sunnuntai 31. elokuuta 2008

Nuukaraportti 2/13

Ja Operaatio Nuukakuun toinen kuukausi tulee tänään täyteen. Ostelut: ylipolvensukat 5,90 €. Ei muuta.

Aika hyvä meininki, mutta syyskuu hirvittää koska me muutetaan ja se yleensä tietää uusien tavaroiden tarvetta. Mutta ehkä mun pitäis keskittyä heittämään vanhaa VEKS että se muutto ei kestäis tuhatta vuotta. (Kolme isoa laatikollista luettavaa on jo lähdössä uusille kirjastusmaille mikä positiivisena asiana mainittakoon.)

Joo, mietin silloin joskus että pykäisin Nuukajutuille oman blogin mutta koska elämä pyörittää ja mä ajattelin selvitä tästä syksystä ilman kulkemista Auroran päivystys-ruudun kautta niin saapi nyt olla. Kyllä saapi riittää tämä.

Raaka meininki

Just. Kun yks asia selviää, tulee toinen, entistäkin kiharampi probleemi.

Eilen kävi ilmi että sukulainen on sotkenut asiansa ja pahasti. Tilanne on ollut ilmeisesti paha jo pitkään, mutta sukulainen on pystynyt peittelemään asiaa kunnes nyt sitten shit has hit the fan, niin sanoakseni. Ou jee.

Kyse on aikuisesta ihmisestä, eli auttamismahdollisuudet ovat suht vähäiset; olen ottanut selvää mistä sukulainen (joka tunnettakoon täst'lähin koodinimellä Suku) sais neuvoja ja apuja ja pääsis eteenpäin mutta minä tai kukaan muukaan ei pysty asioita Sukun puolesta hoitamaan. Sukun on itse otettava lusikka ja luuri kauniiseen käteen ja pyydettävä apua, niin se vaan on.

Onko Suku siihen valmis, sitä mä en tiedä. Kyseessä on ihminen jolle on äärimmäisen tärkeää pitää kulisseja pystyssä ja hänelle tosiasioiden tunnustaminen saattaa olla täysin mahdotonta. Varsinkin kun se on onnistuneesti valehdellut asioistaan jo aika pitkäänkin, on mahdotonta tietää uskooko se itsekin omiin juttuihinsa. Että tajuaako se oikeesti että nyt ollaan pojat kusessa.

Ei voi tietää.

lauantai 30. elokuuta 2008

Ch-ch-ch-ch-changes

Ah. Asuntoasia ratkesi. Emme osta, jatkamme vuokraamista. Muutto edessä. MUUTTO EDESSÄ.

NNNNNNGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHH


Muutto. Voi ihmisen käsi, etten paremmin sano. Mä olen muuttanut elämäni aikana ainakin kolmekymmentä kertaa ja se ei kyllä ole kokemus joka paranisi kerta kerralta. Nyt on tietysti pientä toivoa että asiat ei sujuis ihan niin päin vittua kuin yleensä, että tänne sais pari isoa miestä ison auton kanssa ja sellaista. Mulle ilmoitettiin jo, että minun ei tarvitse huolehtia muutosta ollenkaan, herra & hidalgo ystävineen miehekkäästi huolehtii kaikesta. No. Sehän olis käänteentekevä uutuus se.

Mulla on jo yks pussillinen vaatteita menossa Uffalle ja kello on vasta 8.50 lauantaiaamuna. Että HAH. Ehkä se tästä.

Vielä yksi kysymys: mihin Blogger on kadottanut puolet namiskoista? Kadonneet ovat. Mihin menivät? Ei voi tietää.

torstai 28. elokuuta 2008

Kuin tekojäitä polttelis

Asuntoasiat edelleen auki. Pankin täti koulutuksessa. Puhelin ei soi tai soi liikaa. Paniikki iskee, sitten taas katatonia.

