkseen harvemmin.) Ruokana kikherne-ratatouille, pakkasesta. Huomenna ei kaupassa tarvinne käydä, liottelen papusia ja laagaan niistä jotain jännittävää. 

Toistaiseksi projekti Nuukakuu (Hah! Mää keksin tälle nimen!) on sujunut siis hyvin. Pitäkää jatkolle peukkua.

Tarkan markan Martta

Tänään käytiin hummaamassa kaupungilla, olihan vapaapäivä ja kevät ja kaikkee. Syötiin Annankadulla kiinalaisessa lounasta, se oli hauska paikka se. Tuli ihan mannermainen tunnelma siellä ja vihannekset oli hyviä, sinne me mennään uudelleenkin. 

Ja kun kulmilla kerran oltiin, piti käydä herra aviopuolisoni lempikaupassa pyörähtelemässä. Ostin uuden rahapussin, siinä on Jeesuksen kuva. Joo, en mäkään tiedä. Se on varmaan retroo tai jotain. 

Villi perjantai jatkui Kontulaan, missä papuostelimme paikallisesta etnisestä erinäiset kilot. Ja nyt on sitten kikherneitä, kidneypapuja (elikkäs kidneybjörn niinku lapset sanoo dagiksessa) sekä vihreitä ja punaisia linssejä. Mikä on erinomaisen hyvä asia, sillä tämä toukokuu on meillä penninvenytyskuukausi. Hirvee kisa päälle vaan, kuinka saadaan pöytään maukasta pötyä pikkurahalla? Veikkaanpa, että papuja tulemme toukokuussa syömään. Papuja ja kasviksia, se se vasta on muonaa. Halpaa ja hyvää.

Huomisesta alkaen uuden kukkaron nyörit pysyvät siis visusti kiinni ja aukeavat vain tarkan harkinnan jälkeen. Edullisia safkavinkkejä otetaan vastaan ja edistymisestä raportoidaan. 

Nyt vuorossa iltapala: omena. 

Valborg

Hyvää vappua! Meillä oli eilen hillittömät bileet himassa, katsottiin dvd:ltä Fitziä ja syötiin sitruunakeksejä. Ah, keski-iän iloja. 

Tukkoinen nenä on edennyt kurkkukipuun ja keuhkoja korventavaan yskintään, olen julistanut Kevätflunssan alkaneeksi. Onneks on vapaata, pidän huomenna lomapäivän (mulla on vuosilomaa! Uskomatonta!) eli vasta maanantaina duuniin sitten. 

Valitusta: mikä helevetti siinä on, että vaikka on kirjautuneena tänne blogistaniin niin silti kun jättää kommentteja toisiin blogeihin se vaatii sitä sanavahvistusta ja siinä on niitä ihme vinoja kirjaimia JOISTA EI IHMINEN VOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ MITÄ NIIDEN PITÄIS ESITTÄÄ. Joskus ne on aivan selkeitä mutta yleensä ei, ne näyttää siltä että Salvador Dali olis ne kirjoittanut. Jatsitupakkia poltellen. Satans.