Vappupäivän aamu, ei krapulaa. Menin eilen nukkumaan illalla kello 19, että sellaiset hurjat aattokinkerit täällä meillä. Ilmeisesti ollut aika stressaava viikko, ensin näyttökoe ja sitten takaisin dagikseen, päälle vielä koulupäivä VAPPUAATTONA (voi ihmisen käsi mitä suunnittelua) niin eihän sitä voi ihminen muuta kuin nukkua.
Minä viihdyin paremmin sairaalassa kuin dagiksessa. Sairaalassa on rytmi, kuri ja järjestys (ahtung!), rutiinit ja rauha tehdä omaa työtään. Eikä koko aikaa tarvitse tehdä RYHMÄTYÖTÄ. Ryhmätyö on ihan mukavaa, en mä sitä sano, mutta vittu kun ei saa yhden ensimmäistä asiaa tehdä itsekseen kun jo siihen osallistuu kuus konsulttia ja kaikki tietää parhaiten ja neuvoo ja saatana.
Sairaalassa on omat huonot puolensa, toki, konsultteja löytyy sieltäkin ja kaikkea muuta paskaa mutta siellä tietyt asiat pystyy kuitenkin tekemään itsenäisesti. Ja siitä minä pidän. (Juha sanois tähän että NO NIIN KUN OOT NEUROOTTINEN KONTROLLIFRIIKKI mutta Juhapa nukkuu vielä. Hähää.)
No. Pitää miettiä mitä tässä nyt tekisi. Jos rupeaa oikein huolella vituttamaan, mun täytyy vaihtaa jonnekin muualle, tässä on vielä puoltoista vuotta jäljellä ja se on ihan liian pitkä aika että siitä selviäis pelkällä pahalla sisulla.
Tänään luvassa sitruunaista perunasalaattia, munkkeja ja pitkä kävelyretki. Ehkä kannatti sittenkin herätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti