Hei, tuolta saapuu Charlie

Olipas se raikas neliviikkoinen. Aivoinfarktityyppejä ja kuolonkorinaa.

Tänään palaan takaisin suolakaivoksille, into on aika nollassa mutta ehkä se siitä. Ehkä se siitä.

Jos sopimusta on jäljellä 14 kuukautta ja niistä varmaan kuukaus menee lomaan ja toisen voi ottaa palkattomana jotenkin sieltä täältä niin sitten se olis 12 kuukautta lusimista. Eh.

Tässä iässä se on koiran vuosi, sanonpahan vaan.

Hello, braindamage

Onpas taas ollut. Kaikenlaista. Työelämä muistuttaa paikka paikoin hämmästyttävän paljon työkuolemaa, koulu sucks ja syksyllä on pimeetä.

Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kaikki kesän aikana syntyneet mukavat pikku rutiinit siivouksen suhteen katosivat heti kun meininki rupes olemaan meneillään. Nyt mulla on sitten työhuone täynnä vaatteita ja pyykkitelinettä ja ties mitä ja voi vittu että on vaikeeta iskeä kaaokseen. Siistiä on paljon helpompi pitää siistinä, tiesittekös? (Lupaan huomenna keksiä uusia klisheitä, ihan varppina.)

Mutta pyykkikone pyörii ny ja se on hyvä että joku liikkuu jossakin, vaikkakin vaan pyöris ympyrää.

Kyllä se tästä taas lähtee. Ehkä.

Vinkki viikoksi:



Jep jep

Alkava pimeä vuosikymmenen aika

Nyt on syksy. Eikä vaan tämän kesän jälkeen, vuodenaikamaisesti niinq vaan minulla kanssa. Täytän marraskuussa 40 ja sittenhän elämä on ilmeisesti virallisesti ohi. (Paitsi jos on Joan Collins. Pitäisköhän mun alkaa käyttää turbaaneja?)

Sitä juhlistaakseni ostin Jade-lehden. Sanovat sen olevan aikuisen naisen asialla. Että en odottanut sitten edes sinne marraskuuhun, vaan siirryin pimeälle puolelle jo nyt. Help me Obi-Wan, you are my only hope!

Ehtoota

Onneks on perjantai. Edessä viikonloppu.

Mulla ei ole mitään raportoitavaa, paitsi että olen ajatellut siirtää blogini Wordpressille jonnekin muualle. Nojaa, eipä tässä taida tulla bloggailtua muutenkaan että samapa tuo.

Mutta hei, tätäpä ei olekaan katottu pitkään aikaan:

"Prop 8 - The Musical" starring Jack Black, John C. Reilly, and many more... from Jack Black

I love you, Jesus!

On sota välillä meidän

Töissä panokset kovenee. Mä en ole enää kylläkään myrskyn silmässä, jengi rupee ihan omiin nimiinsä hakemaan rintamalinjoja. Mä olen uskomattoman kiitollinen että ylihuomenna alkaa KOULU ja mä pääsen sinne taas nukkumaan joka torstai. Huh.

Nyt saa vittu Larsson pitää tunkkinsa; Lisbet Salander ja muut pääsevät kirjahyllyyn lepäämään, minä luen nyt jotain muuta.

Ilmottauduin Arbikseen ompelukurssille. Jos vaikka talveksi toppahaalari. O samma på svenska.

Mutta nyt pitää viettää laatuaikaa aviopuolison kanssa. Muuten se rupee murjottamaan.

Mitä tekis jotta mainittais

Joo-o. Kaks ekaa duuniviikkoa olivatkin vaan ovelaa harhautusta, todella pehmeää laskua ja tämä viikko olikin sitten sitä ihteensä.

Nyt pitää tehdä suunnitelma. Mä en aio olla yhtä väsynyt ja vittuuntunut kuin viime syksynä, vaan nyt pitää keskittyä olennaiseen. Epämiellyttäviä työkavereita (miten omituinen sana, eihän ne nyt todellakaan kavereita ole) pitää välttää ja jos vittuilu taas alkaa niin sitten siihen tartutaan heti ja välittömästi.

Kyllä näin on. Ja jotta ihminen jaksaisi olla tyyni ja tuottava heti maanantaiaamusta, nyt pitää mennä sänkyyn lukemaan. Muu ei kertakaikkiaan auta. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Teitä pelkää en, mä kuulun Martta-kerhoon

Siperian Martat aloittaa syksyn 2009 toimintaosion tapaamalla uusia ja vanhoja jäseniä. Kohtaamme su 27.9. klo 14 Laajasalossa, Propagandamarttamme luona neuloen vauvan sukkia Marttojen juhlavuoden projektia varten. Voit myös neuloa tai virkata tilkkuja peitteeseen, jonka toimitamme Vaaka Ry:n tilkkupeitekampanjaan. SiMalla on muutama pari neulepuikkoja ja jonkin verran vauvansukkalankaa, mutta voit mieluusti ottaa mukaan omat käsityömateriaalisi. Ja käsityötaidottomille löytyy ensiopastusta paikan päältä!

Kierrätämme myös vaatteita; tuo vanhat vaatteesi vaihtoon ja saat samalla itsellesi upouuden syysgarderobin! Esittelemme kukin poisannettavat vaatteemme joita kiinnostuneet saavat sovittaa, muiden toimiessa arvovaltaisena juryna joka päättää ketä vaate parhaiten pukee.

Jos olet aina halunnut tutustua Martta-toimintaan, niin tule mukaan tapaamaan SiMalaisia ja kuulemaan lisää vapaamuotoisen rennoissa merkeissä!

Tarjolla kaffetta ja pullaa, ilmoitathan tulostasi 25.9. mennessä osoitteeseen siperian.martat(ät)gmail.com .

Tervetuloa!

Eh

Joko se on syysväsy? Vai sikainfluenssako lie? En tiedä, mutta jotenkin ei huvittais.

Ruokaa ei jaksa laittaa ja tekis mieli elää vain (liivatteettomilla) irtokarkeilla kunnes oksennus tulee.

Eh.

Venyy ja paukkuu

Puhuttiin taas tänään Vohvelin kanssa astangasta. Mä oon treenannu sitä useampaan otteeseen, mutten koskaan oikein vakavissani. Nyt kun mun salikortti tässä syksyllä loppuu mä voisin kokeilla taas sitä joogaa. Jos olisin oikein hurja yrittäisin vaikka kuukauden aamutreenejä, mutta ei se pidemmän päälle toimi kun kaikki salit on keskustassa mikä on muuten ihan perseestä.

Mutta nyt suihkuun ja sitten taas: Tähtiporttia.

Maybourne: Striking an officer is a quick way to a court martial.
O'Neill: I'm not gonna hit you, Maybourne. I'm gonna shoot you.

Trilogia etenee

No huh. Vihdoinkin se loppui,nimittäin Flickan som lekte med elde. Aikamoinen tiiliskivi. Mutta meno kieltämättä parani ekasta osasta, Blomqvistin naisseikkailuja ei ollut ja Lisbettiin tuli huomattavasti enemmän järkeä.

Mutta siitä minä en tykännyt että Larsson oli pistänyt Miriam Wun sanomaan Lisbetille: "Pilailetko? Etpä tietenkään, Dr. Spock." Dr. Spock MY ASS. Tokihan tässä kontekstissa oli selvää että tarkoitettiin Mr. Spockia ja mä käytin aivan liikaa aikaa miettiessäni oliko virhe Larssonin vai halusiko hän tällä kertoa jotain Mimmin karaktääristä.

Ei oo helppoo olla omituisten asioiden nipottajakerhon puheenjohtaja, sanonpahan vaan.

Nyt jos silittäis ja katsois samalla pari jaksoa Tähtiporttia:

Dr. Daniel Jackson: Well, maybe you could try coming up with something better than inappropriate sarcasm.
Jack O'Neill: You want sarcasm? Nice to meet you.

Supercalifragilisticexpialidocious

Käytiin katsomassa Kaupunginteatterin Maija Poppanen.

No. Kutsukaa mua niuhottajaksi, mutta mun mielestä asialle olisi eduksi jos musikaalin pääosan esittäjä osais laulaa.

Lavastus oli varsinainen nukkavierukauhtana ja valoista ei sovi puhua sivistyneessä seurassa.

Suurella jännityksellä odottamani The Fist, myös diagonaaleihin kykenevä lennätyslaite oli melkomoisen tavallinen ja vähän kökkökin, yks pikavaihto näkyi täydellisesti katsomoon ja keittiön räjähdyskohtaus olis ollut paljon kivempi jos kaapit olis olleet vähän paremmin maskattu ettei tekniikka olis NÄKYNYT SIELTÄ TAKAA.

Havukainen oli ihana ja Tove Wingren lauloi kaikki muut suohon, se poika joka teki Dick Van Dyken roolia oli hyvä ja pirteä, mutta muuten: MEH. Annan tälle seitsemän pistettä.

Etera, etera, näytä sarves

Okei. Noi eläketiedotteet pitäis kieltää.

Nyt on taas päivänselvää että tulen kuolemaan katkerana, köyhänä mummona jonka ruumis löytyy mainoslehtikasan alta. Jos en äkkisältäni keksi itselleni duunia josta maksettais ihan ihmisten rahaa, odottavat vanhuuden rujot kylmät talvet tuossa kulman takana, ojennellen koukkuisia käsiään.



Onneks meitä on muitakin köyhiä tulevia vanhuksia, niinpä me perustetaankin mummokommuuni.

Hahaa

Ristipistotyö, jonka inspiraationa on...mikä?




Tää täytyy ehkä tehdä omalle seinälle.

Uuh beibi

Siis. Olenko mä ainoa, joka haluais ruveta nuoleskelemaan monitoria kun sen toisella puolella on Meryl Streep tekemässä jotain, ihan mitä tahansa?

Niinkun nyt tämäkin traileri:




Meryl! Marry me!

På loppis

Hienoja teepparilöytöjä Hietsun kirppikseltä!

Che-paita pääsee saksien alle, sen viereinen vaaleanbeige väripataan. Ylärivin keskimmäinen, ihana hedelmäinen ilopaita on tosi snadi, se saa varmaankin uudet sivupaneelit ja helmapalan. Vihreä hihaton menee sellaisenaan, huivi tuli samasta pöydästä mukaan.

Ja alhaalla näkyvä tumma möykky on oikeesti superkivat punaiset talvisaappaat. Hyviä löytöjä!

Ootsä vittu TOSISSAS

Viikonloppu! Viikonloppu!

Se hyvä puoli loman loppumisessa on, että viikonloput tuntuu taas ruhtinaallisilta. Perjantai on aika kiva päivä duunissa, jotenkin leppoisampi. Kaikilla siintää silmässä lötköttely, joku lähtee baariin kavereiden kanssa, jonkun toisen isä on luvannut ostaa frisbeen ja sitä sitten heitellä.

Nuudeliwokki on tulilla ja maissilastuja kulhossa. Kohta napsahtaa salsakastikepurkki auki ja avaa virallisen luku- ja laiskotteluhetken sohvalla.

Ah. Viikonloppu. Kuinka ihanalta taas tunnutkaan.

Se toimii sittenkin

Kappas, tänään ei oo väsyttänyt enää ollenkaan niin paljoa. Kiva.

Ja pyöräilin kahteen kertaan töihin ja takaskin; olen ilmeisesti pudottanut kotimatkalla puhelimeni ja nyt se on kadonnut. Etsintäretki ei tuottanut tulosta, pitää huomenna soittaa löytötavaratoimistoon ja kysellä perään.

Tänään on kaikki vaan Madonnaa, mun täytyy tunnustaa maalaisuuteni ja sanoa että en ymmärrä miks sitä niin hirveesti diggaillaan. Minä kuuntelen PJ Harveya ja värkkäilen kierrätysmateriaaleista ilmoitustaulua.

Nih!

Vatupassia vailla

Epäbalanssi jatkuu. Juha on vakuuttunut, että ensimmäinen syysflunssa on jo löytänyt tiensä elimistöihimme ja aiheuttaa osaltaan puolikuntoisuuden. Voi ollakin, mene ja sano.

Silti pitää lähteä harrastamaan kyldyyriä, sanovathan sillä olevan elyttäviä vaikutuksia. Tänään luvassa tällaista:

Juokse sinä humma

Tämä on blogimerkintä numero 401. Siinä on aika monta. Herää kysymys, miks vitussa minä tätä kirjoitan? Hä? Onks tässä nyt mitään järkee?

HCM jää nyt kyllä väliin. En ole juossut, ja kuuden tunnin aikaraja ei kauheesti innosta lähtemään sinne rimpuilemaan. Pahalla sisulla kuitenkin vääntäisin väkisin niin kauan että joku osa menis rikki ja se ei ole ollenkaan sitten kivaa se.

Nyt just on semmonen olo että jääkööt saatana koko juokseminen, semmosta satunnaista pungertamistahan se on pari viime vuotta ollut. Pitäis olla juoksukavereita. Siinä olis järkee. Olis edes virtuaalista supporttia jossain mutta Juoksufoorumi oli ihan perseestä silloin kun siellä tuli lorvittua ja muutakaan en ole keksinyt.

Tää on kaikki ihan selkeesti lomavierotusoireita, mutta asian tiedostaminen ei juurikaan helpota vitutusta. "Jos vituttaa, niin vituttaa", sanoo Seppo Räty, tuo Ilon filosofi ja Seppo on harvinaisen oikeessa.

Addicted to bad things

Käytiin punkkabareessa. Lupasi enemmän kuin antoi, balanssi oli perseessä ja soundit syvältä mutta silti jotain viehättävää siinä oli. Ainakin löytyi uus bändi fiilisteltäväksi.



Just sopivaa musiikkia vanhoille ihmisille eikä mitään teknonjytkettä saatana!

After party

Hyvät oli kemut. Minä leivoin sämpylöitä, keitin porkkana-tofukeittoa ja paistoin banaanilettuja. Vieraat tykkäsivät.

Keskustelu oli runsasta ja rönsyilevää, juuri sellaista parahultaista.

Mulla on mukavia kavereita, hyvin olen valinnut. Hyvä minä, hyvä kaverit!

Ministeri, kanisteri

Mitäpäs tehdä, kun hyvä oliiviöljy on käytetty viimeistä pisaraa myöten ja jäljellä on vain tyhjä, joskin soma purkki?

No tietenkin otetaan kansi pois purkinavaajalla, pestään kanisteri ja laitetaan siihen keittiövälineitä. Katoha sie!

Beam me up, Sarah Palin

Kohta kepeät mullat

Onpas ollut mukavaa tällä viimeisellä lomaviikolla. Pyöräilyä, kahvivieraita (saa ihan luvan päältä leipoa!) ja tänään päästiin saunaan ja uimaan Ramsinniemessä.

Aika hyvä fiilis alkavan syksyn suhteen. Parempi ollakin, sillä maanantaina taas tarhataan lapsia niin että silmämunat rutisevat. (Tädeillä, ei lapsilla.) Työviikon ensimmäinen ateriakin on jo odottamassa pakkaseen menoa: iltaruoaksi tehdyt soijarouhepihvit tomaatti-paprikakastikkeella makoilevat riisipedillä ja odottavat maanantaiaamua.

Hyvä pössis.

Give me a break

Käytiin katsomassa breikkiä. Oli muuten aika nastaa. Helvetin taitavia olivat tanssijat ja jos joku tulee nillittämään että "eihän ne pipopäälökäpöksyt mitään tanssijoita ole" niin rohkenen olla täysin eri mieltä. Sopii mennä yrittämään itse perässä, aika hurjaa vääntöä sieltä löytyy.

Urbaanin taiteen festivaali URB09 alkaa ylihuomenna, kannattaa käydä katsastamassa mitä kaikkea sieltä löytyy. Ja erityisesti suosittelen tietysti tota "Response"- esitystä.

Pitää ehkä ruveta reenaamaan.

Kohta taas mennään

Viikon päästä alkaa duuni. Auts.

On tullut taas tänään pyöräiltyä. Reidet on kovilla. Tupla-auts.

Mikähän siinäkin on ettei ihmiset voi kävellä normaalisti, vaan pitää pomppia ja hypähdellä ja seisahdella niin että pyöräilijätärraukka saa jarrutella ihan henkensä hädässä? Ei onneks tullu auts mutta pari kertaa liki piti.

Tulilla on kukkakaali-pinaattisoppa, joka on toivottavasti vallan nam.

Askarrellaan paskarrellaan

Otetaan tyhjä, matala Pringles-purkki. Samaten otetaan vanha raidallinen sukka. Leikataan saksilla sukasta sopivan mittainen pötkö. Asennetaan edellämainittu pötkö Pringles-purkin päälle.

Ja voilà:

Erinomaisen hyvä purkki, jossa voi säilyttää kantaaottavia rintanappeja!

Jokaisella vikoja on aina jonkun verran, siispä ratkeamme rokkaamaan toisenkin kerran

Kukapa meistä ei olis joskus ollut viittä vaille valmis Auroraan. Tai ainakin tuntee jonkun joka on ollut. Aika monella on mielialalääkettä menossa ja/tai ahistaa ja silloin jos ahistaa olis aika nastaa jos pääsis jonnekin tänään eikä ens vuoden viidestoista päivä.

Kerrankin ihan helvetin hyvä adressi, nimittäin mielenterveyspalvelujen säilyttämisen puolesta. Kannattaa käydä allekirjoittamassa. Ihan oman mielenterveytensä vuoksi.

(Ja totta munassa tästä on Facebook-ryhmäkin. Hö.)

Bicycle chic

Uusi fillari on aika ihana. Selkeätä parannusta edelliseen. Vielä kun sais uuden kypärän, joka ei näyttäis...no, ihan niin pyöräilykypärämäiseltä.

Tämmönen olis aika magee:

Kuva ja kauppa täällä

Ja tältähän sitä olis tietty mukava näyttää työmatkoilla (paitsi että kypärä pitää olla!):


Nyt vaan suunnittelemaan itselle syksyn fillarointimallistoa.

Se pyörii sittenkin

Iih! Mulla on uus polkupyörä! Se on musta ja siinä on miästen tanko ja levyjarrut. Sillä saapi kuulemma työmatkat rennosti ajella ja vaikka Porvooseen polkea jos kutsumuksen siihen kuulee.

Edellinen, viis vuotta sitten Biltemasta halvalla ostettu pääsi kierrätyskeskukseen, oli muuten edelleen ihan jees kunnossa mitä ei välttämättä niin vanhoilta romufillareilta voi odottaa. Mutta koska se oli aina ollut mulle pikkasen liian pieni, just silleen kettumaisen vähän niin päätimmä ostaa uudet pyörät.

Nyt alkaa Anuma sitten työmatkapyöräillä. Vielä aion investoida suht hyvään pyöräilysadeasuun, niin ei jää sitten ilmoista kiinni se meneminen. Ja jos ei tällä edesauteta sitä että ne 12 kiloa saadaan katoamaan niin johan on kumma. Sitäpaitsi kahden päivän takaisesta projektin lähtöpainosta on jo nesteenä kadonnut 1,5 kiloa, että HAH. Enää 10,5 jäljellä. Pysykää kanavalla.

Siell' lauandai-ildana valgead goivud

Huh. Selvittiin hengissä Saarenmaan oopperapäiväkeikalta. Ihan hyvä reissu ja esitys meni hienosti, mutta paikallisten matkajärjestelyt olivat hieman viitteellisiä ja meidän joukossa vähän liikaa geriatrista huolenpitoa vaativia, mutta hyvillä mielin voi kuitenkin olla.

Kävin tänään salilla ja pyyhälsin sinne vielä pyörällä. Reipasta.

12 kiloa sais poistua tästä rakennuksesta.

Oho!

Kattokaapas! Sehän on Jillian Michaels valkoisissa bigineissä!


Tää ei nyt näköjään lopu millään, tämä.

Meet you at the ring

Tää homma alkaa karata jo käsistä.


Mutku se on niin söpö!

Joo. Otan vain takkini ja lähden.

Sehän oon mä

nataliedee.com

Girl crush

Joo. Ei ole mulla kaikki lepakot tornissa. (HAHAA. LEPAKOT. HIFFASITTEKO? HAHAA.)


Mä taidan kanssa ruveta isona tommoseks.

Raju rockabilly paukkuu

Lopun Grease- pastissi on odottamisen arvoinen ja tuunaus itsessään aikas veitikkamainen:



Pitäisköhän alkaa värkätä?

Kunto karkaa aina vaan kauemmas

Eh. Lämpimässä säässä on vaan se huono puoli että hikoiluttaa.

Muutenkin jokseenkin tursas olo, en ole kyllä painoa nostanut mutta turvoksissa olen. Yök. Inhaa. Pitäis juoda vettä.

Ja pitäis mennä lenkille ja ties mitä kaikkea. Mutta ehkäpä mä en viitsi. Ehkäpä mä vaan sanon että PAH, MINÄPÄ SE OLEN PYYLEVÄ TÄTI JA LAITTAKAAPAS NIITÄ BANAANILASTUJA TÄNNEPÄIN.

Tai sitten mä saan inspiraation katsottuani turhan kauan ameriikkalaisten natsivalmentajatätien kuvia:


...joo.

Ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Ehkä on parasta vaan mennä nukkumaan.

Rullaillaan

Voi helvetti. Kohta on kesä taas ohi ja rullaluistelu-urani ei ole vieläkään vauhdissa. Inspiraatiota odotellessa:

Mautonta. MAUTONTA, SANON MINÄ!

Ah. Hauskaa. Käytiin Psyko-Veevan kanssa katsomassa Brüno. Ihan koko mittaansa leffa ei jaksanut minusta kannatella mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen oli se silti.

Jostain syystä hauskinta minusta oli se kun Brüno saapuu Jerusalemiin (sinne Keski-Maahan, tiedättehän) rakentamaan rauhaa. "Hola! Como esta?"

Annan elokuvalle 3 1/2 vaaleanpunaista tähteä.

Miehet jotka vihaavat naisia

No niin, sain vihdoin Stieg Larssonin ekan tiiliskiven luettua. Joo, ei suomeks 550 sivua olis ollut temppu eikä mikään mutta ruotsiksi lukeminen on mulla niin hidasta että tuntui aika urakalta. Hyvä puolihan siinä on se, että kerrankin joutuu lukemaan tarkasti. Huono puoli on se että sitä lukee niin tarkasti ettei välttämättä pääse vuoristorataan mukaan.

Mua ärsytti muutama juttu tossa kirjassa. (Varmaan ihan sen takia kun sitä on niin jumalattomasti hehkutettu ja munhan pitää ihan periaatteen vuoksi olla kuin Groucho Marx elokuvassa Hevosen sulat ja laulaa Whatever it is, I'm against it!)

Mutta joo, ensinnkäkin eiks nyt hei oikeesti Mikael Blomkvist ollu lievästi Mary Sue Larsson? Hmm? Ja että vallan triangelidraama joka on kestänyt jo vuosikaudet ja aviomies on ihan ok asian kanssa? JUST. JUST. Tosin enhän minä tiedä miten paremmat piirit elävät niin että ehkä tommonen on ihan normaalia.

Toisekseen: Lisbeth Salander. Niin. Kun minusta se ei ollut ollenkaan tarpeellista viritellä sitä sänkyyn Blonkan kanssa. Varmaan se on tosi tärkeetä jossain tulevassa kirjassa että niillä on UUH EROTIQUESUHDE ja joo joo se huomas kirjan lopussa rakastuneensa Blunkkaan mutta silti. Onks aina miehen ja naisen pakko päätyä bylsimään? Miksei ne voinu olla vaan helvetin hyviä kavereita? Hä? Sitäpaitsi Lisbeth ei vaikuttanut ollenkaan toimivan sosiaalisen kyvyttömästi vaikka siitä kokoajan puhuttiin että mahdoton ihminen ja OOH ASPERGER. (Paitsi että Larsson kirjoittaa AspBerger. JOKA ON VÄÄRIN. SANONPAHAN VAAN.) Ärsyttävää oli myös että Blomkvistin ulkoiset tuntomerkit sivuutettiin hyvin sulavasti mutta kun Lisbeth Salander pääsi debytoimaan kirjan sivuilla käytettiin ihan julmetusti aikaa siihen että miltäs tämä anorektikko (joka tokikaan ei ole anorektikko, Lisbethän syö kuni hevoinen ja pysyy silti zuperlaihana) nyt oikein näyttääkään.

Kukat. Kukat, kukat, kukat. Kirja alkoi hienon kutkuttavasti, mutta sitten kukat jäivät vallan unohduksiin. Loppuratkaisun pyörteissä niistä ohimennen mainittiin että "juu, ne kukat" mutta aivan muuta oli povattu.

Puhelinnumerot. VOI JEESUKSEN PYSSYT. (Kirjaimellisesti tällä kertaa.) Eikös Blonkka ollut innokas dekkareitten lukija? Totta munassa ne oli raamatunlukukoodeja ne! Ne on aina raamatunlukukoodeja!

Viimeinen valokuva Harriet Vangerista. Niin. menikö siihen todella liki 40 vuotta ennenkuin joku älysi huomata että Harriet katsoo jonnekin muualle kuin pelle-esitykseen? Eikö se ole yksi asioista joita muutenkin tehdään jos valokuvaa katsotaan vähän pidempään? (Vai onks tää nyt taas niitä mun omituisuuksia joille muut vaan lempeästi nyökyttelevät samalla kun selän takana pyöritellään silmiä niin että silmämunat rutisee? Hä?)

No, kaikesta huolimatta olihan se ihan jees kesäkirja, en minä sillä. Ja tosiaan jos olisin ahmaissut sen suomeksi yhdessä päivässä voisin olla paljon enempi liekeissä. Silti on jo esiin otettu Flickan som lekte med elden. Sitä seuraavaksi.

Raiders of the storm

Hauskaa lomalukemista: Bändien raiderilistoja. Erityisen legendaarinen on Iggy Popin raideri (One Bobe Hope impersonator, please) ja löytyy sieltä se Van Halenin "M&M- karkkeja mutta EI RUSKEITA"- listakin.

Mun raiderilistalle pääsis ainakin vegaanipitsa ja hilseshampoo. Päätä kutittaa ja hiukoo. Nih.

Nomen est omen

Lyhyen mutta merkityksellisen pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että mulle sopis nimeksi hyvin Deborah. Ei Deb, Debbie eikä Debster vaan Deborah.

Jos mun nimi olis Deborah mä ajaisin Vespalla ja opettaisin kuvataidekoulussa ja mulla olis monta siamilaiskissaa.

Deborah. Joo, mikäpä ettei.

Jalka, käsi, aivo

Oikean jalan sääriluu on kipee, eiliset fudistreenit otti koville. Tai ei muuten mutta oikeaoppisen rintapotkun harjoittelu napautteli niin että nyt on vähän puolijalkainen olo.

Ja lenkille pitäis yrittää, mutta kahotaan, kahotaan.

Mun koneella on käynyt joku pikku kurre ja jättänyt linkin kirjanmerkkipalkkiin. Hmmm, kukakohan se vois olla?

Summer of sweet, sweet ladies

Just kun mä olen päässyt Lily Allen- ihastuksessani hyvään vauhtiin, löysin uuden kandidaatin kilvoittelemaan mun muusikkotyttöystäväkisassani.

Naiset ja herrat; Jenny Wilson.

Alkeellista, rakas Watson

Mä olen lukenut luullakseni melkein kaikki Sherlock Holmes- tarinat mutta mitään tällaista en kyllä muista:



Mutta AIVAN SAMA. Tuo leffa on nähtävä.

Hameesta housut

Nämähän tehtiin jo tovi sitten, mutta kuvat unhottuivat laittaa.

Paras kesäalaosa ikinä: THE MAMELUKIT.

Aika jorsesta, valtavan suuresta tirolilaishameesta tuli tämmöiset:


Ja ihan kaupan kankaasta tehdyt hämähäkkiaiheiset mamelukit elikkäs HÄMELUKIT:


Hurjat kätevät, söpöt ja vilpoiset. (Vaikka eipä siitä näillä keleillä niin väliks.) Kaava Joka tyypin kaavakirjasta.

Nyt jos pääsis lenkille tästä koneen äärestä niin olis aika mahtavaa. Katellaan.

Shepherdess' pie, no sheep involved

Teki mieli perusruokaa. Ja tänään on tiistai ja tiistai on meillä perunaruokapäivä ja mainio perunaruokahan on perunasoselaatikko.

Ja tässäpä jännittävä kertomus siitä, miten kasvisversio aiheesta valmistetaan! (Ei tarvitse pelätä, tarina on lyhyt ja päättyy hyvin.)

Liotetaan soijarouhetta ja vihreitä linssejä, maustetaan maun mukaan (timjami, kajaaninpippuri ja curry toimivat erinomaisesti) ja lisätään mukaan pieni purkillinen tomaattipyreetä.

Levitetään seos öljyttyyn uunivuokaan:

Päälle perunasose, minä keitin peruna-bataattimuusia. Mutta muistakaa suolata kunnolla, sillä suolaton muusi on kauhistus Jumalan silmien edessä! (Tai en minä tiedä, mutta kuvittelisin ettei kukaan itseään kunnioittava jumala voisi sietää suolatonta muusia.) Levitetään perunasosekerroksen päälle korppujauhoja, mä käytin Maustettua Korppujauhoa kun sitä kaapissa oli.

Before uuni:



Ja After uuni:


Se oli reilun tunnin uunissa, asteita 175. Ja hyvältä maistui salaatin kanssa. Ihan täydellinen sivuseikkahan tämmöisille ruuille olis aina säilykepunajuuri, mutta meiltä ei löytynyt tarpeeksi siviilirohkeutta lähteä niitä kaatosateeseen Siwasta hakemaan. Ja hyvin tosiaan toimi ilmankin, mutta jos täydellisyyteen pyritään niin sitten ehdottomasti punajuuri.

Aja se pois

Tukka-asiaa. (Thihihiiii!)

Väsy vie ja taas mennään

Piti kirjoittaa keitosta ja pistää Suokki-kuvia ja kaikkea. Mutta jos ihmistä väsyttää, ihmisen on parasta mennä nukkumaan.



Ja kissan myös.

Päivä turistina

Käytiin siellä minne on ollut kohta nelisen vuotta puhetta mennä. Annan kuvavinkin matkakohteesta:


Tarkempaa kuvaraporttia huomenissa, nyt suihkun kautta sänkyyn ja leffa pyörimään.

Voi miks ei saavu noutamaan

Vaan kuinkas sitten kävikään?




Dina Goldsteinin mainio kuvasarja kertoo.

So long, sucker

Voi hyvät pyssyt. Sarah Palin eroaa tehtävästään Alaskan kuvernöörinä! Voi hyvät pyssyt! Kuka nyt pitää Venäjää silmällä? Kuka nyt näkee nostaako Putin päätään? Muistattehan nämä ja muut kuolemattomat Sarah-sitaatit? Ai ette? Ei se mitään, tässäpä remix:



Mutta oikeesti. Mitä on tapahtunut? Miksi Palin lähtee kesken kauden? Mä veikkaan KIRISTYSTÄ. Jossain on joku jolla on VALOKUVIA. Tai sitten kyse on (taas) jonkin sortin kiinteistökaupoista. TAI SITTEN: Palin on oikeasti Michael Jacksonin lasten äiti!

Jotain vinkeen veikeetä siellä on menossa, ei tätä muuten olis ilmoitettu itsenäisyyspäivän aattona, kun koko Ameriikan Yhdysvallat on känniviikonlopun alkupyörteissä. Veikkaukset siitä että kyseessä olis ovela taktiikka Palinin mahdolliseen presidentinvaaliehdokkuuteen 2012 kuulostaa minusta aika käsittämättömältä. Kuka helvetti sitä sitten äänestäis? "Jätin edellisenkin leikin kesken koska olen vatipää" olis aika huono vaalilause.

KIRISTYSTÄ. Sitä se on. Toivottavasti pian saadaan mehukkaita yksityiskohtia. Ja VALOKUVIA. Siis muitakin kuin semmoisia missä mulle on Photoshopattu Palin-letti:

Oh. The horror.

Vihreetä pornoo

Satunnainen sukankuluttaja tuumailee Internetseissä surffaillessaan: "Hmmm. Saisipa kerran eläissään nähdä Isabella Rosselinin käyskentelemässä paperipenismetsässä puhumassa munasoluistaan!"

Ja voila:




Kaikki jaksot löytyvät täältä.

Ei puhuta rakkaudesta

Puhuttiin politiikasta. Tai pikemminkin siitä miten politiikasta pitäis puhua. Minusta siitä pitäis puhua niin että tämmönen tyhmempikin ymmärtää.

No. Enhän minäkään nyt varsinaisesti ole mikään pelkkiä kiertokouluja käyny kirvesmies Kainuusta (enkä edes esitä sellaista televisiossa) mutta kun mä en tajuu miks kaikki asiat pitää viedä niin julmetun kauaksi kysymyksestä. Että jos joku pieni piipertää että "mitenkäs ne leipäjonot ihan kamalaa että semmosissa ihmiset joutuvat" niin silloin minusta siihen pitäis vastata niinkuin kysymykseen leipäjonoista. Että ihan konkreettisesti.

Kun esimerkiks tämmöisen leipäjonoasian edessä on tosi vittumaista jos ihminen (tai poliitikko, ihan miten vaan) rupeaa välittömästi selvittämään että "kysehän ei ole leipäjonoista an sich, vaan tämähän tulee kytkeä suurempaan kokonaisuuteen ja analysoida sosiaalipoliittista kokonaistilannetta ja kausaliteetti lähtökohtaisesti oletusarvoisesti korrelaatio toverit vihreätarvot".

Niin. Kyllähän sen ymmärrän minäkin, että se kokonaistilanteen selvittämien ja suurien ratkaisulinjojen hakeminen on tärkeetä. Totta munassa se on tärkeetä ja voidaanpa sanoa että siitä on vallankin lähdettävä. MUTTA. Kun sille pienelle piipertäjälle saattaa jäädä vähän hassu tunne. Että ihan kuin sitä sen (ehkäpä hölmöäkin) kysymystä ei oltais noteerattu. Ja kun se siitä pääsee kotiin asti ja saa kahvit juotua se saattaa sanoa kissalleen: "Jäipä sellainen tunne ettei sitä yhtään kiinnostanut minun sanomiset. Että ei se edes kuunnellut".

Ja tähän tilanteeseen kun loikkaavaat seinän läpi vähäpukeisina Niinistön Sape ja vatsastapuhujan nukke Katainen ja Bob Helsingin tytöt ja pojat heitellen sääriään ilmaan can-canin tahtiin laulaen SUA KUUNNELLAAN SILLÄ SEINILLÄKIN KORVAT ON niin ei tarvitse kauempaa hakea selitystä viimeaikaisten vaalien tuloksiin.

Päätän poliittisen analyysini täältä tähän. Juha lähettää terveisiä.

Ja olisin tietty upottanut tähän "Politiikkaa" mutta kun sitä ei YouTubesta löytynyt niin AIVAN SAMA!

Humpuukia ja puijauksia

Sain just loppuun Francis Wheenin "Kuinka humpuuki valloitti maailman". Hauska. Siitäs saivat, postmodernistit! Ja Tony Blair!

Seuraavaksi luvassa sitten sitä luvattua lomakirjallisuutta; Män som hatar kvinnor venttaillee tuolla pöydällä. Onkohan ruotsalaista dekkaria hupaisampaa parvekelukemista olemassakaan? Tuskin.

Hyvää ötyä!

The days of our lives

Taas yks lomapäivä takana. En oikein saa mitään erityistä tehtyä, mutta päivät tuntuvat olevan täynnä jotain ihme silppua jossa rämmitään. Sinne, tänne. Tuolta, täältä.

Huomenna on edelleen silppua luvassa mutta perjantaina mä repäisen. Vietän koko päivän parvekkeella kirjaa lukien.

Näin on. Ehjää kokonaisuutta luvassa, kunhan huomisesta selvitään. Varmasti.

Veit jalat suustani

Kesäpäivä ilman päätä

Käväistiin Etelä-Helsingissä.

Siellä oli kuolleita legioonalaisia!

Söimme hedelmällisiä eväitä-------->

Eikä ne rantalentistelijät olleet yhtään hot. Hö.

Mutta kesäpäivä se oli. Ja huomenna tulee niitä lisää. Kivaa.

Ryyd

Aika kuollut olo. Nuhainen. Ei muuten kipeä olo, mutta väsyttää ihan saatanasti.

Ehkä on viisainta mennä nukkumaan. Kyllä se varmaan siitä tokenee.

Kieri, keraamikko, kieri

Hyvä pössis. Eilen Tallinnassa, tänään kotona. Kivaa kumpainenkin.

Tallinnan reissu oli kovin pikainen, ei me oikein mitään ehditty. Shoppailtiin ja käytiin syömässä, siinäpä se. Sain Kaubamajasta ostettua sitä silmänrajausgeeliä joka oli Hesan Stockalta loppunut, pakko-ostoksena tuli mukaan hihaton metsänvihreä neule, joka piti hommata kun laivan ilmastointi pahalainen meinasi jäädyttää inehmon pystyyn. Nuha siitä kyllä tuli ja on kurkkukin vähän kipee, mutta ehkä se tästä.

Tänään oli muutama potkupalloilijakollega syömässä, mä laitoin tofu-kookos-porkkanakeittoa ja leipasin tuoreet sämpylät. Voi että oli hyvää. Minä se sitten oon mainio kokki.

Ens viikolla saadaan ilmeisesti kesäautokin alle, että ties minkä Etelä-Suomen turneen tässä vielä myö kojjootit innostumme tekemään. Ans kattoo.

Tällaista on loma.

Nowhere fast

Huh. Olipas päivä. Ensin tiukkaa tulkkausta kuus tuntia ja voin sanoa että se ei ole hupia se. Sitten kiiruusti Martta-tapaamiseen Lasipalatsin terassille ja sieltä nuolena potkupallotreeneihin Käpylään.

