sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kojjootit kiertuveella

Pietari oli ja meni hyvin. Torstai oli kuten aavistelinkin rankaa, mutta ei se perjantai sen helpompi ollut; kello oli 02.120 ja perjanatin puolella jo kun saatin vihoviimeinen häkki rekkaan.

Siitä vois kirjoittaa vaikka miten pitkän raportin, mutta vaikka viime yönä tuli vedettyä 17 tunnin unet ja päivällä vielä parin tunnin päikkärit niin nyt pitää mennä taas nukkumaan.

Maatuska tai kuole! /inside/

tiistai 26. toukokuuta 2009

Voi hospodi

Huomenna lähdetään Pietariin, hiphop ja huppiaijei. Repinillä mennään ja kolme yötä ollaan ja sitten tullaan takaisin.

Torstai tullee olemaan karmein päivä, perjantaina asioiden pitäis lutviutua jokseenkin omalla painollaan (jinx!) ja lauantaiaamuna juna lähteekin jo 7.07 kohti kotia.

Torstai on toivoa täynnä, toivomma.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Onnen pienet palaset

Käytiin pitkällä perhekävelyllä. Kierrettiin Mustikkamaa ja tultiin Kulosaaren ja Herttoniemenrannan kautta takaisin kotiin. Välillä syötiin eväitä ja juotiin kahvia termoksesta. Meri oli vieressä ja Helsingin rannat ihanat. Oli onnellinen päivä. Kiitos, rakkaani.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Vaatteet on mun aatteet

Nyt olis taas kiva pukeutua vähän enemmän. Silleen että ihan miettis mitä sitä päällensä laittais. Se on varmaan tää kesätukka, jos hiuksilla on pituutta 15 mm sitä pitää ruveta sitten kompensoimaan muuta krumeluuria yllensä. /kyökkipsykologiaa/

Mähän olisin itseasiassa halunnut mennä työväenopistoon kolmevuotiselle "Hyväksi kotiompelijaksi" -kurssille, mutta tässä vaiheessa elämää ja opiskeluja ei oikein napannut sitoutua noin pitkäksi aikaa. Mutta kotikonsteillakin pääsee, ajattelin, ja ostin Joka tyypin kaavakirjan. Sieltä sitten ruvetaan ammentamaan tietotaitoa ja vääntämään kledjuja ylle.

Mutta nyt mä tarvitsen inspiraatiota! Nykymuoti sinänsä ei ole mun mielestä kovinkaan kiinnostavaa ja suomalaiset muotiblogit ovat mun mielestä melko kammottavia. Ainoa kenen blogia seuraan on Nelliina, sillä on tolkullisia juttuja ja kivoja vaatteita ja se ompelee itsekin ja se OSAA KIRJOITTAA YHDYSSANAT YHTEEN. Toinen mukava, ei varsinaisesti muoti- mutta mielenkiintoinen blogi on Ompeluintoa, jossa Romulus tuunaa kaikenlaista kaikenlaisesta ja se on aina mukavaa se.

Mitäs muuta tuolla Internetseissä olis tähän liittyen? Crafsters on tietty klassikko, sen suomalainen vastakappale saattais olla Ihan itse, johon mä joskus rekisteröidyin mutta jonka säännöt ovat ihan *käsittämättömät*, että se ei ole vaihtoehto. (Oikeesti, mä olen vanha ihminen ja pidän kurista ja järjestyksestä mutta JOKU NILLITYSRAJA. Jestas.)

Ulkomaan ihmeistä pitää tietysti mainita vielä The AntiCraft, joka on ehkä enemmän neulomis/virkkaus/värkkäys-blogi/zine/whatever mutta kukapa ei haluais itsetehtyä pimppiperuukkia:


Että lisää vinkkejä ja vihjeitä kaivataan. Kertokaa ihmeessä jos jossain on joku hyvä saitti tai blogi jonka olemassaolosta en tiedä. Mutta nyt pitää mennä ratkomaan vanhaa miesten paitaa, josko siitä tulis kiva kesätunika jonain päivänä.

torstai 21. toukokuuta 2009

Hyvää tekee

Meinasin jo ajatella että vitutuksen puolelle menee, mutta onneks oli fudistreenit. Se se elävöittää ihmisen arkea!

tiistai 19. toukokuuta 2009

Suvivirsi

Meillä oli tänään päiväkodin kevätjuhlat. Aivan kamalaa. Enempää en sano.

Lisäksi onnistuin kylmettämään itseni, ei toukokuun puoliväli ole välttämättä kovin hyvä aika ulkoilmajuhlille. Nyt jos lentsu tulee takaisin alkaa punatulkkujen verilöyly kyllä. Perkele.

Koulutehtävien osalta mulla menee aikas hyvin; yhden lähetin jo KAKSI PÄIVÄÄ ennen deadlinea ja opettaja vastas että hyvältä oli näyttänyt. Että HAH. Toisen tehtävän olen jo aloittanut, sen saan varmaan jätettyä ens maanantaina eli puoltoista viikkoa etuajassa. Sitten olis vielä kaks pikkujuttua rästissä, eli hyvältä näyttää. Pitäkää peukkuja.

Teeleipä on uunissa, pitää käydä kurkkaamassa miltä se näyttää. Tuoksu on ainakin hyvä. Namskis.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Raskas motivaatio

Mä käytän usein munakelloa kun halua saada koulutehtäviä tehdyksi. Se on niin vapauttavaa, pistää halutun ajan päähän kellon pirisemään; niin kauan kun munakello nakuttaa pitää tehdä töitä. Kun se pirahtaa, saa pitää tauon. Yksinkertaista mutta toimii mulla.

Vaan miksipä tehdä yksinkertaisesti asioita kun niihin voi käyttää sähkövehkeitä?

Jep, nyt voi myös laittaa ajastimella toimivan pallon jalkaan! Mahtavaa!

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Kallio kukki- kuvareportaasi

Sambatätejä!


Kätyrit!


Komeita muukalaisia!


Ja olinhan siellä minäkin!

tämän kuvan otti Juha

Loput kuvat löytyvät täältä.

Avaruusnatsit tuloo!

lauantai 16. toukokuuta 2009

Kauneus on katsojan silmässä

Mainostavat joka metrovaunussa sitä Jätä se sika!- elokuvaa. Mä katsoin sitä mainosta ja ajattelin että onpas helvetin ärsyttävää kun ne kaikki ihmiset on niin epänormaalin kauniita. Hirveesti hampaita kaikilla ja taas Aniston heiluttelee tukkaansa. Yäk. Että miks tavalliset ihmiset ei koskaan pääse elokuvatähdiksi? Miksei meidän elämä kiinnosta ketään, mitähä?

Ja sitten mä ajattelin että jos mä joutuisin katsomaan alakerran naapureita kaks tuntia jättiläismäiseltä kankaalta, mä todennäköisesti purisin ranteeni auki.


PS: Mua ei sais villit hevosetkaan raahattua katsomaan tota shittiä leffateatteriin. Mutta silti.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Lenssunlähdetyskeitto

Silppua

3 sipulia
7-8 porkkanaa
4-5 valkosipulin kynttä

ja kuullota ne öljyssä. Mausta

inkiväärillä
currylla
kajaaninpippurilla
suolalla

ja lisää vettä ja kasvisliemikuutio tai -jauhetta.

Anna porista kunnes porkkanat ovat kystiä, sitten soseuta sauvasekottimella. (Varovasti, kiehuva neste on, no, kuumaa. Hö.)

Lisää hyppysellinen

sokeria

ja purkillinen

vihreää salsakastiketta.

Sekoita hyvin ja loppuhöystä reilulla määrällä

timjamia.

Syö ja sano tukkoiselle nenälle: Hasta luego!

Perjantai, taas, mitä välii

Mä olen nyt ollut koko viikon veke duunista, paitsi tiistaina jolloin kävin siellä pyörähtämässä yskien. Ei tää ole niin hauskaa kuin vois kuvitella; kun on kipee joutuu jättämään fudistreenit väliin eikä pääse lenkille eikä mitään muutakaan mukavaa vapaa-ajan toimintoa. Mutta siks sen nimi vissiin onkin SAIRAUSloma eikä vaan LOMA.

Toinen juttu mikä tässä äsryttää on ihmiset. Ihmiset jotka sanoo kun mä sanon olevani kipeä: "AINA SÄ OOT KIPEÄ. MIKS SÄ OLET AINA KIPEÄ? SÄ OLET TOSI USEIN KIPEÄ, MIKS? MIKS?" Se on harvinaisen ärsyttävää, tiedättekö. Mä en hei tiedä miks mä olen taas kipeä, ei tiennyt se lääkärikään joka käski mun muuttaa Ivaloon. Ihmiset kuulemma on joskus kipeitä, se ilmeisesti kuuluu tähän settiin. Joskus on enemmän kipee, joskus vähemmän mutta niin kauan kuin ihminen on elossa se on joskus kipee. Niin se vaan on.

Että seuraavan kerran kun joku sanoo olevansa kipeä, mietipä kaks kertaa ennenkuin alat vahkoomaan että TAASKO SÄ OOT KIPEE AINA SÄ OOT KIPEE OUUUUUUUU. Koska se on ihan vitun ärsyttävää ja menee henkilökohtaisuuksiin jotka ei sulle kuulu tippaakaan. Et sinäkään tykkää jos tullaan vinkumaan että MIKS SÄ OOT NOIN LIHAVAAAA? MIKS SULLA ON ALKOHOLIONGELMAAAAA? MIKS SÄ OOT NIIN KUSIPÄÄÄÄÄ?

Sanot vaan että "voi, sepä ikävää. Toivottavasti paranet pian" ja sitten vaihdat puheenaihetta vaikka Euroviisuihin. Sovitaanko näin?

Kuvassa flunssavirus. Kysy siltä jos on asiaa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Yksikseskös yskiskelet

Mä olen saikulla. TAAS. Siltä se ainakin tuntuu. Hittohemmetti.

Diagnoosina: yskä. Siis: YSKÄ. En tiedä, en ole lääkäri enkä edes näyttele sellaista televisiossa mutta HEI ÄIJÄ MÄ OLISIN VOINUT SEN ITSEKIN SANOA. Jestas. Tosin mä sain myös antibioottikuurin, koska keuhkoputkeni ovat kuivat ja tulehtuneet. Nyt odotellaan että alkaa räkä lentää, se on sitten parantumisen merkki se.

Kysyin parantajasedältä myös, voisinko tehdä jotain että tulevaisuudesa välttyisin tällaisilta ikäviltä taudeilta/jälkitaudeilta. Setä sanoi: "Kyllä vain. Muuta Ivaloon."

Heh heh. Humoristista. Sarkasmi sopi hänelle kuin pellepuku kuolleelle vauvalle.

Tähän loppuun kuva mun uudesta poikaystävästä. Namskis.

Fascinating, yes?

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Koiramainen tapaus

Eilen iltalenkillä me löydettiin koira. Se oli karkeakarvainen mäyräkoira, aika surkean näköinen ja väsynyt ja isännätön. Nuoriso tiesi kertoa että se oli jo pari tuntia pyörinyt tossa meidän kentällä onnettoman oloisena. Koira tuli mielellään luokse ja syliin, vinkui ja vikisi ja me päätettiin että me tuodaan se yöksi meille.

Meillä koira käyttäytyi hienosti, vähän nyrpisteli kun suihkutin sen pahimmista hiekoista ja oli se ilmeisesti joko syönyt tai muuten vaan tapellut jonkun toisen luontokappaleen kanssa, koska kuivunutta vertakin irtosi reilusti turkista. Kova nälkä veikolla oli, sitten se käpertyi tyytyväisenä hänelle osoitettuun petipaikkaan olohuoneen sohvan edessä.

Maksu oli vähän ihmeissään vieraasta, mutta kun sille selitettiin että vieras on pulassa ja että pulaan joutuneita pitää auttaa, se rauhoittui. Kävi se muutaman kerran nuuskimassa vierasta koiraa, joka oli selvästi hyvin nuori ja alistui kiltisti meidän vanhan mamman edessä.

Aamulla käytiin sitten pitkästä aikaa kahden koiran kanssa ulkona, ja mallikkaasti sujui se. Kun kello tuli 10, soitin Löytöeläintaloon ja kerroin että tämmöinen hauva on löydetty Laajasalosta. Ja niinhän se oli just ehtinyt koiran emäntä soittaa ja ilmoittaa vieraamme kadonneeksi; minä soitin emännälle ja tämä hyppäsi autoon ja tuli hakemaan koiraansa, jonka nimi oli kuulemma Santtu.

Santtu pääsi kotiin, me saatiin amppeliorvorkki kiitokseksi ja kaikilla on varmasti hyvä mieli kun tarina saatiin tälläiseen päätökseen. Mutta kerrankin meillä oli mäyräkoira talossa lauantai-iltana. Hah!

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Tärkeä tiedote Lauran äidille

Lauran äiti:

Jos tyttäresi tulee tänään pyytämään Turkin matkaa varten säästettyjä rahoja lainaksi, koska hän on menossa Venlan kanssa elokuviin ja liput on jo tilattu ja ne on pakko lunastaa eikä kenelläkään muulla ole rahaa, ÄLÄ HELVETISSÄ ANNA.

Oikeesti ne aikovat ostaa lavan Olvia, joka maksaa 24 € ja lähteä Känden kaa häröilemään.

Toimintaehdotus: Anna Lauralle arestia ja kiellä sitä olemasta kaveri tämän Venlan kanssa, joka oli epämiellyttävän oloinen ja sössöttävä.

Kiitos jo etukäteen!

torstai 7. toukokuuta 2009

No nysse helpotti!

Kas kummaa, armottoman vitutuksen hävittäjäksi löytyi täsmälääke: tunti potkupalloa hienossa ilmassa ja hyvässä seurassa.

Punainen pasifisti suosittelee!

No ei se helpota kyllä vieläkään

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Oh sweet fancy bananas

Tänään olis tarkoitus mennä lenkille. Niinku juoksemaan. Tai jotain.

Iltahan on vielä nuori.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Onks pakko jos ei taho?

Nyt on kyllä taas semmonen päivä että ei vittu jaksais. Ei mitään erikoista ole sattunut, mutta kun ei vaan jaksais. Ääääh. Väsyttää, vituttaa ja pierettää.

Se on tää kevät vissiin tämmöstä. Viisaat sanoo, että sitten kun puissa on vihreät lehdet, hulluilla helpottaa. Näkis vaan.

Ja asiasta kukkaruukkun: minkä vitun takia yht'äkkiä just se bussi millä minä menen aamulla töihin on ihan tuhannen täynnä? Miks? Siellähän sitten saa istua ja kärvistellä kun joka saatanan pysäkillä pitää pysähtyä ja sitten tulee niitä joiden lippu onkin just menny vanhaksi ja sitten maksetaan viiskymppisellä ja eihän sillä kuskilla ole vaihtorahaa ja sitäpaitsi mä en halua istua teiniviiksisen lökäpöksyn vieressä jonka persvako näkyy. Hyi.

Huomenna menen pyörällä töihin. Jos menen, voi olla että soitan sinne ja sanon että pitäkää tunkkinne, saatana. Ruotsiksi.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Pääasiaa

Olen ajatellut kevään kunniaksi käydä ottamassa mohikaanin. Hauskaa olisi minusta se.

Jotain tuohon suuntaan, kenties?

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Jos en sua saa, niin ei saa kukaan muukaan

Pelattiin tänään pesistä! Uskomatonta, edellisestä kerrasta on yli 20 vuotta. Olipas hauskaa, toivottavasti tästä tulee ihan viikottainen tapaus näin kesäkaudella.

Olisko kenelläkään vasemman käden räpylää myydä? Naisten kokoa, kiitos.

Räpsä-Ässät valmiina lähtöön

Mara, mara, me tullaan taas

Nyt olis niinkin paljon kuin 15 viikkoa aikaa Helsinki City Marathoniin. Juugenspätkä. Mä olen menossa juoksemaan sitä, veteraanisarjassa Naiset 40 v. Jesh.

Mä kävin eilisiltana lenkilläkin, että eihän tässä nyt mitään hätää ole! Mä luulen että ainoa hyvä strategia tässä vaiheessa oln OTTAA RAUHALLISESTI. Lienee sanomattakin selvää että mun ainoa tavoitteeni tänä(kin) vuonna on päästä maraton läpi alle kuudessa tunnissa. Viimeks mun aika oli 5.54, jos oikein muistan ja sen alittaminen olis tietysti kiva. Laitetaanko tavoitteeks vaikka 5.52? Hmmm?

Reittikarttaa katsoessani tajusin, että mulla meni viimeks ihan hienosti johonkin 16 kilsaan asti. Sitten se yks ylämäki Larussa pisti reidet koville ja rupesin jäämään 5.30- porukasta pikkuhiljaa. Siitä kolmeenkymppiin asti köpöttely vielä jotenkin luonnistui, mutta viimeiset 12 kilsaa mentiin vaan pahalla sisulla ja vantteralla ruumiinrakenteella.

Että nyt pitää vaan ruveta JUOKSEMAAN. Pitkiä lenkkejä sunnuntaisin, vaikka sauvakävelylenkkejä joskus johonkin väliin, kunhan saa piiiitkiä suorituksia alle. Työmatkan (alle 7 km) alan huomisesta polkemaan pyörällä, sekin lisää kuntoa.

Ja joo, mä muistan levätäkin joskus. Sohva on ystäväni. Ei ylikuntoa nyt haluta me, ei.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Jalkaa pallon, vielä kerran (tunteella)

No. Pitäähän sitä taas yrittää, kun on kevät ja kaikkea:

Naisten jalkapallojoukkue Pimpstenin Posse palaa talviteloilta ja kutsuu tuttuja ja tuntemattomia mukaan! Pelailemme ja treenaamme vain omaksi huviksemme, mielessä kunnon kohotus ja/tai seurallinen hörhöily. Olet lämpimästi tervetullut mukaan, vaikka et olisi koskaan ennen pelannut ja vaikka olisitkin.

Jos olet aina haaveillut oppivasi Zidanen ruletin, tule mukaan niin kaatuillaan kimpassa!

Kiinnostuneet voivat laittaa sähköpostia vasemmalla näkyvään osoitteeseen, kiitosh.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Sanonko minne voitte tunkea vappunne?

Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.

Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.

Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)

No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.

Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.