Aamulla varhain

Oooh. Sai tulla töihin jo aikaisin. Positiivinen ajattelija iloitsisi siitä että sitten pääsee aikaisin poiskin. Tehkäämme siis niin!

Mä mietin josko menisin uudelleen joogan alkeisjatkokurssille. Mä hyötyisin varmasti siitä että sais tarkistettua linjauksia ja ylipäätään tarkennettua touhua, loppuliikkeet on mulla aikas surullisia pungertamissessioita ja olis se ehkä kiva niitä istumasarjan liikkeitäkin taas ruveta tekemään. Toisaalta vittuako sitä lähtee pidentämään treenia kun on vielä aurinkotervehdystenkin kanssa että voe rähmä. Oikeesti, mun kyynärpäät, varsinkin vasen pyörii ympäri kuin pää tytöllä Manaajassa ja mun täytyy ihan hiki päässä yrittää pitää jotain suht oikeeta asentoa punnerruksissa tai muuten tulee PAIN. (Se on kipu, jou.)

Venähti

Venähti. Venähti bloggausväli ja venähti joogatauko. Tänään kävin aamulla heilumassa ja voi ihmisen KÄSI että se oli taas tuskaista takkuamista. Mutta sitten mä ajattelin että ei kai se nyt oo niin nuugaa. Että ei jooga voi olla oikein tai väärin, sehän vaan on. (Mä on lukenu zen-systeemeitä. Huomaaks sen? HÄ?)

Mielipiteeni lumitilanteesta: LIIKA ON AINA LIIKAA. Jestas. Täältä pussin periltä ei oikeesti meinaa päästä mihinkään kun kinokset on kuuskytmetriset ja kylmä on ja susia. Tosi tarina.

Päivän ateria: SAVUTOFU-SPAGETTI

Kuivaa ja kuutioi savutofu. Paistele öljyssä, mausta sitruunapippurilla.

Tikuta jokunen porkkana, suikaloi valkokaalia pieneksi ja siivuta paprika. Paistele nämäkin veijarit öljyssä jossa on lämmitetty kajaaninpippuria, lisää tovin päästä valkosipulimurskaa maun mukaan. Lisää sesaminsiemeniä ja anna ruskistua, sekoittele etteivät pala pohjaan, juuttaat. Maun mukaan soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta.

Keitä täysjyväspagettia, annostele lautasille kera vihanneksien ja tofun. Syö. Se on hyvää.

Joo!

Tänään olin reilun viikon tauon jälkeen taas matolla. (Elikkäs joogamassa, siviileille tiedoks.) Se on ihanaa.

Mä jynkytän sitä seisomasarjaa nyt vielä vaikka mysoreintensiivillä silloin männä vuonna tein jo ihan kivasti istumaliikkeitä. Mä vaan hieron sitä lyhyttä harjoitusta koska en just nyt muuhun kykene. Ja se tuntuu oikein hyvältä se, itse harjoitus tottakai mutta myös se että osaa pitää tilanteen rauhallisena. Että ei rupee keuhkoomaan että SAATANA MINÄ MENEN SOLMULLE NYT HETI.



Ton teen vasta ens viikolla sitten. SAATANA.

Mee kato roottina sinne sisään

Juurihoito. Ihanaa.

Tänään oli harvinaislaatuinen kokemus; melko mukava hammasläkärikäynti. Juurihoitoa siis teimme. Tai en minä tehnyt mitään, maata pötköttelin tuolissa ja heiluttelin hermostuneesti jalkojani. (Mä pelkään hammaslääkäriä, jos totta puhutaan. En niin paljoa kuin lobotomiaa tai muukalaislegioonaa, mutta pelottaa se silti joka kerran.)

Vaan hampilääkärinä olikin Olli, joka osas puuduttaa. Ei sattunut lainkaan! Aivan hienoa! Ja kaiken huipuksi puudutus meni ohi parissa tunnissa, yleensä mä tapaan kuulostaa puoli vuorokautta toimenpiteen jälkeen lespaavalta umpikänniseltä rantaruottalaiselta. (Tai jotain.)

Että kiitos tästä kokemuksesta. Joskus näinkin. Jeh.

Kun naamakirja ei riitä

Bloggaustauon aikana tapahtunutta:


Olen täyttänyt neljäkymmentä.

Olen neulonut erinäisiä vaatekappaleita, mm. hienon villapaidan Juhalle. Se on viininpunainen. (Siis villapaita.)

Olen jäänyt puoliorvoksi isäni kuoltua.

Olen alkanut taas joogata ja se tuntuu hyvältä, joskin helvetin työlältä.

Olen ajatellut josko alkais taas päivittää blogia.


Saas nähdä.

Hei, tuolta saapuu Charlie

Olipas se raikas neliviikkoinen. Aivoinfarktityyppejä ja kuolonkorinaa.

Tänään palaan takaisin suolakaivoksille, into on aika nollassa mutta ehkä se siitä. Ehkä se siitä.

Jos sopimusta on jäljellä 14 kuukautta ja niistä varmaan kuukaus menee lomaan ja toisen voi ottaa palkattomana jotenkin sieltä täältä niin sitten se olis 12 kuukautta lusimista. Eh.

Tässä iässä se on koiran vuosi, sanonpahan vaan.

Hello, braindamage

Onpas taas ollut. Kaikenlaista. Työelämä muistuttaa paikka paikoin hämmästyttävän paljon työkuolemaa, koulu sucks ja syksyllä on pimeetä.

Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kaikki kesän aikana syntyneet mukavat pikku rutiinit siivouksen suhteen katosivat heti kun meininki rupes olemaan meneillään. Nyt mulla on sitten työhuone täynnä vaatteita ja pyykkitelinettä ja ties mitä ja voi vittu että on vaikeeta iskeä kaaokseen. Siistiä on paljon helpompi pitää siistinä, tiesittekös? (Lupaan huomenna keksiä uusia klisheitä, ihan varppina.)

Mutta pyykkikone pyörii ny ja se on hyvä että joku liikkuu jossakin, vaikkakin vaan pyöris ympyrää.

Kyllä se tästä taas lähtee. Ehkä.

Vinkki viikoksi:



Jep jep