Tänään oli harvinaislaatuinen kokemus; melko mukava hammasläkärikäynti. Juurihoitoa siis teimme. Tai en minä tehnyt mitään, maata pötköttelin tuolissa ja heiluttelin hermostuneesti jalkojani. (Mä pelkään hammaslääkäriä, jos totta puhutaan. En niin paljoa kuin lobotomiaa tai muukalaislegioonaa, mutta pelottaa se silti joka kerran.)
Vaan hampilääkärinä olikin Olli, joka osas puuduttaa. Ei sattunut lainkaan! Aivan hienoa! Ja kaiken huipuksi puudutus meni ohi parissa tunnissa, yleensä mä tapaan kuulostaa puoli vuorokautta toimenpiteen jälkeen lespaavalta umpikänniseltä rantaruottalaiselta. (Tai jotain.)
Että kiitos tästä kokemuksesta. Joskus näinkin. Jeh.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti