Mätäkuun haaste

Muutokset kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, sanovat. Ei kaikkea kerralla remonttiin, siitä tulee vaan itku ja hammastenkiristys. Pieniä askelia, vähän kerrallaan, hiljaa hyvä tulee, sen sellaista.

Mä ajattelin että tähän Nuuka13-projektiin sopis erittäin hyvin kuukausittainen uusien tapojen opettelu. Ja me puhutaan nyt HYVISTÄ tavoista, en aio opetella nuuskaamaan tai nieleskelemään kultakaloja vaan kaikkea JÄRKEVÄÄ. Semmosia juttuja joita pitäis tehdä mutta ei vaan ikinä jaksa kun laiskottaa. Koska sitten kun niitä juttuja joskus tekee, tulee hyvä pössis ja endorfiineja ja semmosta.

Ja elokuun Uusi Hyvä Tapa on....

/rumpufilli/

lenkki joka päivä.

Ja joo, nyt siellä joku jo ehti kiljaista että HERRAMUNVERENI YLIKUNTO mutta puh-lease. Me puhutaan nyt semmosesta että mä laitan lenkkarit jalkaan ja hölköttelen koiran kanssa puolisen tuntia, jos sitäkään. Ihmiset KÄVELEE nopeammin kuin mitä minä lenkkeilen, niin että mä voin ihan satavarppina käydä lenkillä vaikka elämäni jokaisena päivänä enkä joudu ylikuntoon. Jos mä saan kalvavan keuhkotaudin (taas) niin sitten täytyy perua mutta muuten mä aion käydä lenkillä joka päivä.

Sen mä vannon kautta kiven ja kannon. Ja koska minä en olekaan mikään tuulipussi, voin ylpeänä kertoa että tänään on käyty jo. Heti kun tulin duunista, vaikka hiki oli hirvee jo valmiiks ja väsytti ja nälätti niin samantien vaihdoin rikoot jalkaan ja nappasin koiran remmiin ja ulos mentiin. 35 minuuttia eikä edes ehtiny siinä välissä sataa.

Verta pakkiin, sano!