Sunday, sunday

Eilen oli tuttavapariskunta syömässä. Tai ei ne oikeastaan ole pariskunta, koska ne ei *seurustele*, ne vaan...tapailevat vakituisesti, ovat tapailleet jo puolitoista vuotta. Että ehkä ne on vakihoidokkeja? Jotain? Oikeesti, mikään ei oo niin hauskaa kuin nelikymppisten sitoutumiskammoiset pariutumisriitit. Enkä nyt sano pahalla, ihan hirveetä oli ja tuskaa kun alettiin Juhan kanssa seurustella, se on aikuisena ja pitkän edellisen liiton jälkeen tosi weird mutta on nämä silti hassuja nämä meidän kaverit. Ja söpöjä kanssa. Mutta ASIAAN:

Oli tosi kiva laittaa pitkästä aikaa sapuskaa muillekin kun omalle joukkiolle. Koska ilta oli syystä jos toisestakin epävirallinen, laitoin ihan perusruokaa; salaattia, kasvissosekeittoa, Kalifornian sämpylöitä ja jälkiruoaksi pannaria lakkahillon kera. Ja sitten niitä hernesusheja jotka todella pitää syödä sinapin ja soijakastikkeen kera, muuten ei maku ole kohdallaan. Mutta nättejä niistä tuli.

Söpöt veitikat.

Ja ihanaa olla taas himassa, pari päivää meni kun piti käydä Hauholla sukuloimassa. Natollani ja hänen perheellään on aivan himmeen ihana kesäpaikka järven rannalla, jossa mä olisin vaan voinut istua laiturilla tuijottamassa järven seljälle. Meditatiivista. Ja uskomatonta kyllä, mutta Hauholla oli aivan ihana kauppa, jossa meinas tulla ongelmia ostolakon suhteen! Nimittäin Ilosen Puutyö, jossa ne myy käsintehtyjä puujuttuja pöydistä saunakiuluihin ja kaikkea siltä väliltä. Ja niinhän siinä sitten kävi että Juha osti lehdenkeräyslaatikon, minun kannustuksellani.

kuva: Ilonen

Kotimaista käsityötä, pienyrittäjien tukemista, ekologisesti kestävä ja mä en maksanut sitä. Kröhöm. Mutta: mä jätin ostamatta viereiseltä kirppikseltä maastokuvioisen hupparin, 3 euroa. Että NIH.

Tänään piti olla fudistreenit, mutta koska on heinäkuu kaikki on jossain lomalla tai krapulassa niin ei sitten sinnekään päässyt. Ehkä elokuun puolella sitten.

Voisin jatkaa kaappien siivousta. Jos laitan munakellon pirisemään vartin päästä ja siihen asti huhkin hulluna. Sitten vois vaikka lukea tunnin, sitten taas munakellon kanssa työteliäs hetki ja niin edelleen. Kuulostaa älyttömältä mutta on mulla ainoa tapa joka toimii. Jeh. Muista munakello!