Ööööööööööööööö

Huomenna on lauantai ja mulla on koulupäivä. Arvatkaapa vituttaako. (Vastaus: joo.) Ja totta munassa meillä on vielä tentti tai itseasiassa kaks: lääkeaineoppi ja lääkelaskenta. Jesh. Arvatkaapa oonko lukenut? (Vastaus: en.)

Ens viikon lauantaina on kanssa työpäivä, joku Professionella pedagoger- semma. What. EVER. Mä tahdon vapaan viikonlopun! Ja vegaanisia laiskiaspullia! Satans!

Nyt taidan lyödä dvd:n koneeseen ja katsoa sen jakson missä Angel muuttuu nukeksi. Se ei koskaan lakkaa huvittamasta minua.

"I’m made of felt. And my nose comes off."

Torjantai, torjantai

Siinähän se meni, tentti. Veikkaan että joutuu uusimaan mutta pirustako sitä tietää; Kansanterveystentti saatiin takas tänään ja mun lukemattomuuteni siinä aiheessa palkittiin tyydyttävä 2:lla. Että läpi päästiin, vaikka mitään ei asian eteen tehty. Tästähän pitäis olla iloinen ja olenhan mä joo, mutta toisaltaa vituttaa: että sleebailemalla läpi! Huutava vääryys!

Kävin spinningissä (mä vähän innostuin kun Highway to Hell lähti soimaan ja pistin sellaiset vastukset pyörään että syvän märkäni. Katotaan kävelenkö huomenna) ja sen jälkeen oli nälkä ja ruokaa piti saada vähän niinku mas rapido ja laitoin seuraavaa:

Kuullottelin kolme murskattua valkosipulin kynttä tilkkasessa öljyä, sitten heitin sekaan tölkillisen ruskeita papuja, huolellisesti huuhdottuina luonnollisesti. Mausteeksi suolaa, ripaus sokeria ja reilusti timjamia, sitten päälle vajaa purkillinen keskihottia tomaattisalsaa. Keskilämmöllä se sai hautua sillä aikaa kun kaadoin astiaan pari desia täysjyväkuskusta, mukaan kasvisliemijauhetta ja kiehuvaa vettä. Pari minuuttia pullisteltuaan kuskus pääsi pannulle mukaan hengailemaan, vielä puulastalla muutama sekoitus jolla varmistettiin makujen parahultainen jakautuminen ja oo, ruoka oli valmista. Päälle laitoin vielä tuoretta, pestyä ja silputtua pinaattia ja voi taivahan pyssyt että oli hyvää.

Ans kattoo mitä herkkuja Amica meille huomenna tarjoo.

Vitut minä mikään viisas ole

Huomenna anatomian ja fysiologian tentti. Pitäis prepata. Huh. Mä en osaa juur mitään, keuhkojen ja sydämen rakenteet, verenkierrot ja ruoansulatuksen mutta siinäpä se. Mutta täällä mä istun, omassa huoneessani (hah!) lukemassa läksyjä ja kuuntelemassa Hassisen Konetta. Tulee vähän semmonen outo Bon Voyage- tunne.

Päivän Amica-vegesafka: Kasviksia smetanakastikkeessa. Se näytti olevan ennemminkin smetanakeitto jossa pari porkkanasuikaletta kamppaili vihannesten herruudesta. En syöny.

Nyt tutustumaan haiman ihmeelliseen maailmaan. Ruotsiks. Mitäs läksin, saatana.

No milk today

Amican kasvisruoka on perseestä. Yks päivä se oli keitettyä riisiä jossa oli muutama hassu herne-maissi-paprika seassa. Yleensä se on kuitenkin uunivuoassa paistettua suikaloitua perunaa ja porkkanaa jotka lilluu kermaliemessä.

Ja maidotonta kasvisruokaa ei saa. Tai saa, mutta siihen pitää olla lääkärintodistus. MIKSI? Mä en ymmärrä miksei kasvisruoka vois olla vegaanista, silloinhan se kävis kaikille, myös maitoallergikoille ja laktoosi-insseille ja muille jotka eivät vasikalta juomaa halua riistää.

Mä aion olla yhteydessä sosiaalivirastoon ja kaupunginhallitukseen ja jonnekin, emminä tiiä minne mutta perkele minä aion saada maidotonta ruokaa työssä (josta minä sitäpaitsi maksan, kiitosh) ilman lääkärintodistusta.

Ja asiaan liittyen: erinomaisen hyvä kirjoitus siitä miksei vegetarismi ole tarpeeksi.

Ei muuta. Otan takkini ja poistun.

