Piparikuva

Mainiot Riikinkukkokexit olivat muuten tämännäköisiä:

Mmmm.

I got you babe

Ay caramba. Mä ymmärrän, että lapsettomuus voi olla kova pala. Mulla itselläni ei ole lapsia ja mä olen 39 joten uskokaa pois, mä *ymmärrän*. Joskus saattaa haikeus iskeä kun näkee vastasyntyneen vauvan ja sen pienen pään ja sitten kun saa ottaa sen syliin ja haistella sen vain ja ainoastaan vauvoille ominaista tuoksua. On joskus semmosia hetkiä, kylläpä vain, mutta hmmm, mietitääns: haluaisinko mä ostaa kaupasta LÄHES ELÄVÄN NÄKÖISEN VAUVANUKEN JONKA KANSSA RUPEISIN SITTEN KULJESKELEMAAN KAUPUNGILLA TEESKENNELLEN ETTÄ SE ON OIKEA???

Joo, ihan oikeesti. Tässäpä video. (Patrick Swayze-haastattelun mainos kestää 30 sekkaa, mutta odota, herkut alkaa heti sen jälkeen.)

Ja vastauksena omaan kysymykseeni: Enpä usko että haluaisin ostaa Reborn Dollia. Sen sijaan se vois olla mun uuden bändini nimi. Odottakaa vaan hittibiisiämme "I Baked My Baby in the Oven (Literally)".

Haisee hiki alla taivaan

Ihana työpäivä! Aivan mahtava! Ei lapsia juuri lainkaan paikalla, työkavereista just ne kaks kivaa löysissä ja pääsin vielä lähtemään hyvin, hyvin ajoissa veke. Lisää tällaista.

Yllätysvapaan iltapäivän ratoksi kävin hurmaavassa saippuakaupassa, Lush on viimeinkin avannut liikkeen Helsinskiin. Ja voi että siellä tuoksui hyvältä. Iih. Ostin deodoranttia ja huulirasvaa ja sain näytepalan saiputtaa mukaan. Saattaapi olla että paikan kanta-asiakaskorttiin kerääntyy leimoja... Ja myyjätyttö flirttas mulle! Ihan totta! Että kyllä tässä vanhakin vielä osaa, HAH.

Huomenna olis taas vapaapäivä. Mä en tiedä mitä mä teen tän kaiken onnen kanssa jota mun elämäni on tulvillaan. Ehkä mä otan sen mukaan mattolaiturille, kun lähdetään Juhan kanssa viemään Maksua iltalenkille NYT.

Se oli siinä

Joululoma loppuu ny. Huomisaamuna ensin joogaan ja sitten töihin. Onneks on pehmeä lasku ja heti tiistaina vapaapäivä.

Ainakaan mä en ole enää väsynyt ja vittuuntunut, mikä eduksi asioille laskettakoon. Kyllä nyt taas jaksaa. Tosin sen verran pitää olla varovainen ja ennaltaehkäistä, että pitää viikonloput enimmäkseen vapaina. Ei sovi vanhan ihmisen vartalolle liika liehuminen, stressiä siitä vaan tulee ja sitten kiristää vanne päätä.

Mutta tällaisia sunnuntaipäiviä pitäis olla lisää: kävin Maksun kanssa parin tunnin kävely-kuvauslenkillä Kruunuvuorenlammella, missä oli kaunista ja rauhallista. Ihmiset olivat tulleet sinne eväiden kanssa, osa luisteli ja toiset joivat kuumaa kaakaota termospullosta.

Sitten tein ihanaa safkaa, jolle annoin nimeksi I Thought You Were Crazy But Now I See Your Nuts koska siinä oli paljon suolapähkylöitä. (Se on myös kätevä tapa kertoa jollekulle että sen vetskari on auki.)

Ja päälle spinninkiä! Ja se oli Mari kun veti! Oi ihana Mari, blondien blondi, sun eessäsi hiki virtaa ja nöyränä pää alas painuu.
Mutta tänään voi vielä syödä banaanilastuja ja kuunnella Foo Fightersia, onhan sentään loma.

Huomenna: Matolla tavataan.

Huurteisella

Ihana ilma. Aivan fantastinen. Sitä on hyvä ihailla nojatuolin uumenista.

Mietin mitä laittais ruoaksi. Intialaistyyppistä peruna-linssisysteemiä? Kasvischiliä (siihen pitää laittaa suolapähkinöitä. NAMSKIS.) vai joku lämpöinen kastike spagetin kanssa syötäväksi? Vaikeeta, vaikeeta on.

Ja mä keksin taas keksin! Täytyy toki stedata ensin, mutta mielikuvissani niistä tuli tosi hyviä. Niihin laitetaan banaania ja nimikin on jo valmiia: BANAANIFJONGAT.

Mä haluaisin liittyä ruokapiiriin, mutta en ole onnistunut googlettelemaan Hesasta muuta kuin HYYn sellaisen ja mä en ole opiskelija. Ehkä se on se siirtolapuutarhapalstan hommaaminen edessä perkele, eihän tässä muuten ole mitään chansseja olla ultrahörho ituhippi. Mistä tulikin mieleeni: Suitsukkeet on kadonneet. Hmmm. Jos minä olisin suitsuke, missä minä olisin?

Chill, dude!

Tämän runon haluaisin kuulla joskus myöhemmin

Mainio vempain. Mä törmään usein surffireissullani kiinnostavahkoihin juttuihin, jotka eivät ole kirjanmerkkiarvoisia (She said I wasn't sponge-worthy!) ja tämä apuväline on juuri passeli sellaisiin. Kyllä tekniikka on hianoo!

Keksijän taskut

Vuosi vaihtui suuremmitta seremonioitta, me oltiin kotona. Kutsu oli kyllä käynyt Lauralle tupareihin ja aikomus lähteä oli vakaa, keksitkin odottivat rasiassa mutta sitten flunssa vei voiton. Harmillista.

Mutta keksit ovat erinomaisia vaikka itse sanonkin ja resepti on seuraavanlainen:

RIIKINKUKKOKEXIT

2,5 dl sokeria
1 tlk (4 dl) kookosmaitoa
1 rkl vaniljauutetta
1 rkl inkivääriä
2 sitruunan mehu & raastettu kuori

Kuohauta ainekset kattilassa, kaada astiaan jossa on

250 g margariinia.

Anna seoksen jäähtyä kunnes margariini on sulanut. Sekoita mukaan

1,5 litraa vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa.

Laita taikina yöksi jääkaappiin miettimään elämän tarkoitusta. Seuraavana päivänä ota taikinaa erissä jauhotetulle alustalle, kaulitse ja ota riikinkukkomuotilla kauniita pikkuleipiä. Halutessasi voit ripotella riikinkukkojen päälle hienoa sokeria.Paista 225 asteessa uunin keskitasolla, ruskeat keksit ovat rapeampia ja vaaleat pehmeämpiä. Nam!

Laittaisin kuvan oheen mutta Welho perkele pätkii. Ja nyt sitten elämän vaikeisiin asioihin: olenko niin kipeä etten voi lähteä lenkille vai tekisikö kevyt juoksu suorastaan hyvää? Hmm? Näihin sitä aina juuttuu, vuodesta toiseen. On se kumma.