Tavoittelen zeniläistä mielenrauhaa, käy miten käy, tulee mitä tulee niin mieleni on tyyni ja kirkas kuin metsälammen pinta. Mmmmm. Ommmmm.



kuva

tiistai 26. elokuuta 2008

Paskalista

*Koiralla on maha sekaisin. Käytin sitä kolme kertaa viime yönä ulkona ja nyt on pää kuin Haminan kaupunki. Zzzzzzz.

*Eilen oli eka orientoiva koulupäivä ja VOI JISSUS. I'm in trouble.

*Puolisoni on tupakkalakossa eli vierotusoireinen, sosiopaattinen tuuliviiri. Mutta toivotetaan silti hänelle menestystä ja olon paranemista.

*Olen parisalsakurssilla yksin (kts. edellinen kohta) ja vähänkös vituttaa.

*Asuntoasia on edelleen auki ja mä toivoisin että se ei olis.

*Painoa pitäis oikeasti pudottaa viis, mieluummin kymmenen kiloa mutta kun en jaksais.

*Kuntavaaliehdokaskuva pitäis käydä ottamassa ja totta munassa just tällä viikolla ja totta munassa *Lauttasaaressa*. No, onneks sinne pääsee niin kätevästi. NOT.

*Tulis kuula ja TAPPAIS. Satans.

lauantai 23. elokuuta 2008

Vanhus ei tule yksin

Flunssa. Se od igävää. Diii.

Olen nyt maannut kaks päivää sohvalla; eilen katsoin 12 jaksoa Buffya, kutoskauden ekan puolikkaan. Tänä aamuna aloitin L-koodin kolmoskauden ja pääsin urheasti jaksoon 13 kun päässä tilttas. Ei enää tänään, kiitos. Pakko lukea välillä ja tehdä jotain ihan muuta, mä luulen että mulla on jo makuuhaavoja. Mutta ihan jees aina välillä kunnolla sohvailla aivottomana, se on vaihtelua sekin.

Eilen olis ollu Taiteiden yö, sääli että olin kipee, olis voinu lähteä ytimeen bilettämään. NOT. Jestas mä olen VANHA. Mä ennemmin purisin ranteeni auki kuin lähtisin kaupungille Taiteiden yönä, hirveesti jengiä ja kaikki kännissä ja joo, mulla ei ole urheiluhenkeä eikä huumorintajua. En mä tiedä oikein missä vaiheessa näin on päässy käymään.

Hirveetä semmoinen, kun huomaa olevansakin jotain ihan muuta kuin mitä aina on luullut. Mä olen ajatellut olevani joviaali jousimies ja vittu mähän olenkin neuroottinen ihmisvihaaja. Niin se käy, sanoi Kurt-setäkin aikanaan.

Tässä jutussa ei kyllä ole oikein mitään järkeä nyt, mulla on joko lämpöä tai alilämpöä, siitä olen melko varma. No. Johan se on vartin yli kahdeksan lauantai-iltana, meillä vanhoilla rouvilla onkin jo nukkumaanmenoaika.

torstai 21. elokuuta 2008

Pruuveja

Mä kokeilin juosta töistä kotiin ja sitten seuraavana aamuna töihin. Hyvin pelitti, matkaa on viitisen kilsaa ja töissä paitsi suihku, myös pesukone jossa voipi pesaista hikiset lenkkivaatteet etteivät ne koko päivää kassin pohjalla happane. Jeah. Varsinkin töihin juokseminen antoi mukavasti virtaa, mulla oli oikein hyvä pössis jopa iltapäivälläkin, jolloin olen yleensä ollut puolitajuton ja himoinnut kaurakeksejä tai jotain. Että tätä kokeillaan uudestaankin.

Ei tosin tänään kuitenkaan, mulla alkaa flunssa. Eilen oli jo kurkku vähän kipee ja nyt nenä on tukossa ja tuntuu että olis lämpöä. Mikä on sinänsä hämmästyttävää, koska mulla ei ikinä ole lämpöä mutta nyt hikoiluttaa ja ties mitä. No, katson mikä on meininki ja jos ei muu auta niin saikkuasaikkua.

Viikon kirjailija: Fred Vargas. Luin kaks Adamsberg-dekkaria tossa eli Sinisten ympyröiden mies ja Kuriton mies nurin. Ihanaa. Aivan ihanaa. Niitä evankelistakirjoja mä olin lukenut joskus aiemminkin ja tykkäsin niistäkin kovasti, mutta sitten unhoitin Vargaksen kunnes nyt taas. Suosittelen, lukekaa!

tiistai 19. elokuuta 2008

HCM 2009- haaste

No niin vanha veikko, noustaanpas sieltä sohvanpohjalta ja lähdetään LENKILLE! Vuosi aikaa treenata maratonille ja minä, maailman hitain juoksija ja kaikkien asioiden ylipääjohtaja Anu-Maaria Tuominen haastan SINUT mukaan. Juostaan yhdessä maraton (42 kilsaa ja rapeet) elokuussa 2009! Joo!

Ja Facebookissa on ihan oma ryhmä tätä varten, tietenkin. Että ei muuta kuin liittymään ja sitten lähdetään kaikki pöngertämään lenkkipoluille. Koska se on kivaa, koska ei tartte olla nopee, koska märkä metsä tuoksuu hyvältä ja koska... se vaan on kivaa.

maanantai 18. elokuuta 2008

Jos mulla oisi aivot vain

Kyllä ihmisyyteen uskovan kannattais välttää hesarin keskustelupalstaa. Siellä se humanismi kukoista ei eikä kaverille vittu yhtään mitään kans.

PÄIVÄN SITAATTI:

"Kukaan ei valitse, syntyykö itse tai syntyykö oma lapsi vammaiseksi."

Eikös se pystytä useassa tapauksessa nykyään kertomaan jo raskauden alku aikana onko tulossa terve lapsi?

Kaikki kai se nykyään pitäis saada yhteiskunnan maksettavaksi - kulut sille joka päätöksen tekee. Yksilöllistä vastuunkantoa päätöksistä. Ei niin että minä - päätän muut maksakoon.


Rohkeat voivat lukea lisää ketjusta "Vammaisille oikeus ilmaiseen henkilökohtaiseen apuun".

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan

Varustautumisen tasoa pitää nostaa. Menimme nimittäin tänään Juhan sukulaistytön rippijuhliin ja olin sitten kerrankin pukeutunut asiallisesti, mulla oli mekko ja leggingsit ja nilkkasukat ja remmikorkokengät. Ihan kiva, mutta koska en ollut herran aikoihin käyttänyt korkokenkiä, otti jalkoihin. Ja koska nilkkasukat oli semmoset tosi lyhyet, joissa ei juurikaan nilkkaosaa ole (onks niille oma nimi?) kävi niin että kengän remmiosa oli ylempänä kuin sukka eli paljas iho hinkkaantui ja mä nilkutin jo Steissin kohdalla ja Espooseen asti piti jaksaa. Eli ostoslakko sai taas siipeensä 5,90 € kun ostin ylipolvensukat Gina Tricotista.

Tämä menee taas sarjaamme forssalainen majuri ja ne sukat on oikein kivat. Mutta hittohemmetti siihen saa jäädä ostot tältä kuulta.

Joo, se oli sitten varsinainen juttu se konfirmaatiokirkko. Mä en olis normaaliolosuhteissa mennyt kirkkoon ollenkaan vaan suoraan sinne jälkivastaanotolle, mutta koska Juha on kipee me päätettiin edustaa siellä kirkossa ja tulla sitten suoraan kotiin että sairaat pääsee levolle. Ja teoriassa ihan hyvä juttu joo, mutta käytännössä ei.

Kun. Mähän en kuulu kirkkoon. En ole koskaan kuulunutkaan ja mua vähän ahdistaa olla siellä. Silloin kun siellä on jotkut kinkerit, siis. Muuten mä tykkään kyllä käydä kirkoissa ja sytytellä kynttilöitä ja semmosta, mutta musta on hullua olla tommosissa tunnustuksellisissa tilaisuuksissa kun mä en tunnusta. Varsinkin rippijuhlat on ihan absurdit, jos siinä kerran juhlistetaan sitä että nuori pääsee seurakunnan täysvaltaiseksi jäseneksi (jos olen asian oikein ymmärtänyt) niin eiks siellä silloin pitäis olla paikalla vaan ne jotka kuuluu samaan jengiin? Hä?

Ja sitten se saarna. Voi elämän kevät, se saarna. Pappi aloitti Vuorisaarnasta ja päätyi siihen lopputulokseen että VAIN KRISTITYILLÄ on semmonen ihana rakkauden konsepti koska Jeesus on käskenyt rakastaa myös vihollista. Että siinä kristinuskovat ovat ainutlaatuisia hyvyydessä ja blaa blaa blaa. Niin. Just. Joo. yes, sirree.

Mutta vaihdetaanpa puheenaihetta: juoksu. Tänään oli ihana lenkki. Eilinen nachotankkaus antoi virtaa ja tuntui taas pirun hyvältä. Samaten eilinen HCM jota me ihmeteltiin Simeonin autosta käsin Vohvelille Laruun mentäessä herätti sydämessä loiskuvan kisailuviiliksen. Tahtoo juoksemaan! Hiii! Että kai se on otettava ja ilmottauduttava HCM:lle 2009. Nih!

lauantai 16. elokuuta 2008

Kuin pingispallo pompin

Edelleen levottomuutta, mutta se on painumassa pinnan alle. Sillä lailla että se säpsähyttää välillä ja sitten on taas rasvatyyni.

Rasvasta puheen ollen mun elokuun UHT eli lenkki joka päivä on lipsunut; mä en kertakaikkiaan ole jaksanut juosta työpäivän jälkeen. Hmm. Asiaa tulee tarkastella uudelleen. Muuten kyllä tekis mieli aloittaa joku uus urheilujuttu näin syksyn kunniaks, kuntonyrkkeilyä olen miettinyt. Arbiksessa sitä olis hullunhalpaan 27 euron hintaan per lukukausi, mutta mä en tiedän viitsinksmä vääntää itseäni Dagmarinkadulle joka keskiviikko klo 20. Tarmossa olis kanssa, se on Hagiksessa ja maksaa vissiin 150/kausi ja sitten tietty Savate Club ja 118 juoroo kahden kuukauden kurssi. No joo, pitää miettii.

Laikku rules. kuva

Mä taidan pistää pystyyn uuden blogin ihan vaan ostolakkoasiolle. Mutta nyt pitää sleebata ja nauttia viikonlopusta. Illalla pelaamaan lautapelejä Laruun, ou jee!

torstai 14. elokuuta 2008

Kävelen pitkin likaisen joen rantaa

Voi mahoton. Miten nostalgia tulviikaan yli laitojen sieltä Facebookista. Vanhoja kavereita on löytynyt, Kadotettuja muistellaan ja SDNL:n veteraaneilla on kokoontumisajoja. Voi mahoton.

Eilen Martoissa rupesin tekemään pimpparintakorua. Helmiaskarteluna. Ja sanovat etteivät ihmiset enää harrasta, pah!

Sain luottoa! En kylläkään pankista vaan Mikaelalta. (Laittaisin tähän nyt kuvan jos Bloggeri toimisi mutku se ei toimi. Tyhmä Bloggeri.) Mä kiitän ja kumarran ja laitan Visaa eteenpäin hieman myöhemmin, nyt pitää alkaa vääntämään Juhan siskontytölle rippilahjaa. Jaa jaa.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Aamulla varhain

Hermostuttaa, asuntoasiat ova edelleen täysin auki ja mä olen melko varma että me joudutaan taivasalle. Tai ainakin soputelttamajoitukseen tai jotain. Mutta pitää yrittää hengitellä syvään ja harjoittaa zeniläistä mielentilaa: minä olen pöytä. Pöytä on minä. Pöytä pitäis hioa.

Duunissa on kivaa, kaikki vanhat (tosi nuoret) tutut lapset niinku Pimpelfiskare, Den som pratar med turisten, Devine Ms. Desibel ovat paikalla. Min lilla psykotiska vän ei oo vielä tullut mutta eiköhän se sieltä ilmesty.

Kaikenlaista. Pitäis ommella erinäisiä asioita ja siivota. Siivota. Pitäis tehdä muuttosiivous, ihan vaan siltä varalta että jos joutuu muuttamaan. Mä heitän kaiken pois. IHAN KAIKEN. Mä jätän yhden juomalasin ja villasukat, ne on kätevä pakata.

Nyt mä hengittelisin paperipussiin mutta ei pysty kun pitää lähteä duuniin. Så e de.

maanantai 11. elokuuta 2008

Syxy, niinq

Meidän kotikujan varrella on jotain puita (lehmuksia?) joissa on semmoisia pieniä vihertäviä pallukoita tähän aikaan vuodesta. Aikansa oksassa killuttuaan ne putoavat maahan ja niistä kuuluu mukava narskahdus kun niiden päälle astuu. Niiden pitää kyllä olla ilmeisesti tuoreesti puusta pudonneita parhaan ja rapeimman narskeen aikaansaamiseksi, koska ikävästi vanhettuneita ja lössähtäneitäkin puun (lehmuksen?) palleroita (siemeniä?) maasta löytyy. Hyi heille.

Kävin pikaisesti tänään Soihdussa kahvilla Taranderon kanssa ja ostolakostani kiinnostuneille kerrottakoon että perjantaisesta Juhan viihdestipendillä rahoittamasta kahvihetkestä Vohvelin kanssa mulle jäi kaks euroo ja sillä saa Soihdussa dublaexpreccon! Ha!

No, joka tapauksessa: Tarandero ja Simeoni ovat lähdössä naimisen jälkeen matkalle Thaimaaseen, kaks viikkoa siellä ja niillä on vaan lentoliput ostettuina. Että katsovat sitten minne nenä näyttää ja menevät sinne, ja fiilistelevät. Jeebus. Toi olis mun PAHIN PAINAJAINEN. Onpa hyvä että olen paitsi neuroottinen ja lentopelkoinen kontrollifriikki myös rahaton ja vailla mitään matkustusviettiä niin ei tarvii lähtee yhtään mihinkään rinkka selässä saatana.

Seuraavaksi: ruokaa ja kotisohva. Ihanaa.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Ja kaikki huuliharppuni on vienyt kaniini

Ysillä on nyt ajettu Pasilasta Kolmikulmaan; vielä oli vähän alkukankeutta raitiovaunulla kun oli saanut vasempaan kylkeensä venttejä jossain missä oli joku merkki jätetty liian lähelle kiskoja. Samoin jännitysmomentti iski Aleksis Kivenkadulla, missä Lemminkäisen helevetin pitkä joku kuljetusvehjehässäkkä oli parkissa ja me kopsahdettiin siihen. Oli siinä onneks työmiehet paikalla ja sitten ne nostelivat lavaa ja sen semmoista kunnes me päästiin ohi.

Asuntokeskustelu käy edelleen kuumana, pitäiskö vai ei, onko varaa vai ei, loppuuko elämä asuntolainaan vai ei. Semmosia elämää suurempia kysymyksiä joiden äärellä rupee ihmettelemään että onko missään oikeesti yhtään mitään järkee vai oisko parempi vaan purra ranteet auki että päästäis siitäkin. Juha suree sitä ettei ole koskaan suoraan puusta appelsiinia poiminut ja aikoo nyt lähteä kibbutsille. Ehkä. Koska mä en tykkää matkustamisesta ja olen saanut ulkomailla asumisesta ihan tarpeekseni, kiitosta vaan, ehkä mun pitää sitten muuttaa Sodankylään erottelemaan poroja paljain käsin. Pitää saada ELÄÄ.

No jaa, laineet lyövät suurina pienessä kiulussa ja kyllä se siitä.

Lenkkiraportti: eilen jäi välistä. Oli pakko jättää. Jalat oli kuin sementtiin valetut ja väsy karmea. Kävin kuitenkin kävelyllä koiran kanssa useampaan otteeseen että jotain sentään. Tänään on jo sauvakävelty (ja eiköhän naapuri leikkisästi kysäissyt että MISSÄS NE SUKSET) ja illalla taidan vielä hölkötellä puolisen tuntia että nih.

Facebook: olen lähetellyt kukkia ja käsirautoja ja munia ja TIES MITÄ. Ei ole enää mun silmäni kirkkahat.

lauantai 9. elokuuta 2008

Se siitä sitten

Menin ja liityin siihen halvatun Facebookiin. No kun kaikki löytää sieltä kaikkia vanhoja kavereita ja sitten on mukavaa ja iiii ja aaa ja onhan se ihan kivaa kyllä, kieltämättä. Mitään helevetin kukkia en kyllä rupee lähettelemään, se on varma ja.

Nyt pitäis riistäytyä irti koneesta ja olla domestinen, siivousta, pyykinpesua ja riisi-kasvishässäkän valmistusta on luvassa. Ei muuta kuin rokki soimaan ja menovenlaks.

perjantai 8. elokuuta 2008

Villi perjantaimeininki

Kyllä mä olen vanha. Tuntuu kuin vasta eilen olis Tennispalatsi ollut se vaalea, melko rähjäinen rakennus jossa on Anttila. Nyt siellä on popcornia portaat täynnä ja nuorisoa. Hyi, nuorisoa. Se on sitten äänekästä. Toista se oli minun aikanani.

Käytiin Vohvelin kanssa Tennarissa katsomassa Corbijinin valokuvanäyttely joka oli hieno. Menkää ihmeessä jos ette vielä ole käyneet ja perjantaisinhan hupi on ilmaista, kiitos kaupunki. Kannattaa mennä sillä Anton-setä osaa kieltämättä ottaa ihmisen kuvaan:

Klintti!

Näyttelyn jälkeen mentiin kaffelle ja mä pystyin ostolakosta huolimatta tekemään näin suvereenisti koska Juha antoi mulle viihdestipendin eli Lounassetelin. Hillitöntä huvitusta ja tuhlailua on mun elämäni! Vohvelikin osaa ottaa ihmisen kuvaan:
Minäää!

Kotimatkalla metrossa juoppo nainen ja sen kaverit olivat tuttavallisia. Juoppo nainen kysyi multa että olenko mä hetero ja kun vastasin myöntävästi (en katsonut tarpeelliseksi avautua ihastuksestani Helen Mirreniin) hän sanoi että eihän se mun vikani ole. Että olis musta ihan hyvä lesbokin tullut.

Että näin villiä elämää sitä meillä viikonloppuisin vietetään!

torstai 7. elokuuta 2008

tiistai 5. elokuuta 2008

Illallista

  1. Väsyttää. Yllättävän rankkaa toi töissä käyminen, en muistanutkaan.
  2. Päivän lenkki: tunti pyörällä. Nyt on peffa kipee. Juugens.
  3. Pikkuveljen mielestä mä näytän pelottavalta ja/tai militanttilesbolta. Hah. Siilitukka rocks.
  4. Välillä tuulee niin kovaa että pihlaja hakkaa makuuhuoneen ikkunaan.
  5. Nyt pitää ommella semmonen unimaski, silmäsuojus tai mikälie. On ollut vähän huonoa uni.
  6. Mun LDL-kolesteroli on vähän koholla. Ei paljoa mutta asialle pitää tehdä jotain.
  7. Mä olen miettinyt että pitääkö sittenkin mennä Sit-On-My-Facebookiin. Eh.
  8. Syyskuun Uusi Hyvä Tapa vois olla kahvinjuonnin lopettaminen.
  9. Tai sitten ei.
  10. Päivän salainen luku: 774
Kuvassa kaksi ankkaa. Ai miks? Miks ei? Mitä sulla on ankkoja vastaan? HÄ?

Elokuu oli kaunis ja ihmeellinen

Hiroshima Ilta / Kväll 6.8 2008 klo 21

Oopperatalon ranta, Amfi-teatteri
Operahusets strand, Amfi-teatern

Laskemme kynttilälyhdyt veteen Hiroshiman ja Nagasakin uhrien muistoksi
Till minnet av offren i Hiroshima och Nagasaki lägger vi lyktor på vattnet

Musiikki/Musik: Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen ja The Black Volvo

puheet /tal :
Kansainvälisen oikeuden professori
Professor i Internationell rätt
Martti Koskenniemi

Puheenjohtaja Amnesty Intrnational Suomen osasto
Ordförande Amnesty International, finländska sektionen
Jussi Förbom

Juontaja /Speaker:
Laura Lodenius

Rauhanliitto / Fredsförbundet
Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys
Finlands Fredsförbund / Svenska Fredsvänner i Helsingfors
Helsingin seurakuntayhtymä - Helsingfors kyrkliga samfällighet

Kynttilälyhtyjä myynnissä 2 €:n hintaan/Ljuslyktor att köpa för 2 €

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Se on kapitalistin laki


Vuokraisäntä soitti. Aikoo myydä asunnon. Mutta koska se on laiska kuin mikä, se yrittää myydä asunnon meille. Hmph.

Asiassa on puolensa: talo on kiva, alue ihana ja hinta Hitas. Ja puolensa: keittiö pitäis rempata, lainaa hakea ja jos sellaisen sattuu saamaan pääsee pankin ikiomaksi pikku horatsuksi, sopimusaika 25 vuotta. Se on neljännes vuosisataa se. 

No. Pitää miettiä asiaa. Toisaalta muuttaminen on hirvittävintä ikinä ja mä tiedän koska mä olen muuttanut elämäni aikana vissiin kakskymmentä kertaa. Se on HIRVEETÄ. Mutta hei hetkinen, saanko mä ostaa asuntoa jos mä olen OSTOLAKOSSA? 
Tule meidän pankkiin!. kuva


Juoksu: eilen 35 ja tänään 40 minuuttia, hyvä meininki.

lauantai 2. elokuuta 2008

Heh heh

Aukenee jos aukenee... kuva

perjantai 1. elokuuta 2008

Mätäkuun haaste

Muutokset kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, sanovat. Ei kaikkea kerralla remonttiin, siitä tulee vaan itku ja hammastenkiristys. Pieniä askelia, vähän kerrallaan, hiljaa hyvä tulee, sen sellaista.

Mä ajattelin että tähän Nuuka13-projektiin sopis erittäin hyvin kuukausittainen uusien tapojen opettelu. Ja me puhutaan nyt HYVISTÄ tavoista, en aio opetella nuuskaamaan tai nieleskelemään kultakaloja vaan kaikkea JÄRKEVÄÄ. Semmosia juttuja joita pitäis tehdä mutta ei vaan ikinä jaksa kun laiskottaa. Koska sitten kun niitä juttuja joskus tekee, tulee hyvä pössis ja endorfiineja ja semmosta.

Ja elokuun Uusi Hyvä Tapa on....

/rumpufilli/

lenkki joka päivä.

Ja joo, nyt siellä joku jo ehti kiljaista että HERRAMUNVERENI YLIKUNTO mutta puh-lease. Me puhutaan nyt semmosesta että mä laitan lenkkarit jalkaan ja hölköttelen koiran kanssa puolisen tuntia, jos sitäkään. Ihmiset KÄVELEE nopeammin kuin mitä minä lenkkeilen, niin että mä voin ihan satavarppina käydä lenkillä vaikka elämäni jokaisena päivänä enkä joudu ylikuntoon. Jos mä saan kalvavan keuhkotaudin (taas) niin sitten täytyy perua mutta muuten mä aion käydä lenkillä joka päivä.

Sen mä vannon kautta kiven ja kannon. Ja koska minä en olekaan mikään tuulipussi, voin ylpeänä kertoa että tänään on käyty jo. Heti kun tulin duunista, vaikka hiki oli hirvee jo valmiiks ja väsytti ja nälätti niin samantien vaihdoin rikoot jalkaan ja nappasin koiran remmiin ja ulos mentiin. 35 minuuttia eikä edes ehtiny siinä välissä sataa.

Verta pakkiin, sano!