Ei puhuta rakkaudesta

Puhuttiin politiikasta. Tai pikemminkin siitä miten politiikasta pitäis puhua. Minusta siitä pitäis puhua niin että tämmönen tyhmempikin ymmärtää.

No. Enhän minäkään nyt varsinaisesti ole mikään pelkkiä kiertokouluja käyny kirvesmies Kainuusta (enkä edes esitä sellaista televisiossa) mutta kun mä en tajuu miks kaikki asiat pitää viedä niin julmetun kauaksi kysymyksestä. Että jos joku pieni piipertää että "mitenkäs ne leipäjonot ihan kamalaa että semmosissa ihmiset joutuvat" niin silloin minusta siihen pitäis vastata niinkuin kysymykseen leipäjonoista. Että ihan konkreettisesti.

Kun esimerkiks tämmöisen leipäjonoasian edessä on tosi vittumaista jos ihminen (tai poliitikko, ihan miten vaan) rupeaa välittömästi selvittämään että "kysehän ei ole leipäjonoista an sich, vaan tämähän tulee kytkeä suurempaan kokonaisuuteen ja analysoida sosiaalipoliittista kokonaistilannetta ja kausaliteetti lähtökohtaisesti oletusarvoisesti korrelaatio toverit vihreätarvot".

Niin. Kyllähän sen ymmärrän minäkin, että se kokonaistilanteen selvittämien ja suurien ratkaisulinjojen hakeminen on tärkeetä. Totta munassa se on tärkeetä ja voidaanpa sanoa että siitä on vallankin lähdettävä. MUTTA. Kun sille pienelle piipertäjälle saattaa jäädä vähän hassu tunne. Että ihan kuin sitä sen (ehkäpä hölmöäkin) kysymystä ei oltais noteerattu. Ja kun se siitä pääsee kotiin asti ja saa kahvit juotua se saattaa sanoa kissalleen: "Jäipä sellainen tunne ettei sitä yhtään kiinnostanut minun sanomiset. Että ei se edes kuunnellut".

Ja tähän tilanteeseen kun loikkaavaat seinän läpi vähäpukeisina Niinistön Sape ja vatsastapuhujan nukke Katainen ja Bob Helsingin tytöt ja pojat heitellen sääriään ilmaan can-canin tahtiin laulaen SUA KUUNNELLAAN SILLÄ SEINILLÄKIN KORVAT ON niin ei tarvitse kauempaa hakea selitystä viimeaikaisten vaalien tuloksiin.

Päätän poliittisen analyysini täältä tähän. Juha lähettää terveisiä.

Ja olisin tietty upottanut tähän "Politiikkaa" mutta kun sitä ei YouTubesta löytynyt niin AIVAN SAMA!