Nyt olis niinkin paljon kuin 15 viikkoa aikaa Helsinki City Marathoniin. Juugenspätkä. Mä olen menossa juoksemaan sitä, veteraanisarjassa Naiset 40 v. Jesh.
Mä kävin eilisiltana lenkilläkin, että eihän tässä nyt mitään hätää ole! Mä luulen että ainoa hyvä strategia tässä vaiheessa oln OTTAA RAUHALLISESTI. Lienee sanomattakin selvää että mun ainoa tavoitteeni tänä(kin) vuonna on päästä maraton läpi alle kuudessa tunnissa. Viimeks mun aika oli 5.54, jos oikein muistan ja sen alittaminen olis tietysti kiva. Laitetaanko tavoitteeks vaikka 5.52? Hmmm?
Reittikarttaa katsoessani tajusin, että mulla meni viimeks ihan hienosti johonkin 16 kilsaan asti. Sitten se yks ylämäki Larussa pisti reidet koville ja rupesin jäämään 5.30- porukasta pikkuhiljaa. Siitä kolmeenkymppiin asti köpöttely vielä jotenkin luonnistui, mutta viimeiset 12 kilsaa mentiin vaan pahalla sisulla ja vantteralla ruumiinrakenteella.
Että nyt pitää vaan ruveta JUOKSEMAAN. Pitkiä lenkkejä sunnuntaisin, vaikka sauvakävelylenkkejä joskus johonkin väliin, kunhan saa piiiitkiä suorituksia alle. Työmatkan (alle 7 km) alan huomisesta polkemaan pyörällä, sekin lisää kuntoa.
Ja joo, mä muistan levätäkin joskus. Sohva on ystäväni. Ei ylikuntoa nyt haluta me, ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti