Missä maassa viljakin

Ooh. Perjantain autuutta. Ihanata. Mulla on vielä 19 työpäivää jäljellä, jos tarkkoja ollaan ja mehän ollaan. Mutta vapaa viikonloppu on edessä ja se on hienoo.

Pääsin tänään jo aikaisin duunista ja me mentiin syömään Mare Chiaroon. Tai oikeammin, me päästiin syömään Mare Chiaroon. Meillä ei ollut pöytävarausta, nimittäin. Ja siitähän ei Olli tykkää eikä se tarjoilijakaan ja meitä kurmootettiin tiskillä jonkun aikaa. Mutta saatiin jäädä kuitenkin ja me pyhästi vannottiin että ens kerralla soitetaan. Pizza oli hyvää, mä otin Al Tonnon valkosipulilla ja jälkkäriä mallasi kahvi sokerilla. Hyvä meininki.

Käytiin pyörähtämässä parilla kirppikselläkin, Fidalla ja Uffassa. Epätodellisia hintoja kaikesta pyytävät he, mitä järkee on maksattaa 6-7 € henkkamaukan trikoopaidasta kun ne uusina maksaa kympin? Hä? Ostaako niitä joku?

Ja tästä pääsemmekin sulavasti seuraavaan katkeran vanhan naisen valitusaiheeseen: Miksei ole enää kunnon kangaskauppoja? MIKS? Ennen oli tosi hyviä, Puotinharjussa Kangas-Jalo ja kaikkia palakankaita sai hullun halvalla vaikka mistä ja nyt joku trikooriepu maksaa siellä halvatun Eurokankaassa miljuuna. Ihan totta, mitä on tapahtunut? Voisko joku selittää?

Mutta. Vatsa on täynnä ja pöydällä odottaa pino lukemattomia lehtiä. Huomenna saa nukkua pitkään ja sit illalla on Euroviisut, sunnuntainakin saa nukkua pitkään ja sit iltapäivällä on potkupallon pelaamista. Sweet.