Ei enää ikinä

Mä VIHAAN lentämistä. Se on luonnontonta ja kammottavaa ja luontovihamielistä ja turhaa. Ja perseestä muutenkin kaikin puolin.

Mä vihaan myös venäläisiä lentokenttiä, niiden rönsyileviä ja järjestäytymättömiä "jonoja", kiilaavia Tashkenttin menijöitä ja helvetin huonosti organisoituja turvatarkastuksia joita on enemmän kuin laki sallii.

Niinpä vannon nyt Pääkallovalan: EI ENÄÄ IKINÄ KONEESEEN. EI ENÄÄ IKINÄ VENÄLÄISELLE LENTOKENTÄLLE. (Vois kuvitella että ensimmäinen sisältäis automaattisesti myös toisen mutta parempi olla tarkkana tässä.)

Ugh. Olen puhunut.

Nostalgiakohtaus

Tein Naamakirjassa muistelumemen ja muistin virkistämiseksi kävin lukaisemassa vanhaa blogiani. Voi hyvät pyssyt.

Ei tää elämä aina mitenkään ratkiriemukkaan mahtavaa ole (työkaverit sais pistää vaihtoon jne.), mutta kyllä mä olen niin tavattoman paljon onnellisempi nyt kuin vaikkapa viis vuotta sitten. Tai neljä. Voi hyvät pyssyt että mä olin onneton neljä vuotta sitten. Onnettomasti rakastunut (oikeammin sanottuna pakkomielteisen onnettomasti) ja onnettomana kaikin puolin muutenkin.

On se hyvä että nyt ei ole kuin ennen. On se hyvä.

Parempaa on luvassa

Vatipäiden valtaannousu

Okei. Mä olen sanonut tämän aiemminkin mutta sanonpahan taas: MÄ VIHAAN YHTÄ TYÖKAVERIANI. Tuhannen palavan auringon voimalla. Jeesusperkele sentään.

Mä inhoan manipuloivia ihmisiä. Inhoan, inhoan, inhoan. Tämä täti on varsinkin vallan veikeä siinä lajissa, koska hän ei ole KOVIN HYVÄ SIINÄ. Manipulaatiota vielä pahempaa on HUONO manipulaatio. Ja se ressukka luulee vielä olevansa oikeassa. Aina. Duunissa, joka on vain ja ainoastaan TIIMITYÖTÄ se on ihan vitun huono ominaisuus se.

Saatanaperkele. Meidän esimies on lomalla tämän viikon, mutta maanantaina mä pyydän saada vaihtaa ryhmää. Jos se ei onnistu, mä soitan esimiehen esimiehelle ja pyydän saada vaihtaa taloa. Jos se ei onnistu, mä sanon itseni irti. Pitäkööt tunkkinsa vittusaatana. Ja jumalauta.

Oma huone

Kyllä Virginia oli oikeassa; on tää aika luksusta istuskella ihan omassa pöksässä.

Nyt mun pitää ommella oveen varoitusilmoitus: siihen on aplikoitu pääkallo jolla on kruunu päässä ja yläpuolella lukee KEEP OUT. Koska mä olen henkisesti hyvin kehittynyt ihminen. Ainakin 13 tai jotain.

Vittu mullon oma huone! Siistii!

Pakkanen, siitä suomalaiset jne.

Eilen oli hieno päivä, kaikenkaikkiaan.

Me käytiin jäällä kävelyllä ja aurinko meni suoraan pään sisään ja se tekee kuulkaas hyvää. Sitten mentiin faijalle syömään ja Possu heitti meidät takaisin (mun pikkubroidilla on ajokortti. Käsittämätöntä!) ja mä ompelin ja preppasin venäjää ja ihan pikkusen anatomiaa. Sitten me katottiin B5- jakso yhdessä ja sitten mä tein pari sudokua ja menin sitten nukkumaan.

Hieno päivä. Lisää tällaisia.

Suutarin lapset

Parahin herra. En tiedä nimeäsi mutta käymme samalla salilla. Olet varmasti viehättävä ihminen, puolisosi rakastaa sinua ja sillä lailla. Emme tunne toisiamme, ja silti haluaisin esittää sinulle pyynnön: Ole niin kiltti ja LAITA SAATANA KENGÄT JALKAAN KUN TULET SALILLE TREENAAMAAN. Kiitos.

Mä taidan muuten aloittaa kynsien kasvatuksen. Inspiraatiokuva:

kuva: Tom Smart/AP

Ja koska tuon rouvan kynnet katkesivat kolarissa, tässä on muillakin mahdollisuus ennätystenkirjaan. Ah. Ihania haaveita.

Kärsi huara kärsi

Haluan vetäytyä hippiluostariin joogaamaan, syömään ituja ja laskemaan hiekanjyväsiä. Tai jotain. Mitä mä EN halua on lukea joka vitun päivä vastaavanlaisia uutisia:

Seksin puutteesta kirjan kirjoittanut Timo Hännikäinen, 30, määräisi 18-30-vuotiaat naiset työskentelemään prostituoituina.

Seksi ei ole jokamiehenoikeus. Eikä naisen.

Mens sana i corpore, sano

Enää ei okseta mutta väsyttää vieläkin ihan vietävästi. Ruokaa ei oikein tee mieli mutta jano on aivan kamala koko ajan. Ja huomenna olis kansansairauksien tentti. Jippii. Mä tiedän kaks:

1. Angina pectoris
2. Timo T.A. Mikkonen

Näillä mennään.

Helmat hulmuten

Jos mä en olis jo naimisissa, haluaisin hääpuvukseni tämän:

Ne on muffinsseja! Vegaanisia muffinsseja! Ja ne valtaa maailman! Hii!

Asiasta kukkaruukkuun: Me taidetaan adoptoida kissa. Asiasta on puhuttu pitkään ja nyt olis varmaan aika tarttua tuumasta toimeen.

Kylmä ja kaunis Valkoinen Rakastajatar

Oltiin Tallinnassa viikonloppu; juhlistamassa hääpäivää. Mukavaa ja ihanaa, Tallinna on kiva kaupunki. Me oltiin siellä häämatkallakin, vuosi sitten, että totta kai me lähdettiin sinne nytkin.

Muuten ihan hyvä, paitsi että lauantai-iltapäivänä mä aloin oksentaa. Sillä lailla hillittömästi, tiedättekös. Sitten alkoi ripuli kanssa, ettei olis niin yksitoikkoista. Mä en muista koska mä olisin ollut niin hurjan huonossa kunnossa. Ja ei, alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, oliskin ollut niin koko lysti olis voinut olla ohi parissa tunnissa mutta nyt mä oksensin reilusti yli vuorokauden kaiken mikä meni sisään.

Hotellissa se vielä meni, mutta sitten kotimatkalla laivalla oli tosi vekkulia rampata vessassa vartin välein. Eikä vieläkään olo ole järin muhkea, nyt odottelen jännityksellä pysyykö äsken syömäni banaani mestoilla vaiko ei. Ihan ihanaa.

(Se täytyy kyllä sanoa että Juha on ihana. Paras kaikista ikinä.)

Meinasin laittaa tähän kuvitukseksi jonkun karmean yrjökuvan, mutta enpä viitti. Saapi googlettaa itse jos mieli tekee.

Thank GOD it's Friday!

To understand the Ex-Diva, you must first understand the Diva. She is self-centered. She is focused on her outward appearance. She is all about being independent and not needing anyone. In Christ, we are dependent on Him. We are focused on our inward appearance, our hearts for Christ. We are not self-centered. We are Ex-Divas.


Many of us would not have said that God did not exist, but we lived as though God did not exist. We lived as though there would be no consequences for our sins. We did whatever pleased us. Thank God though, today we are officially ex-athiests.

Check out P4CM.COM for videos, blogs, and articles that all break the silence with the issue of masturbation.

Please email apparel@p4cm.com if you are interested in purchasing this shirt.

Hämmentävää. Mutta eipä hätää, mukana myös opetusvideo:



Tähän tekis taas mieli kommentoida jotenkin nasevasti mutta emmä tiedä mitä sanoisin. Ehkä mä vaan teetän itselleni t-paidan jossa lukee KÄTEENVETO ON KIVAA.

Satunnainen

Lex Luthor, Nokia, whatever

Nerokkainta sitten ikinä

As our story opens, a mysterious plague has fallen upon the quiet English village of Meryton—and the dead are returning to life! Feisty heroine Elizabeth Bennet is determined to wipe out the zombie menace, but she's soon distracted by the arrival of the haughty and arrogant Mr. Darcy. What ensues is a delightful comedy of manners with plenty of civilized sparring between the two young lovers—and even more violent sparring on the blood-soaked battlefield as Elizabeth wages war against hordes of flesh-eating undead.


Jos olisivat kysyneet, että miten tästä hurmaavasta kirjasta saadaan vielä hurmaavampi, olisinko arvannut? No en! Mutta nyt mua polttaa liekit rovion. Hurmaavaa.

Kirjan voi ennakkotilata täältä, toki myös Halvatun Facebook tarjoaa faniryhmää.

Loppuun vielä kerran paras zombiebiisi ikinä:

Jos täti olis setä

...tai minä menisin armeijaan, tyyppini olis Perseilijä. Näin se vaan on. Mitä sitä tosiasioita salailemaan.