torstai 6. marraskuuta 2008

There is a light that never goes out

The Smiths. Niinpä.

Kun kuuntelen niitä, sydän on yht'aikaa kumman kevyt ja silti itkettää. Tunnen itseni niin kovin nuoreksi ja sitten taas en, tulee rakastunut olo. Enää ei pakahduta niin kovin kuin joskus teki, Last Night I Dreamt That Somebody Loved Me saa kuitenkin silmät kostumaan ja haluan tanssia ja juosta ja tiedättekö mitä on kanssa kiva tehdä kun kuuntelee hyvää musaa? Laittaa hyvää ruokaa tietysti.

Lauantain tupareista oli jäänyt hummusta, joten lisäsin sekaan pari kananmunaa ja ohrajauhoja sekä lesesekoitusta. Sitten muotoilin pihvejä ja kierittelin ne venhäjauhossa ja paistoin. Eräänlaisia falafelejä siis mutta ei aivan. Nautitaan riisin ja kermaviilisååsin kanssa, namskis.

Läpäisin tänään muuten ensimmäisen opintokokonaisuuden erinomaisin arvosanoin. Jättehejsan åt mej!

Ei kommentteja: