Koiramainen tapaus

Eilen iltalenkillä me löydettiin koira. Se oli karkeakarvainen mäyräkoira, aika surkean näköinen ja väsynyt ja isännätön. Nuoriso tiesi kertoa että se oli jo pari tuntia pyörinyt tossa meidän kentällä onnettoman oloisena. Koira tuli mielellään luokse ja syliin, vinkui ja vikisi ja me päätettiin että me tuodaan se yöksi meille.

Meillä koira käyttäytyi hienosti, vähän nyrpisteli kun suihkutin sen pahimmista hiekoista ja oli se ilmeisesti joko syönyt tai muuten vaan tapellut jonkun toisen luontokappaleen kanssa, koska kuivunutta vertakin irtosi reilusti turkista. Kova nälkä veikolla oli, sitten se käpertyi tyytyväisenä hänelle osoitettuun petipaikkaan olohuoneen sohvan edessä.

Maksu oli vähän ihmeissään vieraasta, mutta kun sille selitettiin että vieras on pulassa ja että pulaan joutuneita pitää auttaa, se rauhoittui. Kävi se muutaman kerran nuuskimassa vierasta koiraa, joka oli selvästi hyvin nuori ja alistui kiltisti meidän vanhan mamman edessä.

Aamulla käytiin sitten pitkästä aikaa kahden koiran kanssa ulkona, ja mallikkaasti sujui se. Kun kello tuli 10, soitin Löytöeläintaloon ja kerroin että tämmöinen hauva on löydetty Laajasalosta. Ja niinhän se oli just ehtinyt koiran emäntä soittaa ja ilmoittaa vieraamme kadonneeksi; minä soitin emännälle ja tämä hyppäsi autoon ja tuli hakemaan koiraansa, jonka nimi oli kuulemma Santtu.

Santtu pääsi kotiin, me saatiin amppeliorvorkki kiitokseksi ja kaikilla on varmasti hyvä mieli kun tarina saatiin tälläiseen päätökseen. Mutta kerrankin meillä oli mäyräkoira talossa lauantai-iltana. Hah!

Kuvan koira ei liity tapaukseen.