Shwoosh. Punainen Pasifisti oli Punainen Salama ja meni ja teki ja nyt on vatsa täynnä falafelia ja spaghettia ja ketsuppia ja kahvit päälle.

Huomenna Miian kanssa Tallinnaan, saapas nähdä onko samoja mestapaikkoja kun viime kesän päiväreissulla joka Juhan kanssa tehtiin. Voip olla että on, voip olla että ei oo. Mene ja tiiä.

Lihaa piiloon

Ehhhh.....?????


Taidanpa syödä hedelmän.

Dust to dust

Mulla ei ole aavistustakaan tästä Twilight- jutusta, mutta äärettömän nautittava miksaus silti:

Verso, herne

Pistin pitkästä aikaa herneitä versomaan. Kokeilen kahta eri tyyliä: perinteinen high-tech-versotuslaatikko



ja aivan yhtä perinteinen talouspaperia-lautasella-metodi (Paitsi että mä käytin nenäliinoja. Koska olen anarkisti, jumalaut'.)


Molemmat odottelevat nyt pimeässä tiskipöydän alla elämänsä kevättä. Katsotaan mitä tapahtuu.

Kuume, rokko ja korvasärky

Nokkosrokko. Mä olen itsediagnosoinut Dr. Googlen avulla omituisen ihottuman ja näppylät joita mulle nousee taas vähän väliä ja nokkosrokkoahan se. Antihistamiinin pitäis auttaa, toivottavasti. On nimittäin kovin ikävää tuollainen kutina.

Tänään oli tuplatreenipäivä: Aamulla pace ja illalla potkupalloa. Erinomaisen hyvä meininki, paitsi että nyt on aivan järjetön nälkä koko ajan. Pitänee siis syödä vähän lisää, paahtoleipä jonka yllä on hummushuntu ja ropsahus ituja saattais löytää kodin mun vatsastani.

Jääkaapille, mars!

Pitkässä juoksussa

Tänään juostiin Maksun kanssa Laajasalon ympäri. 10 kilsaa. Jee! Vauhti ei päätä huimannut, mutta jokainen kilsa on nyt kullan arvoinen minkä ennen elokuuta alle saa.

Kokeilen uutta vempelettä: MixMeister BPM Analyzeria. Ohjelma laskee kaikista koneellani olevista biiseistä BPM:n elikkäs kuinka monta iskua per minuutti siellä humppakone jyskyttää. Sillä kurin voin fiksailla omia soittolistojani ja pystyn paremmin pitämään kadenssia yllä, mulla kun juostessa taipumusta unohtaa, no, juoksevani ja yht'äkkiä saatan seisoa kuola valuen jossain ojan reunalla ja taas on viimeiset viistoista minuuttia elämästäni kadonnut jonnekin. Mutta kun juoksee musiikin tahtiin, voi laittaa aivot narikkaan ja pysyy silti tiellä ja vauhdissa.

Väsyttää, taidan pistää sohvalle pitkäkseni ja katsastaa pari jaksoa Buffya. Sunnydalessa sitten aina sattuu ja tapahtuu!

The Scooby Gang, Season 1. Good times...

Keskikesän juhlintaa

Ihanaa. On juhannusaatto ja Laajasalossa sataa vettä. Mutta ei se mitään, onneks on koti ja kahvinkeitin ja hylly täynnä lukemattomia kirjoja.

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Lomakuu

Hän on täällä tänään.

Loma.

Huomenna mä laitan aamiaiseks banaanilettuja, ihan vaan siks kun on loma. Mä käyn koiran kanssa pitkällä lenkillä, ihan vaan siks kun on loma. Jos ei sada, käyn pesemässä matot. Koska mä olen lomalla ja sitäpaitsi se on kivaa ja silloin pitää tehdä kivoja asioita kun on lomalla.

Reilu kuus viikkoa ihanaa vapaaherratarstelua edessä.

Loma.

Hän on täällä tänään.

Ettäs tiedätte!

Some girls are bigger than others

Picture this:

Minä, uudenkarhea mohikaani päässäni kuuntelen The Smithsiä ja ompelen itselleni vaatteita. Aika vois olla rapeet parikymmentä vuotta sitten mutta se ei ole. Se on nyt.

Jaa että mistäkö mä sen tiedän? Teinikatkeruus on tietysti kadonnut, hö. Aika mahtavaa.

Kyllä keski-iässä on hauskaa!

Vapaa-ajan ongelma

Mulla on KOLME TYÖPÄIVÄÄ JÄLJELLÄ. Huh. Kyllä se siitä.

Huomenna on bookattu pöytä itäisestä ravintolasta ja kaikkien tarhatätien kanssa pitäis mennä sinne syömään. Mun ongelmani on vaan se, että mä EN HALUA. Jos meitä on siellä minä + viis tant, mä en suostu mistään hinnasta istumaan niistä kahden vieressä. Yks menettelee, kunhan se malttaa puhua vähän vähemmän lapsistaan ja kaks on oikein mukavia, mutta nämä tilastolliset todennäköisyydet eivät minua varsinaisesti miellytä.

Ja istuinpa missä tahansa, niitä tolkuttoman typeriä juttuja joutuu sitten kuitenkin kuuntelemaan; Siuntio/laihdutus/Siuntio/selluliitti/Siuntio jne.

Mä en tahdo. Ja koska näin on, minä en mene. Kas näin, ongelma on ratkaistu!

Loppu häämöttää, hää

Ei jaksa. Aivan väsynyt ja veto veks. Neljä päivää töitä ja sitten alkaa LOMA.

Silmäniloa kuitenkin meille, aivan kohta sammuville:

Uuh, beibi!

Voi sitä aikaa silloin ennen

Heh. Nyt naurattaa, mutta muutama vuos sitten ei naurattanu yhtään. Voi sitä elämätä.

Vasemmisto etsii itseään

Eilen oli Eduskunnan lisärakennuksessa Arhinmäen koolle kutsuma tapahtuma jossa keskusteltiin Vasemmistoliiton tulevaisuudesta järkyttävän vaalitappion jälkeen. Ja olinhan siellä minäkin. Sillä onhan jonkin muututtava johonkin suuntaan.

Ja oli siellä tosi hyvä pössis, fiksuja juttuja jengillä ja muutosta ilmassa. Jäkittämistä ja telaketjuilua ei juurikaan esiintynyt, tosin yks vanha patu SKP:stä kävi kaipailemassa Vladimir Iljitsiä takaisin mutta sehän ei ollu meidän tyyppejä, niiinq.

Mutta siitä Arhinmäestä. Niin. Kun onhan se varmasti mukava nuorukainen ja pelaa jalkapalloa (mutta niinhän me kaikki!) ja on kokemusta ja diibadaabaa, mutta. Kun Martti Korhosesta mulla oli aina semmonen mielikuva että siellä se Mara seisoo jossain lumisateessa susihattu päässä kesät talvet, parta huurussa niin nyt mulla on semmonen fiilis että se susihattu siirretään vaan uuteen päähän.

Vaan ehkäpä uusi syksy kaiken vielä muuttaa voi, ehkäpä minä pääsen Paavo-hurmokseen tai edes sellaiseen tilaan että totean hänen olevan hyvä ja kuunteleva muutosjohtaja.

Sitäpaitsi susihatut on TOTALLY NOT VEGAN!!

Raikkaasti subrettiroolissa

Tuli tuossa Naamakirjassa kommenttia, että varmaankin vihaan työtäni kun kerran odotan niin kiihkoisasti lomaa. Näinhän suinkaan ei ole asia; päinvastoin pidän työstäni erittäin paljon. Mutta. (Pakkohan tähän oli tulla MUTTA. Hö.)

Tarhatätinä olemisessa on tosi vittumaista jos on yhtään vittumaisia työkavereita. Koska mä en ainakaan jaksa kuunnella yhtään idioottimaisia juttuja a) selluliitista b) itämaisesta tanssista c) Siuntiosta d) äidistä Siuntiossa e) kissasta Siuntiossa f) selluliitista Siuntiossa etc. ad nauseum.

Sit on vielä sellainen pikkujuttu, että mä olen opiskelija. Mä en itse saa päättää ihan kaikista maailman asioista ja se ei olekaan minulle ihan helppoa se.

Mutta lapsista mä pidän. Ja lasten kanssa työskentelemisestä. Lapsia mun ei tee juur koskaan mieli torpata nenään, kun taas niitä paria menopaussibimboa aika useinkin.

Ja silti on ihanaa että lomaan on enää NELJÄ TYÖPÄIVÄÄ JA RISAT! HAA!

Taikuri oli itsekin ihmeissään

Kyllä. Potkupallo toimii. Mä tiedän että mä hehkutan sitä aina ja kaikkialla ja kaikille halus ne sitä tai eivät, mutta kun se on totta.

Väsymys ja vitutus saavat aina hetkiseksi väistyä kun akkain kanssa juoksemma pallon perässä. Joskus joku onnistuu jopa saamaan pallon kiinni ja potkaisemaan sitä. Kauheasti me nauretaan ja hikoillaan ja laiskotellaan aina kun valmentajan silmä välttää.

Maagista. Kerrassaan. Suosittelen.

Kisaväsymys ja hygieniadilemma

Edelleen väsyttää, väsyttää niin että veriä seisahuttaa. On tää ollut kieltämättä aika pitkä ja monipolvinen työvuosi, uus duuni ja opiskelu ja ruåtsia puhutaan ja sen semmoista. Että jos nyt ens viikkoa odotellaankin kuin kuuta nousevaa, on se aika ymmärrettävää.

Kysymys: miten kerrot työ/opiskelu/satunnaiselle kaverille että niiden henki haisee? Kysymällä huolettomasti "ookko hammaslääkärissä viime aikoina käynyt?"? On tosi ikävää, kun semmoiset joista oikeesti haistaa että karieshan se siellä pyllyilee tulee hönkäilemään ja sitten joutuu yrittämään pitää naamaa peruslukemilla vaikka oikeesti tekis mieli ruiskuttaa niille suuhun Vademecumia päälärikaupalla.

Niin. Että koska tästä pääsee LOMALLE SAATANA?

Sitä odotellessa.

Jaksamisen loppu näkyvissä

On se vaan kumma että aina kun loma lähenee, veto rupee olemaan lopussa. Väsyttää ja vituttaa ja paleltaa ja päätä särkee. Lapset huutaa ja työkaverit on ärsyttäviä.

Onneks tänään saa lähteä aikaisin kotiin, eläköön työajan lyhennyspäivä. Huraa sille.

Kansa on puhunut

Että semmonen vaalitulos.

No, sitä saa mitä tilaa.

Virallinen valvoja

Tänään oli pitkästä aikaa mukava lauantai: pyörin Miian kanssa kaupungilla. Söimme salaattia ja joimme Vasemmistoliiton vaaliteltalla kahvia, Stockalla tavattiin Matti Salminen ja minä löysin itselleni silmänrajausgeelin.

Huomenna vaalitoimitsijaksi. Muistakaa äänestää!

Nuku idiootti

Väsyttää. En tiedä onks tää sadeilman syytä vai vieläkö Pietarin univelat painaa, mutta jessus että väsyttää.

Mä en löydä mun superpitkää viivotinta mistään ja mä tarvitsisin sitä, kun rupeen muokkaamaan leveiden housujen kaavasta mamelukkeja. No, ehkä mä käytän vatupassia.

Kahden viikon kuluttua tähän aikaan mun lomani on jo alkanut. Sitä odotellessa.

Kyllähän se sitten siitä

Koulutehtävissä ollaan niskan päällä kuulkaas. Saattaapi olla että yks tulee bumerangina takaisin mutta onpahan ainakin yritetty. Ja lunastettu ehkä samalla lisäaikaa siihen...

Mulla on kaks viikkoa kesäloman alkuun. Tänään hommasin jo lomalukemiset; Stieg Larssonin Millenium- trilogia lepää nyt hyllyssä!

Tästä aloitetaan sitten.

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Koulutehtäviä olis vielä jäljellä, torstaina viimeinen palautuspäivä.

Eikä nappaa. Ei nappaa sitten vähääkään. Vituttaa vaan.

Satans.

Kojjootit kiertuveella

Pietari oli ja meni hyvin. Torstai oli kuten aavistelinkin rankaa, mutta ei se perjantai sen helpompi ollut; kello oli 02.120 ja perjanatin puolella jo kun saatin vihoviimeinen häkki rekkaan.

Siitä vois kirjoittaa vaikka miten pitkän raportin, mutta vaikka viime yönä tuli vedettyä 17 tunnin unet ja päivällä vielä parin tunnin päikkärit niin nyt pitää mennä taas nukkumaan.

Maatuska tai kuole! /inside/

Voi hospodi

Huomenna lähdetään Pietariin, hiphop ja huppiaijei. Repinillä mennään ja kolme yötä ollaan ja sitten tullaan takaisin.

Torstai tullee olemaan karmein päivä, perjantaina asioiden pitäis lutviutua jokseenkin omalla painollaan (jinx!) ja lauantaiaamuna juna lähteekin jo 7.07 kohti kotia.

Torstai on toivoa täynnä, toivomma.

Onnen pienet palaset

Käytiin pitkällä perhekävelyllä. Kierrettiin Mustikkamaa ja tultiin Kulosaaren ja Herttoniemenrannan kautta takaisin kotiin. Välillä syötiin eväitä ja juotiin kahvia termoksesta. Meri oli vieressä ja Helsingin rannat ihanat. Oli onnellinen päivä. Kiitos, rakkaani.

Vaatteet on mun aatteet

Nyt olis taas kiva pukeutua vähän enemmän. Silleen että ihan miettis mitä sitä päällensä laittais. Se on varmaan tää kesätukka, jos hiuksilla on pituutta 15 mm sitä pitää ruveta sitten kompensoimaan muuta krumeluuria yllensä. /kyökkipsykologiaa/

Mähän olisin itseasiassa halunnut mennä työväenopistoon kolmevuotiselle "Hyväksi kotiompelijaksi" -kurssille, mutta tässä vaiheessa elämää ja opiskeluja ei oikein napannut sitoutua noin pitkäksi aikaa. Mutta kotikonsteillakin pääsee, ajattelin, ja ostin Joka tyypin kaavakirjan. Sieltä sitten ruvetaan ammentamaan tietotaitoa ja vääntämään kledjuja ylle.

Mutta nyt mä tarvitsen inspiraatiota! Nykymuoti sinänsä ei ole mun mielestä kovinkaan kiinnostavaa ja suomalaiset muotiblogit ovat mun mielestä melko kammottavia. Ainoa kenen blogia seuraan on Nelliina, sillä on tolkullisia juttuja ja kivoja vaatteita ja se ompelee itsekin ja se OSAA KIRJOITTAA YHDYSSANAT YHTEEN. Toinen mukava, ei varsinaisesti muoti- mutta mielenkiintoinen blogi on Ompeluintoa, jossa Romulus tuunaa kaikenlaista kaikenlaisesta ja se on aina mukavaa se.

Mitäs muuta tuolla Internetseissä olis tähän liittyen? Crafsters on tietty klassikko, sen suomalainen vastakappale saattais olla Ihan itse, johon mä joskus rekisteröidyin mutta jonka säännöt ovat ihan *käsittämättömät*, että se ei ole vaihtoehto. (Oikeesti, mä olen vanha ihminen ja pidän kurista ja järjestyksestä mutta JOKU NILLITYSRAJA. Jestas.)

Ulkomaan ihmeistä pitää tietysti mainita vielä The AntiCraft, joka on ehkä enemmän neulomis/virkkaus/värkkäys-blogi/zine/whatever mutta kukapa ei haluais itsetehtyä pimppiperuukkia:


Että lisää vinkkejä ja vihjeitä kaivataan. Kertokaa ihmeessä jos jossain on joku hyvä saitti tai blogi jonka olemassaolosta en tiedä. Mutta nyt pitää mennä ratkomaan vanhaa miesten paitaa, josko siitä tulis kiva kesätunika jonain päivänä.

Hyvää tekee

Meinasin jo ajatella että vitutuksen puolelle menee, mutta onneks oli fudistreenit. Se se elävöittää ihmisen arkea!

Suvivirsi

Meillä oli tänään päiväkodin kevätjuhlat. Aivan kamalaa. Enempää en sano.

Lisäksi onnistuin kylmettämään itseni, ei toukokuun puoliväli ole välttämättä kovin hyvä aika ulkoilmajuhlille. Nyt jos lentsu tulee takaisin alkaa punatulkkujen verilöyly kyllä. Perkele.

Koulutehtävien osalta mulla menee aikas hyvin; yhden lähetin jo KAKSI PÄIVÄÄ ennen deadlinea ja opettaja vastas että hyvältä oli näyttänyt. Että HAH. Toisen tehtävän olen jo aloittanut, sen saan varmaan jätettyä ens maanantaina eli puoltoista viikkoa etuajassa. Sitten olis vielä kaks pikkujuttua rästissä, eli hyvältä näyttää. Pitäkää peukkuja.

Teeleipä on uunissa, pitää käydä kurkkaamassa miltä se näyttää. Tuoksu on ainakin hyvä. Namskis.

Raskas motivaatio

Mä käytän usein munakelloa kun halua saada koulutehtäviä tehdyksi. Se on niin vapauttavaa, pistää halutun ajan päähän kellon pirisemään; niin kauan kun munakello nakuttaa pitää tehdä töitä. Kun se pirahtaa, saa pitää tauon. Yksinkertaista mutta toimii mulla.

Vaan miksipä tehdä yksinkertaisesti asioita kun niihin voi käyttää sähkövehkeitä?

Jep, nyt voi myös laittaa ajastimella toimivan pallon jalkaan! Mahtavaa!

Kallio kukki- kuvareportaasi

Sambatätejä!


Kätyrit!


Komeita muukalaisia!


Ja olinhan siellä minäkin!

tämän kuvan otti Juha

Loput kuvat löytyvät täältä.

Avaruusnatsit tuloo!

Kauneus on katsojan silmässä

Mainostavat joka metrovaunussa sitä Jätä se sika!- elokuvaa. Mä katsoin sitä mainosta ja ajattelin että onpas helvetin ärsyttävää kun ne kaikki ihmiset on niin epänormaalin kauniita. Hirveesti hampaita kaikilla ja taas Aniston heiluttelee tukkaansa. Yäk. Että miks tavalliset ihmiset ei koskaan pääse elokuvatähdiksi? Miksei meidän elämä kiinnosta ketään, mitähä?

Ja sitten mä ajattelin että jos mä joutuisin katsomaan alakerran naapureita kaks tuntia jättiläismäiseltä kankaalta, mä todennäköisesti purisin ranteeni auki.


PS: Mua ei sais villit hevosetkaan raahattua katsomaan tota shittiä leffateatteriin. Mutta silti.

Lenssunlähdetyskeitto

Silppua

3 sipulia
7-8 porkkanaa
4-5 valkosipulin kynttä

ja kuullota ne öljyssä. Mausta

inkiväärillä
currylla
kajaaninpippurilla
suolalla

ja lisää vettä ja kasvisliemikuutio tai -jauhetta.

Anna porista kunnes porkkanat ovat kystiä, sitten soseuta sauvasekottimella. (Varovasti, kiehuva neste on, no, kuumaa. Hö.)

Lisää hyppysellinen

sokeria

ja purkillinen

vihreää salsakastiketta.

Sekoita hyvin ja loppuhöystä reilulla määrällä

timjamia.

Syö ja sano tukkoiselle nenälle: Hasta luego!

Perjantai, taas, mitä välii

Mä olen nyt ollut koko viikon veke duunista, paitsi tiistaina jolloin kävin siellä pyörähtämässä yskien. Ei tää ole niin hauskaa kuin vois kuvitella; kun on kipee joutuu jättämään fudistreenit väliin eikä pääse lenkille eikä mitään muutakaan mukavaa vapaa-ajan toimintoa. Mutta siks sen nimi vissiin onkin SAIRAUSloma eikä vaan LOMA.

Toinen juttu mikä tässä äsryttää on ihmiset. Ihmiset jotka sanoo kun mä sanon olevani kipeä: "AINA SÄ OOT KIPEÄ. MIKS SÄ OLET AINA KIPEÄ? SÄ OLET TOSI USEIN KIPEÄ, MIKS? MIKS?" Se on harvinaisen ärsyttävää, tiedättekö. Mä en hei tiedä miks mä olen taas kipeä, ei tiennyt se lääkärikään joka käski mun muuttaa Ivaloon. Ihmiset kuulemma on joskus kipeitä, se ilmeisesti kuuluu tähän settiin. Joskus on enemmän kipee, joskus vähemmän mutta niin kauan kuin ihminen on elossa se on joskus kipee. Niin se vaan on.

Että seuraavan kerran kun joku sanoo olevansa kipeä, mietipä kaks kertaa ennenkuin alat vahkoomaan että TAASKO SÄ OOT KIPEE AINA SÄ OOT KIPEE OUUUUUUUU. Koska se on ihan vitun ärsyttävää ja menee henkilökohtaisuuksiin jotka ei sulle kuulu tippaakaan. Et sinäkään tykkää jos tullaan vinkumaan että MIKS SÄ OOT NOIN LIHAVAAAA? MIKS SULLA ON ALKOHOLIONGELMAAAAA? MIKS SÄ OOT NIIN KUSIPÄÄÄÄÄ?

Sanot vaan että "voi, sepä ikävää. Toivottavasti paranet pian" ja sitten vaihdat puheenaihetta vaikka Euroviisuihin. Sovitaanko näin?

Kuvassa flunssavirus. Kysy siltä jos on asiaa.

Buffy, vampyyrintappaja (lyhennetty painos)

Buffy, the Vampire Slayer (Abridged)

Yksikseskös yskiskelet

Mä olen saikulla. TAAS. Siltä se ainakin tuntuu. Hittohemmetti.

Diagnoosina: yskä. Siis: YSKÄ. En tiedä, en ole lääkäri enkä edes näyttele sellaista televisiossa mutta HEI ÄIJÄ MÄ OLISIN VOINUT SEN ITSEKIN SANOA. Jestas. Tosin mä sain myös antibioottikuurin, koska keuhkoputkeni ovat kuivat ja tulehtuneet. Nyt odotellaan että alkaa räkä lentää, se on sitten parantumisen merkki se.

Kysyin parantajasedältä myös, voisinko tehdä jotain että tulevaisuudesa välttyisin tällaisilta ikäviltä taudeilta/jälkitaudeilta. Setä sanoi: "Kyllä vain. Muuta Ivaloon."

Heh heh. Humoristista. Sarkasmi sopi hänelle kuin pellepuku kuolleelle vauvalle.

Tähän loppuun kuva mun uudesta poikaystävästä. Namskis.

Fascinating, yes?