Kuulottimia ja elävää kuvaa

Joo, tänään täytyi ostolakkolaisen nörtyä ja käydä Stockalta hakemassa uudet kuulokkeet. Mä kuuntelen todella paljon iPodiani ja vanhat napit meni rikki, just silleen vittumaisesti että se ääni katoaa toisesta korvasta aina välillä. Sitten piti renata sitä liitintä joka oli aika hemppu ja silti ääni pätki ja se se vasta ärsyttävää onkin. Niinpä: uudet kuulokkeet. 6,90 ja vuoden takuu. Mutta täyttää silti vaatimuksen: todella tarpeellista saa ostaa.

Ja listalle "olisin halunnut ostaa" pääsi tämä elektroniikaosaston kaunotar:

kuva: Roberts Radio

Sitten me käytiin Juhan kanssa katsomassa Mamma Mia! The Movie. (Juha maksoi.) Ihana leffa. IHANA. Ei se elokuvana mitenkään erikoinen ollut, ei kässärinä eikä ohjauksellisesti eikä jotenkin taide-elämyksellisesti eikä näkemyksellisesti mutta menisin katsomaan sen uudestaan vaikka heti. Koska se oli IHANA.

Parasta siinä olivat keski-ikäiset naiset. Streep, Baranski, Walters. Jessusperkele mikä meininki! Kun 59-vuotias Meryl Streep kieriskelee lappuhaalareissaan vuohelan katolla laulaen musikaalin nimikkosävelmää niin hattu pois ja respektiä. Saati sitten kun täti parkaisi "Winner takes it allin" niin että mulla meinas takaraivo irrota päästä. Oikeesti. Se nainen on MIELETÖN.

Marry me, Meryl!

Herkkua tarjoilee kautta linjan myös Baranski-Walters-kaksikko ja on ne sedätkin ihan söpöjä. Colin Firth osaa oikeesti laulaa, Brosnan ei mutta ihan sama. Se on Brosnan! Ja Veronica Marsista tuttu Amanda Seyfried on isosilmäinen ingenue ja laulaa hienosti.

Ja Abban biisit, tietysti. Kaiken kaikkiaan ihana ja virkistävä ja ilostuttava elokuva, jossa oli vaan se vika että nyt pitäis päästä laulamaan ja tanssimaan. Mielellään kreikkalaiselle laiturille uimaräpylät jalassa.